Kun joskus kysyin tytöiltäni, mikä partiossa on parasta joku kuitenkin vastasi: ”Se, että partiossa ei ole poikia”. Mistä moinen suhtautuminen johtuu?
Vaikka nykyään käyn samoajaporukkamme kanssa sekasaunassa ja avantouimassa, ei ulkomailla asuva isäni olisi joskus halunnut päästää minua lähtemään leirille, jolla nukuttaisiin
samassa teltassa muidenkin kuin tyttöjen kanssa. Olin tuolloin ehkä 10-vuotias, joka ei olisi edes ajatellut, että teltassa tehtäisiin yhtään mitään muuta kuin nukutaan.
Äitini kuitenkin kuittasi asian olankohautuksella ja selitti, että niin partiossa toimitaan. Ihan normaalia. Niinpä minä menin retkelle, nukuin teltassa sekajoukkueen kanssa ja kivaa oli.
Yhdessä tekeminen kasvattaa tervettä suhtautumista muihin ihmisiin ja sukupuoliin.
Näin myöhemmin ajateltuna on ainutlaatuista, että partio on niitä harvoja harrastuksia, joissa kaikki lapset sukupuolesta riippumatta ovat näin tiiviisti keskenään ja voivat ihan hyvin vaikka nukkua samassa teltassa.
Tyttö-, poika- ja yhteislippukunnat jakavat kaikki saman partio-ohjelman, eikä ole erikseen tyttöjen tai poikien juttuja. Partiopaidan hihassa ovat kaikilla vierekkäin sekä Partioliikkeen
Maailmanjärjestö WOSMin että Partiotyttöjen Maailmanliitto WAGGGSin merkit.
Partiota tehdään yhdessä. Yhdessä tekeminen kasvattaa tervettä suhtautumista muihin ihmisiin ja sukupuoliin. Yhdessä tekemiseen ja olemiseen liittyy aina ihastumisia ja vihastumisia, eli toisin sanoen aivan normaaleja tunteita. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Myös niiden poikien.
Yläkuva: Eeva Helle
