Yksin vaeltaminen erämaa-alueilla on yksi hienoimpia eräkokemuksiani, mutta nyt oli sellainen ryhmävaellus, josta jääviä hienoja muistoja kannan mukanani niin kauan kuin muisti pelaa.
Vetämäni partioryhmä, jonka haaveena (tai minun haaveena) on jo vuosia ollut yhteinen vaellus. 7 teiniä, 13–15-vuotiasta poikaa ja heidän kaksi hieman vanhempaa apuvetäjää.
Lähes kaikki ensikertalaisia. 10 henkilön ryhmällä sijoituttiin perhe- ja kaveriryhmien ja rippikouluryhmien välimaastoon.
Reitiksi valikoitui se Suomen suosituin eli Karhunkierros tai siitä pätkä Ristikallion P-paikalta Juumaan. Noin 50 km. Maastossa oltiin 4 yötä ja majoitus teltoissa.
Ensimmäinen hienous oli perheiden aktiivisuus kuivata meille vaellusruokia mukaan. Monenlaista lihaa, vihanneksia ja hedelmiä. Samoin vaeltajien hyvästä varustamisesta oli apua.
Hieman hirvitti, kun olin ainut aikuinen reissussa, mutta tunsin lähtijät vuosien varrelta ja lukuisat yhteiset partioleirikokemukset taustalla auttoivat.
Turvallisuus oli kuitenkin taattu, kun reitillä liikkui paljon muita ja tieinfraa reitin läheisyydessä oli paljon. Erämaahan en olisi ensikertalaisia yksin vienyt.
Päivämatkat pidettiin kohtuullisina, etenemisvauhdit saivat olla yksilöllisiä tai ryhmässä mentiin hitaimman mukaan. Syötiin hyvin, tauot olivat tärkeitä ja nukkumisajoista pidettiin kiinni. Viimeisen illan lättykestit vedettiin yli hyvien muistojen tähden.
Oli hienoa huomata, kuinka nuoret auttoivat toisiaan, huolehtivat yhteisistä tavaroista ja ruuista sekä nauttivat maisemista.
Oli hienoa huomata, kuinka nuoret auttoivat toisiaan, huolehtivat yhteisistä tavaroista ja ruuista sekä nauttivat maisemista. Monelle myös kartan seuraaminen, jota kukin teki vuorollaan, oli tärkeä rutiini.
Uimisesta muodostui tärkeä elementti lämpimässä säässä, joten pesut ja jalkojen kylmähoidot onnistuivat itsestään. Loistavat säät toki auttoivat suuresti koko reissun onnistumista.
Yksi ruokamyrkytys, jonka syy jäi mysteeriksi, aiheutti hieman ylimääräistä päänvaivaa ja potilaalle tuskaisen vuorokauden. Kokemuksena lopulta sellainen, että kaikki huomasivat, että vaikeuksistakin selvitään yhdessä.
Totta kai välillä joukossa tyhmyys hieman tiivistyi ja jotkut ohjeet unohtuivat, mutta ne kuuluivat asiaan. Esimerkiksi uimaan oli välillä niin kiire, että kanssavaeltajien huomioiminen joskus unohtui. Hyviä oppimisen paikkoja nämäkin.
Toivottavasti reissu sai monelle kipinän vaeltaa ja hakea elämyksiä luonnosta. Luulen, että näin kävi.
Myllykosken riippusillalla hieman ennen vaelluksen päätöstä onnistunut reissu ja vaeltajien iloiset ilmeet menivät johtajan tunteisiin. Piti hieman hengähtää ja onneksi auringonpaisteen vuoksi sai pistää aurinkolasit päähän ja myllyn sisällä oli riittävän hämärää.
Toivottavasti reissu sai monelle kipinän vaeltaa ja hakea elämyksiä luonnosta. Luulen, että näin kävi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Facebookin Vaellus-ryhmässä 19.6.
