Selvittyään uudistushenkisestä 1970-luvusta partioliike pääsi nauttimaan 80- ja 90-luvuilla nopeasti kasvaneesta suosiosta. Vuosikymmenet sujuivat rauhaisasti niin liikkeen sisällä kuin ulkoisissakin suhteissa, ja 90-luku muistetaankin partiossa kunnianhimoisista kehitysyhteistyöhankkeista.
- Partiolaisille tänäkin päivänä tuttu partiopaita otettiin käyttöön vuonna 1982 tyttöjen ja poikien yhteiseksi partioasuksi. Pukeutumisen yhtenäistämisellä haluttiin viestiä yhdestä partioliikkeestä ulkopuolisille.
- Partion julkisuuskuva alkoi kohentua 80-luvulla lehdistön pahoin ruodittua liikettä 60- ja 70 luvuilla. Perinteet olivat taas suosiossa uudistushaluisten vuosikymmenten jälkeen ja partion lisäksi perinteiden ihannointi heijastui esimerkiksi lukioihin, joissa vanhojentansseista tuli arvokas juhlapäivä.
- 80- ja 90-luvuilla tietämättömyys partioliikkeen historiasta kasvoi
ja antoi tilaa Suomen Partiolais- ten yhtenäistymiselle. Tyttö- ja poikaliikkeiden väliset jännitteet haihtuivat vähitellen, ja riidat partiopaidan väristä unohtuivat partioliikkeen johdon lakattua yrittämästä pakottaa paidalle yhtä väriä. - Noustuaan nuorisojärjestöistä suurimmaksi valtionavun saajaksi 1980-luvun alussa Suomen Partiolaiset oli sinetöinyt yhteiskunnallisen asemansa. Huolimatta avustuksen suuruudesta oli sen ja liikkeiden jäsenmäärien kohdalla suuri epäsuhta, ja partiolaiset keräsivätkin suuren osan varoistaan itse tai saivat lahjoituksina.
- Suomen Partiolaisten ensimmäisessä kehitysyhteistyöhankkeessa rakennettiin kanala vuonna 1980. Pian siirryttiin isompiin kuvioihin: Vuosikymmenen vaihteen yli jatkunut Uniscout-projekti sai yli 1,8 miljoonaa markkaa Suomen Partiolaisilta, ja yhdessä Unicefin ja Nepalin partiolaisten kanssa suomalaiset partiolaiset kampanjoivat nepalilaisten lasten rokottamiseksi. 90-luvulla nähtiin myös massiivinen Wergujaram-projekti, jossa suomalaisten ja senegalilaisten partiolaisten yhteistyönä rakennettiin terveyskeskus 15 000 asukkaan Diofiorin kaupunkiin Senegaliin.
Jäsenmäärä
Suomen Partiolaisten jäsenten määrä ylitti ennätyksellisen 80 000 jäsenen rajan. 90-luvun lama ei aiempienkaan vaikeiden talousaikojen tavoin hidastanut liikkeen kasvua, vaan osoitti jälleen partion olevan halpa harrastus. Jäsenmäärä kääntyi laskuun 90-luvun lopulla.
Organisaatio
Suomen Partiolaiset oli uudelle vuosikymmenelle saavuttaessa selvittänyt pahimmat sisäiset riitansa, tyttö- ja poikaliikkeiden yhtenäistyminen oli onnistunut ja kinastelu partioaatteesta vähäistä. Partioliike ja Suomen Partiolaiset sai jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jäsenlehti
Partiojohtajassa kirjoitettiin 80- ja 90-lukujen hengestä kuvaten sitä ”sopuisaksi narsismiksi”. Partiojohtaja ja Partio-lehti jatkoivat ilmestymistään ilman suurempia aikakautta muokanneita kohuja.
Suomi
Vakaasta talouskasvusta ja optimismin aikakaudesta luiskahdettiin 90-luvun lamaan ja taloudellisiin vaikeuksiin Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Suomen 80-luvulla lämpenemään alkaneet lännen suhteet heijastuivat yhteiskunnassa. Vuosi 1995 toi suomalaisille jääkiekon maailmanmestaruuden sekä Euroopan unionin jäsenyyden.
Lähteet: Marko Paavilainen, Aina valmiina – Partioliike Suomessa 1910–2010. Julkaisuvuosi 2010.
