Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen harrasti nuorena partiota noin kymmenen vuoden ajan, mutta nykyään kansanedustajan ja ministerin työt vievät lähes kaiken ajan.
Partio
Anne-Mari Virolainen aloitti partiouransa seitsemänvuotiaana Kaarinan Sädetytöissä ja siirtyi hieman vanhempana Liedon Erätyttöihin (nykyään Liedon Eränkävijät). Partiovuosiin mahtui niin lukuisia retkiä kuin myös laumojen johtamistakin.
– Partiotaitokisoissa en käynyt usein, mutta kaikki solmut opin. Kun myöhemmin aloin purjehtia, on ollut helpompaa, kun ei ole tarvinnut miettiä, mikä solmu menee mihinkin, Virolainen kertoo.
Ministerin työ on sen verran kiireistä, ettei Virolaisella ole paljon aikaa harrastaa sen ohella. Hän kuitenkin kokee, että vahvasta partiotaustasta on ollut hyötyä elämässä.
– Opin jo nuorena partion iskulauseen: ”tahdon tehdä parhaani”, ja se on kulkenut mukana läpi työelämän. Mielestäni ne ihmiset, jotka lähtevät mukaan partioon
tahtovat vaikuttaa ja tehdä hyvää.
Vaikka aktiivinen partioura loppui Virolaisella ylioppilaskirjoituksiin, on hän päässyt työskentelemään partion parissa kansanedustajanakin. Virolainen kuuluu niin kutsuttuihin ”partioparlamentaarikkoihin”, jotka tapaavat etupäässä partion edustajia.
– Olemme partioaatteen sanansaattajia eduskunnassa. Ja joka syksy järjestämme nuotiokahvit Pikkuparlamentin edessä, Virolainen sanoo.
Kysyttäessä, mikä on hänen paras partiomuistonsa, Virolainen joutuu miettimään hetken.
– Ei minulla ole yksittäistä parasta muistoa, mutta leirikasteet olivat mieleenpainuvia, hän kertoo.
– Usein jouduimme syömään kaikenlaista kummaa, jossa oli esimerkiksi jauhoja ja sinappia. Myös leirinuotiot olivat aivan ihania!
Anne-Mari Virolainen, 53
- Kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 2007
- Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
- Entinen lippukunta Liedon Eränkävijät
- Innokas luonnossa liikkuja
Työ ministerinä
Jos Anne-Mari Virolaiselta lapsuudessa kysyttiin, mikä olisi hänen unelma-ammattinsa, ”kansanedustaja” ei olisi ollut välitön vastaus. Politiikkaan hän ajautui mukaan esikoistyttären sairastuttua vakavasti. Tyttären palveluiden järjestäminen kotikunnan kanssa ei tuntunut sujuvan, ja Virolainen päätti lähteä ehdolle kunnallisvaaleihin.
– Totesin, että ei tässä nyt muu auta kuin lähteä järjestelemään asioita, ja sille tielle olen jäänyt. Olen aina halunnut vaikuttaa asioihin, jotka eivät ole sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Jos olen ajatellut, että minulla on ongelmaan ratkaisu, olen yleensä myös kertonut sen.
Tällä hetkellä Virolainen työskentelee ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Työhön kuuluu paljon matkustamista. Haastattelun aikaan Virolainen olikin viettänyt viimeisestä sadasta päivästään 39 ulkomailla, esimerkiksi Tanskassa, Yhdysvalloissa, Indonesiassa, Intiassa ja Kiinassa.
– Erityisesti pienen Suomen on tärkeää olla aktiivisesti mukana kansainvälisissä asioissa. Tehtäviini ulkomaankauppaministerinä kuuluu etenkin viennin edistäminen, eli reissaan suomalaisten yritysten kanssa ympäri maailmaa esittelemässä ja myymässä suomalaista osaamista, hän kertoo.
– Kehitysministeriön työt taas käsittelevät nimenomaan kehitysyhteistyötä, kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa. Namibian kanssa Suomi juhlii tänä vuonna sataaviittäkymmentä vuotta kehitysyhteistyötä.
Virolaisen Suomessa viettämät työpäivät ovat nekin kiireisiä. Hänen tavalliseen tiistaipäiväänsä saattaa kuulua kokouksia, eduskunnan täysistunto ja muiden ministeriöiden seurantaa sekä eri sidosryhmien tapaamista. Rentoutuakseen kiireisen päivän jälkeen hän saattaa katsoa vaikkapa Poldarkia tai Victoriaa, tai käydä juoksemassa taloyhtiönsä kellarissa sijaitsevalla juoksumatolla.
– Juoksemassa voi käydä ajasta ja paikasta riippumatta, ja siksi olen pitänyt siitä tiukasti kiinni. Juoksen myös luonnossa, mutta Helsingin keskustassa se on vähän vaikeampaa. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan tiukassa työtahdissa.
Näkemys naisen asemasta
Suomen kehityspolitiikalla on neljä painopistettä, joista ensimmäinen on tyttöjen ja naisten aseman parantaminen ympäri maailmaa. Virolaiselle itselleen naisten aseman tukeminen on sydämen asia.
– Suomi on todella tasa-arvoinen maa. Naisten asema ympäri maailma kuitenkin vaihtelee, ja keskimääräisesti parannettavaa on vielä paljon.
Virolaisen mukaan ensisijaista on, että tytöt ympäri maailmaa pääsisivät kouluun. Mitä enemmän ja pidempään he saavat käydä kouluja, sitä enemmän saadaan esimerkiksi vähennettyä lapsilukua ja taataan heille parempi tulevaisuus. Ulkomailla Suomen tuen avulla yli 1,5 miljoonaa tyttöä on päässyt terveyspalveluiden pariin.
Suomessa Virolainen haluaisi parantaa naisten asemaa työelämässä uudistamalla perhevapaita joustavammiksi. Hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, että Suomi on tuoreiden tutkimusten mukaan maailman paras maa olla äiti.
– Kyllä se mielestäni kuvastaa sitä, että me olemme aika monta asiaa tehneet oikein tämän viimeisen 101 vuoden aikana. Se, että Suomi on alusta asti panostanut koulutukseen, on luonut pohjan tasa-arvon kehittymiselle.
Myös partio edistää Virolaisen mielestä hyvin tasa-arvoa.
– Partiossa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ja se on tärkeä viesti. Yhteislippukunnat ja sisupartio edistävät suvaitsevaisuutta, hän sanoo.
– Partiossa hyvä fiilis tuo parhaan tuloksen. Pitää osata nauttia hetkestä!
