Venla Veijalainen Mellilän Menninkäisistä on johtanut lapsiaan sudenpentuina. Jennin, 15, ja Jeren, 12, mielestä äiti tuo turvaa ja tekee partiosta paremman harrastuksen.
Osalle oma vanhempi partiossa ei aiheuta riemunkiljahduksia. Osalle se voi kuitenkin olla mukava ja harrastamista helpottava asia. Venla Veijalaisen lasten Jennin ja Jeren mielestä parasta on se, että voi vaikuttaa ohjelmaan etukäteen.
– On kivaa, kun äiti kysyy, halutaanko me tehdä leirillä tätä ja tätä.
Vanhempi tuo turvaa
Tutut kasvot suuremmilla leireillä lievittävät koti-ikävää ja helpottavat uusien ihmisten
kohtaamista. Kun on kaukana kotoa eikä tunne kaikkia leiriläisiä, on helpompaa olla, kun tietää, että äiti tai isä on tukena.
– Partioon oli helppo tulla, kun oli tutut kaverit ja tuttu johtaja. Ei tarvinnut ujostella, kun tunsi jo kaikki, ja apu oli äidin kautta aina lähellä. Kun pääsi ekoille isoille piirileireille ja finnjamboreelle, oli kivaa, että äiti oli mukana, Jenni sanoo.
Pitää muistaa jättää äidin rooli kotiin ja tulla koloiltaan ja retkelle johtajana.
Vanhemman pitää olla tarkkana, ettei paljasta lapselleen esimerkiksi koko retken ohjelmaa, jotta myös lapsen uusi kokemus säilyy. Pitää olla varovainen, mitä kotona sanoo, etteivät lapset kuule. Leirikaste menee helposti mönkään, jos lapsi joskus kuulee sen sisällöstä liikaa.
Lapselle pitää antaa myös tilaa
Veijalainen toteaa, että vanhemman läsnäolo voi vaikeuttaa lapsen itsenäistä harrastamista ja käytös voi olla erilaista, jos vanhempi on aina kuulolla. Veijalainen pyrkii johtaessaan siihen, että lapset saavat harrastaa ilman vanhempaa viimeistään, kun he ovat seikkailijaikäisiä.
– Silloin ei enää tarvitse äitiä viereen. Saa harrastaa itse ja kasvattaa itseään partiossa.
Vanhempi ei ratko omien lastensa riitoja muiden kanssa, vaan johtajaparina pitää olla joku toinen, puolueeton johtaja.
– Kun lapset ovat partiossa, pitää luottaa siihen, että muutkin aikuiset pystyvät hoitamaan lapsen huolia. Pitää muistaa jättää äidin rooli kotiin ja tulla koloiltaan ja retkelle johtajana.
Koko perheen voimin harrastaminen auttaa kuljetuksissa, mutta pakottaa joskus ottamaan lapset mukaan ennen muiden lasten saapumista leirille. Vaikka oman lapsen johtamisessa on Veijalaisen mukaan omat haasteensa, on se silti paljon hauskempaa.
– Minulle se on ollut tosi tärkeää, että saa harrastaa lapsien kanssa.