Jokaisella meillä on taito olla läsnä. Toisille se on helppoa ja toisille vaikeampaa, mutta jokainen meistä pystyy siihen omalla tavallaan.

Tapoja olla läsnä on yhtä monta kuin maailmassa on ihmisiä. Jokainen myös kokee toisen läsnäolon eri tavoin. Toiselle riittää se, että joku istuu hetken vieressä seurana, ja toinen tarvitsee taukoamatonta huomiota ja yhteistä ohjelmaa. Oikeaa tapaa olla läsnä ei siis ole.

Läsnäolo ei vaadi ihmeellisiä sanoja tai tekoja. Se vaatii ainoastaan huomiotasi ja pienen hetken ilman huolia rästiin jääneistä tehtävistä tai tulevista aikatauluista. Sellaisen hetken löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa.

Jokainen tietää, että on kurjaa, kun kaveri ei kuuntele tai keskittyy enemmän kännykkäänsä kuin yhteiseen keskusteluun. Aina välillä voi tehdä hyvää laskea kännykkä kädestä ja
unohtaa päivän aikataulu. Kun ulkopuoliset asiat eivät häiritse, on paljon helpompaa elää hetkessä ja olla läsnä. Ehkä hetkestä voi silloin saada enemmän irti.

Läsnäolo antaa toisen tarinalle enemmän tilaa, sillä asiat on helpompi sisäistää eivätkä ulkopuoliset asiat häiritse keskittymistä. Kun toisen tarinaan keskittyy täysillä, voi rivien välistä lukea vaikka mitä. Keskustelu voi saada uusia käänteitä ja vanhasta tutustakin voi oppia jotain uutta.

Yksinkertaisimmillaan läsnäolosta voi viestiä hymy, joka kertoo toiselle, että välität ja olet juuri sillä hetkellä hänen kanssaan. Mieti, kuinka paljon yksi sellainen hymy voisi muuttaa toisen päivää! Tärkeällä hetkellä läsnäolo voi olla kaikkein paras lahja, jonka voit toiselle antaa.