Keväällä, kun luonto on kauneimmillaan, on hetki aikaa pysähtyä katsomaan sen
monimuotoisuutta ja elinvoimaa.

Samalla voi miettiä sitä, kuinka kiitollisia saamme olla puhtaasta luonnosta. Se ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys. Eikä varsinkaan tulevaisuudessa.

Jokaisen on nähtävä vaivaa, että meillä säilyy puhdas luonto myös jälkipolville. Omat roskat täytyy kerätä ja kotona kannattaa kierrättää kaikki mahdollinen jäte. Tätä harjoittelemme partiossa jo sudenpennusta lähtien. Myös erilaisilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, että luonto pysyy puhtaana ja käytettävissämme myös jatkossa.

Samalla, kun olemme kiitollisia puhtaasta luonnosta ja teemme kaikkemme, että se säilyy myös tuleville partiolaisille, voimme miettiä omaa suhdettamme luontoon. Jokaiselle se on erilainen. Joku tykkää kävellä, toinen pyöräillä luonnossa. Jollekulle purjehdus on ”se juttu”, mutta kaikille yhteistä on tekeminen luonnossa.

Luonto on myös jokaisella eri tavalla osana arkea. Luonnon kuuluminen arkeen saattaa riippua asuinpaikasta, koulusta tai työpaikasta ja harrastuksista. Jokaisella kuitenkin on omanlainen suhde luontoon ja sen monipuolisuuteen.

Se hyvä puoli luonnossa on, että se antaa runsaasti vaihtoehtoja nauttia itsestään. Luonto on aina auki, eikä se vaadi mitään erityisvalmisteluja tai välineitä. Se myös ottaa meidät kaikki vastaan juuri sellaisina kuin olemme.