Olarin Eräkotkien toiminnassa Espoossa käytetään kahta kieltä, suomea ja englantia. Joensuun Eräsissit ja Karjalan Tytöt -lippukunnassa kuuluu suomen lisäksi venäjä. Monikielisyys on tuonut toimintaan haasteita, mutta myös rutkasti onnistumisia.
Olarin Eräkotkat – Wild Eagles ry on kaksikielinen lippukunta – sen kertoo jo nimikin. Lippukunnan tapahtumissa ohjeistukset tulevat aina peräkkäin kahdella kielellä, jolloin jokaisella on mahdollisuus ymmärtää, mitä seuraavaksi on ohjelmassa. Timo Muttonen, 60, partionimeltään Mudi, kertoo kaikkien tulevan oikein hyvin toimeen keskenään, vaikka yhteisen kielen taito olisi heikompi.
– Toistaiseksi ainoa paikka, jossa puhutaan pelkästään suomea, on lippukunnan hallitus, kertoo Muttonen.
Joensuun Eräsisseistä ja Karjalan Tytöistä tuleva Anne Kekkonen, 31, kertoo heidän lippukunnassaan puhuttavan venäjää, mutta toiminta on tällä hetkellä pääasiassa suomeksi. Tulevaisuudensuunnitelmissa on perustaa uusi venäjänkielinen ryhmä.
– Osa partion aloittavista lapsista puhuu suomea hyvin, osa ei juurikaan, Kekkonen toteaa.
Aina sanoja ei tarvita
Tarpojaikäinen Marianna Ijäs, 13, aloitti partion Joensuun Eräsisseissä ja Karjalan Tytöissä venäjänkielisessä ryhmässä. Tällä hetkellä oma tarpojaryhmä toimii suomeksi.
– Minut otettiin heti mukaan ryhmään, vaikka en osannutkaan suomen kieltä yhtä hyvin kuin nyt, Ijäs iloitsee.
– Vaikka yhteistä kieltä ei aina löydy, leikkeihin ja tekemiseen on helppo lähteä mukaan ja sitä kautta tutustua muihin, Kekkonen toteaa.
Tukiverkko partiosta
Olarin Eräkotkien Mona Mahboob Kanafi, 33, on kotoisin Iranista. Hän kertoo muuttaneensa vuonna 2013 Suomeen ja kuuluu tällä hetkellä lippukunnan monikieliseen aikuisryhmään, jossa kommunikointikieli on englanti.
– Muutettuani Espooseen naapurini esitteli minulle partiota ja kutsui minut mukaan aikuisryhmän kokouksiin, Kanafi kertoo.
– Koen, että olen saanut partiosta tukipiirin, hän hehkuttaa.
– Tuoreena maahanmuuttajana sinulla ei ole perhettä ja vanhoja ystäviä ympärilläsi turvana. Et puhu kieltä kovin hyvin, joten et tunne juurtuneesi Suomeen, hän jatkaa. Kanafi on erittäin iloinen, että saa oppia ja pitää hauskaa partiossa töiden ja perhe-elämän ohella.
Kaksikielinen toiminta herättää kiinnostusta
Joensuun Eräsissit ja Karjalan Tytöt on osallistunut esimerkiksi ortodoksisen kirkon ja kaupungin järjestämiin tapahtumiin, joissa partiosta kiinnostuneilla on ollut matala kynnys kysyä omalla äidinkielellään.
– Tuttujen kautta ja samasta perheestä on tullut lapsia mukaan, Anne Kekkonen avaa.
– Huoltajien ja lasten on helppo päättää tulla partioon tietäessään johtajan puhuvan myös venäjää.Jotta lippukuntaan on helppo tulla, Olarin Eräkotkat tuovat kaksikielisyyden vahvasti esille.
– Kerromme aina, että puhumme kahta kieltä. Se ei saa tulla yllätyksenä kenellekään, Muttonen kertoo.
Välillä tarvitaan luovuutta
Eri uskontojen ja kulttuurien välinen tutustuminen on tarkoittanut uuden opettelua. Myös partiosanasto on vaatinut aivonystyröiden hieromista. Olarin Eräkotkissa sanoja on opeteltu ja osa termeistä myös keksitty. Kaikkien äidinkieli ei ole suomi tai englanti, sillä lippukunnan jäseniä on 20 maasta.
– Paras vinkki on aloittaa vain puhumaan, Muttonen sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi. Hän pitää avun pyytämistä tärkeänä, ja lippukunta onkin saanut paljon apua piiriltä ja Suomen Partiolaisilta ja englanninkielistä materiaalia partion maailmanjärjestöiltä.Joensuussa toivotaan lisää venäjänkielistä materiaalia partiotoimintaan.
-Materiaalia on englanniksi, mutta toivomme enemmän materiaalia tavallisesta partiotoiminnasta, kuten taitomerkeistä ja lippukunnan toiminnasta, Kekkonen miettii.
Kielimuuri tuottaa välillä pientä haastetta suomea puhumattomille lapsille venäjää puhuvan johtajan ollessa toisaalla. Kehityskohteiksi lippukunnissa tunnistetaan myös työkalut lippukunnan hallinnon pyörittä-miseen muilla kuin kotimaisilla kielillä sekä se, että muiden kuin lippukunnan omien partiotapahtumien viestintä on vielä lähinnä suomenkielistä.
hyviä kokemuksia kaksikielisen lippukunnan johtamisesta.
Vaivannäkö palkitsee
Mona Mahboob Kanafi puolestaan kehuu Olarin Eräkotkien ryhmänjohtajia ja jäseniä uuden tulokkaan tukemisesta, mikä on mahdollistanut oppimisen alusta asti.
– Olen päässyt oppimaan taitoja ihan alkeista, kuten ulkona kokkaamista, veitsen teroittamista ja tulen tekemistä, Kanafi kertoo innostuneena.
Lapsille ja nuorille mahdollisuus käyttää omaa kieltä ja kulttuuria harrastuksessa on arvokas.
– Parasta oli ehkä yksi jamboree, jossa oli myös paljon venäläisiä ja sain uusia kavereita, muistelee Marianna Ijäs.
Vaihdettuamme toiminnan kaksikieliseksi olemme onnistuneet kahden kielen integroinnissa, monimuotoisuuden arvon synnyttämisessä lippukuntaamme ja jäsenmäärän kolminkertaistamisessa, Muttonen kokoaa.
Vuoden 2021 aikana partioon liittyneistä 7 prosenttia, lähes 800 ihmistä, ilmoitti kotikielekseen jonkun muun kuin suomen, ruotsin tai jonkun saamenkielistä. Luku mukailee Suomen väestörakennetta: Tilastokeskuksen mukaan väestöstä kahdeksan prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuonna 2020. Kotikieltä alettiin kysyä partion jäsenrekisterissä vuonna 2021.
– Haluamme selvittää, kuinka tavoitamme eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä, sanoo partion moninaisuuden parissa työskentelevä projektipäällikkö Petra Valkonen.
Partio on tehnyt yhteistyösopimuksen käännöstoimisto Apropos Linguan kanssa. Lippukunnat voivat tilata toimistolta kielikäännöksiä partiohinnoin. Erilaisia käännöksiä on viime vuosina ylipäänsä lisätty ja partiosta on tietoa muun muassa arabiaksi, somaliksi, viroksi ja venäjäksi. Kaikki käännökset löytyvät partion nettisivuilta Moninaisuus partiossa -osion alta.
– Partio on avointa kaikille ja toivon, että tavoitamme lapsia, nuoria ja aikuisia eri kielitaustoista. Monelle partio on myös hyvä paikka opetella suomea, muistuttaa Valkonen.
– Kieltä ei missään nimessä kannata pitää esteenä osallistumiselle vaan toivon, että lippukunnissa otetaan rohkeasti kaikki mukaan toimintaan!
