Mainitsin työkaverilleni lähteväni Kajolle viideksi päiväksi keskustellessamme tulevan viikon lomasuunnitelmista. Ensimmäinen kysymys, joka hänen suustaan ilmoille pääsi, oli ”hinkkaatteko te siellä jotain kiviä yhteen ja opettelette tekemään tulta?” Ja kyllä, hän kysyi tämän ihan tosissaan. Havahduin siihen, miten joidenkin ihmisten käsitys partiosta on jäänyt selvästikin jonnekin kivikaudelle.
Partio on jäänyt monien ihmisten mieliin hieman ehkä ”junttina” harrastuksena, jossa opitaan taitoja, jotka nykyaikana luetaan aivan turhiksi: ”Mihin sitä kompassia tarvitaan, kun Google Maps on keksitty?” on lausahdus, joka saattaa olla monen partiolaisen korvaan ärsyttävänkin tuttu ilmaus.
Suomessa toteuttaessa partion viikko-ohjelmaa, unohtuu helposti, kuinka kansainvälisesti tunnettu harrastus partio on. Kajolla partion kansainvälisyydestä sai oivan muistutuksen, sillä partiolaisia oli niin Kanadasta, Sveitsistä kuin Australiasta. Suomen Partiolaisten verkkosivuilla kirjoitetaan:
”Kaikkialla maailmassa partiolaiset antavat samansisältöisen partiolupauksen ja partion perimmäiset arvot ovat yhteisiä. Kaikissa maissa partiolaisilla on partiopuku ja erilaisia merkkejä. Myös tervehdykset ovat yhteisiä, kuten se, että partiolainen kättelee vasemmalla kädellä – se kun on lähempänä sydäntä.”
Liittyessäni partioon uudelleen aikuisiällä, innostuin erityisesti kansainvälisestä partiotoiminnasta ja eksyinkin osaksi No Missed School Days -hankeryhmää. Puolen vuoden jälkeen löysin itseni lentokoneesta matkalla Ugandaan. Partio oli mahdollistanut tämän.
Olen hyvä esimerkki siitä, miten partio tarjoaa satoja mahdollisuuksia, joihin tarttua oman mielenkiintonsa mukaan. Jää kiinni sinusta, päätätkö tarttua niihin.
Vaikka olen partion kautta päätynyt jos jonnekin maailman kolkkaan, niin en ole vielä kertaakaan päätynyt hinkkaamaan kiviä yhteen tulen toivossa tai saattamaan mummoja tien yli. Ehkä sekin päivä vielä joskus tulee vastaan.
