Haaveilen jatkuvasti erämaavaelluksesta Lapissa tai reunareiteistä Alpeilla. Vaikka nämä matkat olisivat hienoja ja ikimuistoisia, ne vaativat usein paljon aikaa ja rahaa. On mielestäni hassua ajatella, että luontoelämystä varten pitää matkustaa kauas, vaikka joka kaupungissa ja pitäjässä on metsää.
Kävelin muutama vuosi sitten erään ystäväni kanssa Järvenpäästä, tarkemmin Haarajoen asemalta, Helsinkiin. Lähdimme liikkeelle perjantaina iltapäivästä ja Helsinkiin saavuimme myöhään lauantai-iltana. Ensimmäisen yön vietimme Ruotsinkylän tutkimusmetsässä ja toisen yön mukavasti siskoni silloisessa Töölön-asunnossa. Meillä ei ollut mukana kunnon karttaa, vaan suunnistimme pääasiassa kartta-applikaatioiden avulla. Matkalle tuli pituutta päälle 40 kilometriä.
Reitti oli hauska, paikoittain haastava ja silmiä avaava. En ollut koskaan vaelluksella joutunut pohtimaan, kuinka moottoritien toiselle puolelle pääsee tai miltä puolelta Helsinki-Vantaan lentokenttä kannattaa kiertää. Vaelluksella hauskinta oli, että kävimme syömässä lounaaksi pizzaa Vantaankosken vieressä. Erämaassa harvemmin lounaan saa tilattua listalta.
En ollut koskaan vaelluksella joutunut pohtimaan, kuinka moottoritien toiselle puolelle pääsee tai miltä puolelta Helsinki-Vantaa lentokenttä kannattaa kiertää.
Lähiseutujen luontokohteita ei arvosteta tarpeeksi aikuisten retkeilyssä. Pienempien partiolaisten kanssa lähiluonto on helpoin ratkaisu, mutta monet vanhemmat partiolaiset tuntuvat haikailevan kauas ja komeisiin maisemiin.
Luontoseikkailu ei vaadi Lofootteja, vaan seikkailumieltä ja villejä ideoita. Luonnossa liikkujien oikeuksien ansiosta kävelemään pääsee melkein minne vain. Ystäväni totesi hienosti: Välillä seikkailua ei tarvitse lähteä etsimään kovin pitkältä. Luontoseikkailu tai pelkkä luontoelämys voi löytyä vaikka naapurista, jos sille antaa mahdollisuuden.
