Kun hain ensimmäiseen piiripestiini, monet epäilivät, ettei se edes kiinnosta minua. Minulle sanottiin, että seuraan vain ystävääni, joka oli hiukan aikaisemmin päätynyt piiripestiinsä. Pian sen jälkeen pääsin jo Partio-lehteen toimittajaksi, ja muitakin viestinnän pestejä on tarttunut mukaan matkan varrella. Olen myös luopunut pesteistä, jotka eivät olleetkaan minun juttuni. Tänä keväänä myös rohkaistuin hakemaan mielenkiintoiseen pestiin toisesta piiristä.
Partiomenetelmän kahdeksasta osa-alueesta yksi on nousujohteisuus, eli ”jokainen yksilö saa partiossa sopivan haasteellisia tehtäviä”. Tätä osa-aluetta aletaan toteuttamaan jo sudenpentu-ikäisinä, ja se jatkuu läpi koko partio-ohjelman. Nousujohteisuus ei tarkoita sitä, että lippukunnasta lähdetään piiriin, ja piiristä keskusjärjestöön. Omalta osaltani se meni näin, mutta se ei ole ainoa keino toteuttaa nousujohteisuutta partiossa. Lippukuntatasolla, jopa vuodesta toiseen samassa pestissä, voi kehittää itseään ja rakentaa nousujohteisuutta.
Voin sanoa, että olen löytänyt partiossa oman paikkani, ja osa-alueeni, jossa viihdyn. Voi olla, että tulevaisuudessa päädyn tekemään jotain muuta, mutta sen voin tietää vasta sitten. Partiossa annetaan nuorille vastuuta ja mahdollisuuksia isoihin pesteihin. Kannustankin kaikkia kokeilemaan uutta, kouluttautumaan ja tarttumaan uusiin pesteihin, sillä mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Oman paikan löytää vain kokeilemalla. Eikä ole virhe myöntää, ettei pystynytkään johonkin.
