Kun koronaviruspandemia laittoi partiotoiminnan viime keväänä tauolle, ei meistä kukaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Nyt kun poikkeusolojen asettamisen vuosipäivä lähenee, epävarmuudesta on tullut normaalitila, ja päivittäisten koronalukujen tarkastamisesta osa lounasajan rutiineja. Partion kannalta tämä on tarkoittanut pääasiassa ulkoillen tai etänä järjestettävää toimintaa.
Rokotukset tuntuvat etenevän piinallisen hitaasti. Ei ole mikään ihme, jos mieleen hiipii turhautuminen – jopa ahdistus ja ärsytys, kun on epävarmaa, milloin voimme seuraavan kerran kokoontua yhteen isommalla porukalla. Tai kun ulkokokouksissa varpaat palelevat ja pitkän etäpäivän jälkeen ilta jatkuu ruudun ääressä.
Turhautuminen on täysin normaalia ja ymmärrettävää. Ei viikonloppuseminaari Teamsissa vaan ole ihan sama kuin seminaari yhdessä partiokämpällä vietettynä.
Vaikka välillä turhauttaa, itselleni tilanteessa lohtua tuo se, että me olemme kaikki tässä yhdessä. Miettimässä, miten järjestää partiotoimintaa muuttuvien rajoitusten puitteissa, luomassa uusia keinoja arkitoimintaan ja pohtimassa tapoja tehdä etäkokouksista antoisia kaikille osallistujille. Sinnikkäästi ja vuorotellen toisiamme tukien.
Ennen kaikkea me tällä hetkellä olemme yhdessä luomassa sitä, miltä partio näyttää, kun tästä kriisistä selvitään. Me emme tule palaamaan entiseen, vaan johonkin parempaan. Ja siihen tarvitaan meistä jokaista.
Tärkeintä on, että olet mukana, oli panoksesi tähän liikkeeseen ja järjestöön miten pieni tai suuri tahansa.
Yhdessä tästäkin selvitään.
Siiri Somerkero
Kirjoittaja on Suomen Partiolaisten puheenjohtaja
Majakan valo on Suomen Partiolaisten hallituksen oma blogi.