Tervetuloa seuraamaan Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Maahiset-lippukunnan vaeltajien Antin, Fransin, Tonin ja Juliuksen matkaa Lofooteille.
Perjantai 6.8.
Kello näyttää 5:35. Istumme autossa, joka on niin täynnä, että tavaraa on sylissä ja jaloissakin. Matka kohti ensimmäistä välietappia, Guolasjärveä, on alkanut!
21 tunnin ajomatkan jälkeen ylitämme Suomen rajan. Matkalla Julius saa idean perustaa Instagram-tilin reissulle. Nimeksi tulee @lofoottijuttu.
Kello on kaksi yöllä, kun saavumme määränpäähämme. Äkkiä teltta pystyyn ja nukkumaan.
Lauantai 7.8.
Heräämme kello 10 ja syömme aamupalaa. Päivän agendana on huiputtaa Halti Norjan puolelta.
Koko matka huipulle on louhikkoa ja kiveltä kivelle hyppimistä. Onneksi nousu ei ole liian jyrkkää. Perillä teemme ruokaa. Takaisin tuleminen on melko rankkaa polville ja nilkoille – auts.
Vielä samana iltana ajamme lähistölle katsomaansuurta rotkoa ja vesiputousta. Valokuvaaminen on iso osa reissua, joten käytämme putouksellakin siihen paljon aikaan.
Sunnuntai 8.8.
Ajomatka jatkuu sunnuntaina Lofooteille. Maisemat alkavat olla ja aika huikeita. Vuoria ja kirkasta vettä näkyy joka puolella. Pieniä valokuvaus- ja ruokataukoja toki pidämme tuon tuosta.
Illalla saavumme Henningsvær-nimiseen kylään, joka on rakennettu saarille. Saaria yhdistävät sillat. Olemme etukäteen vuokranneet huoneen majatalosta, joka onkin ainoa yö muualla kuin teltassa. Ihanaa päästä suihkuun! Tosin turskan tuoksu majatalossakin on voimakas.
Illalla kävelemme katsomaan auringonlaskua viereiselle saarelle. Kylän vieressä on suuri vuori, jota ihastelemme. Vasta seuraavana päivänä selviää, että juuri tämä kyseinen huippu on tarkoitus huiputtaa.
Maanantai 9.8.
Heräämme turskan raikkaina majatalossa ja lähdemme tutustumaan kylään. Syötyämme jo toisen aamiaisen kylässä, ajamme huipun viereiselle parkkipaikalle ja aloitamme kipuamisen
Kiivettyämme reilut 1,5 tuntia, olemme huipulla 560 metrin korkeudessa ja maisemat ovat sen mukaiset! Näkyvyys on loistava. Vuoria, vehreää kasvillisuutta ja kylä näkyvät kokonaan. Ja eikun kuvaamaan!
Alastuleminen on hiukan helpompaa jo. Jatkamme ajamista, mutta yöpaikkaa ei ole tiedossa. Päädymme pellolle lähelle rantaa ja pystytämme teltan sinne.
Tiistai 10.8.
Ajomatka Lofooteilla jatkuu. Bensan hintojen ja tankkaamisen kanssa pitää hiukan taktikoida, koska se on kalliimpaa kuin Suomessa. Pidämme kuvaus- ja evästauon Skagsanden Beachillä.
Iltapäivällä saavumme yhteen hohdokkaimmista ja tunnetuimmista paikoista Lofooteilla, Kvalvika Beachillä. Parkkipaikalta kävelemme kaksi kilometriä rannalle, jossa vietämme seuraavan yön. Kannamme mukanamme yöpymistarvikkeet ja ruokaa. Vielä samaisena iltana kipuamme rannan vieressä olevan vuoren päälle, josta ihailemme auringonlaskua.
Keskiviikko 11.8.
Lähdemme aamulla Kvalvika Beachiltä kohti Reinen kylää. Tarkoituksenamme on huiputtaa sen vieressä oleva huippu Reinebringen. Jo matkalla meitä varoitetaan irtosorasta ja liukkaista kallioista. Sateella ei vuorelle olisi menemistä ollenkaan.
Kiipeämme noin tunnin 460 metrin korkeuteen, muta jo matkalla huomaamme vesipisaroita taivaalta. Onneksi sade jäi siihen. Ylhäällä pääsemmekin suoraan ihailemaan sateenkaarta, joka on kylän yläpuolella.
Illalla saamme teltan pystyyn juuri ennen rankkasadetta. Teemme ruokaa bussipysäkin suojassa. Kömmimme telttaan tutimaan. Fyysinen rasitus alkaa painaa päälle.
Torstai 12.8.
Kun aamulla heräämme, vettä tulee niin maan perusteellisesti. Kaikki on aivan märkänä. Äkkiä autoon. Matka takaisin kohti Lofoottien pohjoisosaa alkaa. Sade lakkaa jo iltapäivällä, ja huomaamme yöpyvämme Ruotsissa lähellä Suomen rajaa.
Perjantai 13.8.
Ajamme koko päivän Helsinkiin asti. Saavumme perille 23 aikoihin.
Lisää valokuvia piirin kuvagalleriassa.