Varmasti moni meistä on pohtinut tätä kysymystä itse tai joku muu on sen kysynyt sinulta. Vastauksena kysymykseen
sitä miettii usein partiokavereita ja kaikkea sitä, mitä on oppinut ja mitä on päässyt tekemään. Myös paremman maailman rakentaminen motivoi monia.

Partiossa on ollut siistiä kokeilla asioita, mitä ei tulisi partion ulkopuolella ikinä tehtyä. Joku voi lähteä kahvilasta vastaavaksi piirileirille, vaikka partion ulkopuolella tekee ihan muuta työkseen. Toinen taas voi löytää partion kautta sen, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Partio myös muovautuu elämäntilanteen mukaan ja uudessa asuinpaikassa voi löytää tuttuja partion kautta.

Partio on monipuolista: samana retkipäivänä voi ohjelmassa olla puutöitä linnunpönttöä tehdessä, liikuntaa ja kasvien
tunnistamista metsäseikkailulla, kansainvälisiä fiiliksiä kaverin partiomuistoja kuunnellessa tai ensiaputaitojen harjoittelua. Partiossa voi myös päätyä tekemään kääretorttua retkikeittimellä, jäädä jumiin saarelle kovan tuulen vuoksi tai saada nuorena pestissään isot saappaat täytettäväksi. Veikkaan, että esimerkiksi retkeily- ja ensiaputaitoni ja kykyni soveltaa muuttuvissa tilanteissa olisivat paljon vähäisempiä ilman partiota.

Itse olen aina arvostanut yhteisöllisyyttä partiossa. Yhteisöllisyys näkyi jo sudenpentulaumassa ja lippukunnan yhteisissä tapahtumissa. Se on myös hassua, että kun isommilla leireillä päätyy samaan ruokapöytään tai saunan lauteille tuiki tuntemattoman kanssa, silti juttu luistaa. Partio yhdistää.

Näitä ja monia muita asioita partiosta voi saada elämään ja siksi olen partiossa. Odotan innolla taas tulevan kesän partioseikkailuja!

Satu Salo-Jouppila Suomen Partiolaisten hallituksen jäsen kaulassaan partiohuivi
Satu Salo-Jouppila, Partio-lehden vastaava päätoimittaja (kuva: Anna Enbuske)