Tyttölippukunta, poikalippukunta vai yhteislippukunta? Kolme toimintansa yhteislippukunnaksi muuttanutta lippukuntaa kertoo, miten muutos on sujunut.

Tämän vuoden alussa poikalippukunta Viinikan Siniset ja tyttölippukunta Viinikan Sinitytöt yhdistyivät Tampereella. Lippukunnat tekivät aiemmin yhteistyötä esimerkiksi kesäleireillä, mutta varsinaisesta yhdistymisestä alettiin keskustella muutama vuosi sitten.

– Kahden lippukunnan yhdistäminen oli loistava päätös, toteaa Viinikan Sinisten lippukunnanjohtaja Uuno Niiranen.

Alun perin ajatuksena oli, että yhdistäminen säästäisi ainakin resursseja. Uumoilu osui oikeaan.

– Tuntui, että teimme samoja byrokraattisia asioita kummassakin johtajistossa, vaikka elimme lähes symbioosissa. Nyt aikaa vapautuu muille asioille, Niiranen kuvaa.

Niiranen toteaa lähes ihmetelleensä, kuinka helposti ja kannustavasti ajatukset yhdistymisestä otettiin joka puolella vastaan. Soraääniä ei kuulunut. Niiranen myöntää pohtineensa, kuinka 70-vuotiaan lippukunnan vanhimmat jäsenet suhtautuvat uudistukseen, mutta myös heidän mielestään suunta oli oikea.

– Viestinä oli, että oli jo aikakin. Kaikki on nyt helpompaa ja jouhevampaa, koska johtajia on enemmän. Pystymme huomioimaan paremmin eri tarpeita. Paperillakin prosessi sujui helposti, koska yhdistymiseen tarvittiin lopulta vain muutama sääntömuutos. Seurakuntaan ja muihin yhteistyökumppaneihin tämä ei vaikuttanut.

Kränää aiheutti ainoastaan pohdinta siitä, minkä väristä partiopaitaa uudessa lippukunnassa käytetään. Lopuksi kiista ratkaistiin arpomalla. Väriksi tuli ruskea.

– Huutoja ja muita perinteitä mietimme vielä. Toiminta on tuoretta, joten kiirettä ei ole. Haluamme, että lopputulos on uuden lippukunnan näköinen.

Kohti nykypäivää

Viinikan Sinisten lippukunnanjohtaja Uuno Niiranen ja Kaisa Niukkala. Lippukuntien yhdistyminen oli Niukkalan Ko-Gi-projekti.

Samanlaisiin ratkaisuihin kannustaa Partioneuvosto, joka linjasi viime vuonna, että uusien perustettavien lippukuntien on oltava yhteislippukuntia eli kaikille avoimia sukupuoleen katsomatta. Erillislippukuntien perustaminen ei ole enää nykypäivää.

– Partion pitää olla mukana purkamassa sukupuolittuneita rakenteita ja luomassa yhdenvertaista maailma. Sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään tasa-arvolaissakin, korostaa Suomen Partiolaisten hallituksen aluetyöstä vastaava jäsen Anni Karsma.

Linjaus ei muuta jo toimivien lippukuntien toimintaa eli jos olemassa oleva tyttölippukunta haluaa jatkaa toimintaansa tyttölippukuntana, se on mahdollista. Yhteistoimintaan kuitenkin kannustetaan.

– Olisi hienoa, että lippukunnissa mietittäisiin, voisiko toiminta olla kaikille avointa.

Karsma huomauttaa, että Suomessa ei ole perustettu viiteenkymmeneen vuoteen kuin yksi erillislippukunta eli yhteislippukunnat ovat olleet vakiintunut käytäntö jo pitkään. Yhteislippukuntia on 78 prosenttia kaikista lippukunnista.

Kotkalainen Merituikut aloitti toimintansa vuonna 1927 tyttölippukuntana, mutta avasi toimintansa pojille seitsemän vuotta sitten. Lippukunnassa huomattiin, että perheet, joissa on tyttöjä ja poikia, saatiin näin pysymään paremmin mukana, kun kaikki saivat toimia samassa joukossa.

– Tekeminen pysyy virkeämpänä ja elinvoimaisempana. Muutos ei lopulta ollut edes kovin suuri, toteaa lippukunnanjohtaja Jonna Virtanen Merituikuista.

Rikkaan toiminnan tae

Myös Riihimäellä kannustetaan yhteislippukuntatoimintaan. Juuri ennen koronaa sisaruslippukunnat Riihipääskyt ja Hirviveikot yhdistyivät Riihiveikoiksi. Yhteensulautuminen oli luonnollista, jopa odotettua, koska kesäleirit ja sudenpentutoiminta olivat jo vuosia pyörineet kimpassa. Syyt olivat pitkälti samoja kuin Viinikan Sinisillä.

– Näin säästimme resursseja ja voimavaroja. Yhdistyminen oli erinomainen juttu, kertoo lippukunnanjohtaja Heini Salo-Vihra.

Tietoon suhtauduttiin kaikkialla innostuneesti. Salo-Vihra muistuttaa, että lapset eivät ajattele, mitä sukupuolia ryhmissä on. Heille tärkeintä on innostava, virikkeellinen toiminta. Jos jotakuta muutos pohditutti, se oli yleensä vanhempi.

– Keskusteluissa kaikki kuitenkin ymmärsivät, että tämä on tulevaisuutta ja tae sille, että voimme jatkaa korkeatasoista, rikasta toimintaa.

Salo-Vihra odottaa jo innolla ensi kesän leiriä, Riihiveikkojen ensimmäistä omaa. Leiriä ei ole päästy aiemmin järjestämään koronan vuoksi.

– Siellä alkaa toden teolla hahmottua, millaista on olla Riihiveikko.

Mahdollisia yhdistymiskuvioita tai toimintansa avaamista miettiville Viinikan Sinisten Niirasella on ehdotus. Keskusteluille ja pohdinnoille kannattaa antaa mahdollisuus. Uudet toimintamallit ja -tavat eivät poista historiaa tai aiemmin koettua hyvää.

– Mieli kannattaa pitää avoimena. Yhdistyminen ei muuta menneitä, mutta saattaa tuoda tulevaan kaivattua virtaa.