Ilmaiset partiokerhot tarjoavat hyvän ja helpon tavan tutustua partioon. Niitä pidetään kouluilla, ja ohjaaja saa palkkion kunnalta. Kerhot madaltavat kynnystä ujuttautua myöhemmin mukaan varsinaiseen toimintaan.

Nurmijärven Klaukkalassa Isoniitun koulun pihalla on vauhti päällä. Tiistai-iltapäiväiseen tapaan partiokerho kokoontuu kello kolme. Ohjaaja Kirsi Haapanen ja apuohjaajat Kira Sandbacka, 13, ja Alec Sandbacka, 15, Klapaset-lippukunnasta johdattelevat rytmiryhmän koulun viereiseen metsikköön laavun luokse. Tänään partiokerhon
ohjelmassa on luonnossa selviytymisen taitoja.

Kerhossa huomioidaan lasten toiveet

Partiokerhojen suosio on ollut kovaa, Klaukkalan osallistujalista meni tunnissa täyteen. Kira Sandbacka (vas.), Alec Sandbacka ja Kirsi Haapanen suunnittelevat lasten iloksi popcornien tekoa retkikeittimellä.

Haapanen ei epäröinyt hetkeäkään, kun lippukukunnanjohtaja kyseli vapaaehtoista koulun partiokerhon vetäjäksi.

– Innostuin heti, kun omat tyttöni ovat olleet ilmaisessa sirkuskerhossa. Halusin antaa muille lapsille vastaavaa kivaa kokemusta. Yllätyksenä tuli, että tästä jopa maksetaan palkkiokin, hän kertoo.

Haapaselle iltapäivähomma sopii mainiosti: Hän työskentelee säännöllisessä yötyössä hotellin vastaanotossa. Kerhoaika soljahtaa hyvin päivärytmiin.

– Partiokerhon vetäminen on vielä rennompaa kuin oman sudenpenturyhmäni, jossa tehdään merkkejä. Kerhon
ohjelmaa pystyy tekemään kevyemmin, ei tarkasti ikäkausirungon mukaisesti, vaan aiheeseen tutustuen.

– Pystyn ottamaan myös paremmin lasten toiveet huomioon. Kerhoa pidetään siten, että kaikilla on kivaa, ja hyvä,
rento meininki. Tämä oli myös yksi syy, miksi lähdin mukaan.

Luvassa lätynpaistoa ja leikkejä ihan hirveästi

Nuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen Oulun seurakunnasta tekee työkseen partiota:

– Vastaan seppona eli seurakunnan partiotyöntekijänä, alueen 13 lippukunnasta. Tuen heitä katsomuskasvatuksessa,
ja olen mukana, missä lippukunta tarvitsee. Omassa lippukunnassani Pohjolan Pirteässä toimin akelana.
Suomen harrastuksen mallista Parkkinen on valtavan innoissaan. Hän oli keväällä itse yhteydessä Oulun kaupunkiin
tarjoutuen vetämään partiokerhoja ja syksyllä asia vihdoin toteutui.

– Meillä on lasten kanssa tosi hauskaa. Koulu on ihan metsän vieressä. Tien toisella puolella on seurakuntatalo, jonne
voimme mennä vaikkapa leipomaan, jos on tosi huono sää.

– Ensimmäisellä kerhokerralla tutustuimme luontoon kasvi-, eläin-, sieni- ja puukorttien avulla, pelasimme muistamista
kehittävää kim-leikkiä ja kehittelimme nimet luonnon materiaaleista. Lipunryöstö-leikkiä lapset eivät olisi halunneet
lopettaa ollenkaan. Teemmekin itse omat liput ensi kerralla, niin on kiva jatkaa taas, Parkkinen suunnittelee.

Muutakin ohjelmaa on suunnitteilla runsaasti:

– Tutustutaan solmuihin, retkikeittimeen ja leikitään ihan hirveästi. Ulkona tulemme olemaan mahdollisimman paljon. Pojat olivat sitä mieltä, että tulemme pystyttämään myös laavun. Poimin sudenpentujen ja seikkailijoiden
ohjelmasta kivoja pieniä partiojuttuja, en mitenkään vakavasti. Kuuntelen toiveita, joissa on muun muassa nuotiolla olemista ja lätynpaistoa.

Juuri sitä, mitä tytär hinkuaa

Partiokerhossa koulun rooli on ollut osallistujien hankkiminen kerhoon, tiedottaminen yhteistyössä ohjaajien kanssa ja tilankäytön mahdollistaminen. Tänään kerhossa tehtiin hätämajoitetta.

Puuhakas Parkkinen aloittaa myös kahden uuden partiokerhon ohjaamisen Oulun keskustassa Teuvo Pakkalan koululla.

– Ennen kerhoon ilmoittautumista yksi äiti soitti ja kysyi, mitä tulemme tekemään. Vastauksen kuultuaan hän sanoi: ”Juuri sitä, mitä tyttäreni haluaa ja hinkuaa, ei kuulemma koskaan saa ulkoilla tarpeeksi metsässä ja tehdä solmuja.”

Klaukkalan kerholaisilla Matteuksella, 11, ja Elielillä, 8, on ollut mukava kerhosyksy.

– Kivointa on ollut solmut ja varmasti myös parkour, joka on vielä edessä seuraavalla kerralla, Matteus miettii.

Elielin mieleen on jäänyt kartan tekeminen:

– Valittiin ryhmittäin paikka, josta piirrettiin kuva karttamerkeillä. Sitten vaihdettiin piirros toisen ryhmän kanssa. Piti löytää toisten paikka karttamerkkien mukaan. Ja löytyihän se.

– Oikeassa partiossa voisi olla myös aika kivaa, Mattias pohtii.

”Jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus ilmaiseen harrastukseen”

Harrastusten ei aina tarvitse olla iltoja kuormittavia. Koululaisille ja heidän vanhemmilleen on kätevää, että koulun jälkeen lapsi tai nuori voi jatkaa harrastuskerhossa suoraan koulupäivän jälkeen.

– Harrastamisen Suomen mallin tavoitteena on se, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus ilmaiseen harrastukseen. Malli on valtakunnallinen, opetus- ja kulttuuriministeriön tukema, selventää
partion moninaisuus- ja aluetyön projektipäällikkö Petra Valkonen Suomen Partiolaisista.

Koululaiset ovat saaneet kyselyyn vastaamalla vaikuttaa, mitä harrastuksia he toivoisivat koululle.
Kunnat ja koulut tekevät yhteistyötä harrastustoimijoiden kanssa ja sopivat mahdollisen harrastuksen
aloittamisesta koululla.

Ykkösharrastusten joukossa jatkossakin

Valkonen kertoo, että partiossa on luotu oma malli, partiokerho, jota voidaan järjestää ilmaisena kerhona koulupäivän jälkeen.

– Kerholla on vahva yhteys partioon, mutta siihen ei kuulu partion symboliikkaa, retkiä tai leirejä. Kerhossa
on hyvä tutustua, haluaisiko liittyä partioon myöhemmin. Olemme tehneet myös valmista partiokerho-
ohjelmaa, toki sitä voi miettiä myös itse, Valkonen vinkkaa.

Partiokerhosta lippukunta saa hyvää julkisuutta ja mahdollisesti uusia jäseniä ja elinvoimaisuutta itselleen.

– Partion ei ole varaa jäädä mallista pois. Haluamme olla ykkösharrastusten joukossa tulevaisuudessakin.

Harrastamisen Suomen mallin on tarkoitus jatkua pysyvänä harrastusmuotona tulevaisuudessa.
Rahoitus siihen myönnetään vuosittain. Rohkeasti vaan kokeilemaan, siitä saa lisäarvoa omalle toiminnalleen,
kannustaa Valkonen.

LISÄTIETOJA:
• Harrastamisen Suomen malli
• Partiokerho