Ihmiset

”Voi ei, mitä minä teen täällä” – Brasilialaiset EVP:t partioleirillä

Vaihto-oppilaat Marianne ja Luiz, 17, lähtivät partioleirille tutustumaan uusiin ihmisiin ja testaamaan kylmänsietokykyään.

Neljän ulkomaalaisen partiolaisen selfie

Ystävykset Mari ja Pekka käyttäytyivät Yöveden Waeltajien lokakuisella lippukuntaleirillä kuin todelliset partiokonkarit. He suunnistivat, tanssivat ponileikkiä, valmistivat trangiaruokaa ja sulautuivat mikkeliläispartiolaisten joukkoon niin hyvin, että saivat suomalaiseen suuhun sopivat lempinimetkin.

Todellisuudessa ”Mari” eli Marianne Guimarães ja ”Pekka” eli Luiz Guimarães olivat brasilialaisia vaihto-oppilaita, ja kummallekin heistä viikonloppuleiri oli ensi- kosketus partioon. Mariannen isäntäperheessä on kaksi Yöveden Waeltajaa, ja kun he kutsuivat tytön mukaansa leirille, lähti hän uteliaana viettämään elämänsä ensimmäistä viikonloppua metsässä. Tukijoukoiksi hän kutsui Lappeenrannassa asuvan Luizin, joka
oli yhtä lailla innoissaan uudesta kokemuksesta.

– Vaihtovuotenani haluan kokea uusia juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, ja tiesin jo etukäteen, että partiolaiset ovat tosi ystävällisiä, kertoo Luiz.

Mukavien ihmisten lisäksi kaksikko yhdisti partioon solmut ja metsässä selviytymisen. Kun yhtälöön lisättiin lokakuun sateinen sää ja pimenevät illat, jännitti leirille lähtö aika tavalla sekä Mariannea että Luizia.

– Olin peloissani mutta samalla innoissani, Marianne muistelee. – ”Voi ei, miksi, mitä minä teen täällä” olivat ensimmäiset ajatukseni leirille saavuttuamme.

Siihen mennessä, kun puolijoukkueteltat olivat nousseet pystyyn, olivat brasilialaiset päässeet jo jyvälle leirielämästä. Ihmeteltävää riitti silti koko viikonlopuksi.

– Ajattelin, että kaikki leiriläiset olisivat noin 10–17-vuotiaita, mutta joukossa olikin myös nuorempia ja vanhempia partiolaisia. Kaikista kummallisin juttu oli silti kipinämikkovuoro, pohtii Luiz.

– Minusta oudointa oli huussissa käyminen, kertoo puolestaan Marianne.

Mariannella ja Luizilla oli kerrottavanaan pitkä lista asioita, joita he olivat oppineet viikonlopun aikana. Suomenkielisten sanojen, tanssien ja leikkien – etenkin lemppariksi nousseen ponileikin – lisäksi he osaavat nyt kokata nuotioherkkuja, pistää pystyyn puolijoukkueteltan sekä ”olla sekoamatta kylmässä”, kuten Marianne asian ilmaisi.

– Iltanuotiolla istuminen oli parasta koko viikonlopussa. Voisin ehdottomasti kokeilla partiota toistekin, sillä toisinaan on hyvä poistua omalta mukavuusalueelta, miettii Luiz.