Muistan, kun ensimmäisen kerran tunsin itseni voimattomaksi ilmastonmuutoksen edessä. Olin alakouluikäinen, kun Inarissa asuva isoäitini näytti kuvan pohjoisen napaketusta, naalista. Nykyään sitä ei enää tapaa Suomessa.
Ensin se metsästettiin lähes sukupuuttoon sen kauniin, valkoisen turkin vuoksi. Nykyään sen ajaa ahtaalle lämpenevä ilmasto ja yhä pohjoisemmaksi levittyvä kettu, joka vie naalilta elintilaa. Suomessa viimeisin varma pesintähavainto on vuodelta 1996.
Naalin katoaminen ei ole ainoa asia, josta tunnen surun ja voimattomuuden tunteita. Jääkarhut, napajäätikön sulaminen, merenpinnan nouseminen, koralliriuttojen kuoleminen, voimistuvat sääilmiöt ja maastopalot… Lista tuntuu loputtomalta huonojen uutisten virralta.
Ilmastoahdistukseen kuuluu erilaisia huolen ja pelon tunteita. Erityisesti nuoret saattavat kantaa huolta maapallon tulevaisuudesta ja kokea turhautumisen tunnetta siitä, etteivät päättäjät ja muut aikuiset tunnu ottavan tätä huolta tarpeeksi tosissaan.
Meitä partiolaisia on paljon, ja yhdessä voimme muuttaa pienetkin teot joksikin suuremmaksi.
Itse pyristelen voimattomuuden tunnetta vastaan pienilläkin ilmastoteoilla. Vaikka tiedostan, etteivät yhden ihmisen vihreät valinnat muuta koko maapallon kurssia, saan teoistani tunteen siitä, että teen edes jotakin. Viimeksi omaa ilmastoahdistustani helpotti osallistuminen yhdessä monen muun partiolaisen kanssa ilmastomarssille. Meitä partiolaisia on paljon, ja yhdessä voimme muuttaa pienetkin teot joksikin suuremmaksi. Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua.
Vuoden 2019 Partio-lehden ensimmäisen numeron nimi on ulos yhteiskuntaan. Haluamme kannustaa partiolaisia vaikuttamaan asioihin rohkeasti – ottamaan kantaa ja tekemään osansa tulevaisuuden maapallon puolesta. Lehdestä ja täältä Partiomediasta löydät esimerkiksi ilmastotekopelin ja vinkkejä vastuullisiin retkeilyvarusteisiin.
Toivon, että jutut auttavat muitakin miettimään keinoja, joilla voimme yhdessä voittaa voimattomuuden tunteen ja tehdä asioita paremman huomisen puolesta.
