Kokemuksia

Katsaus menneisiin vuosiin

YSP-kurssia on ollut vuosittain jo vuodesta 2010 saakka! Näille vuosille on mahtunut jo useampi sata kurssilaista ja jokaisella heillä on ollut erilaiset kokemukset kurssilta ja tiet elämässä siitä eteenpäin. Mutta minne kurssin käyneet YSPit ovat päätyneet? Mitä kaikkea nuoret partiolaiset ovat antoisan ja hauskan viikonlopun jälkeen alkaneet tekemään?

Nyt sinullakin on mahdollisuus tutustua siihen, millaisia reittejä viestintään ja sen ulkopuolelle muihinkin juttuihin medialähettiläät kulkevat. Ehkä sinäkin olet joskus yksi näistä innostuneista?


2018 – Jasper Kurjenniemi

Kuva: Aleksi Murtojärvi

 

Kuka oot?

“Mun nimi on Jasper Kurjenniemi ja kotilippukuntani on Viherlaakson Peurat Espoosta. Kurssini kävin vuonna 2018. Tällä hetkellä partiossa toimin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten ohjelmaryhmän puheenjohtaja ja Suomen Partiolaisissa kansainvälisten yhteyksien valiokunnassa euroseminaarikoordinaattorina, joka tarkoittaa sitä, että johdan piirissä yhdessä hallituksen jäsenen kanssa 12 toimikunnan ja yli 180 luottiksen toiminnalaa ja keskusjärjestössä lähetän ihmisiä kouluttautumaan ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Partion ulkopuolella toimin Junction nimisessä yrityksessä vastaten vapaaehtoisoperaatioista. Junction järjestää globaalisti hackathoneja (koodauskilpailuita).”

Mitäs toi ohjelmaryhmä tekee?

“Ohjelmaryhmä tuottaa piirin tarjoaman ikäkausiohjelman sekä tarjoaa taitokurssit (EA 1 ja 2, järjestyksenvalvojakurssin, kiipeilykurssin, erätaitokurssit sekä leikkikurssit ja VOK&Kippari -kurssit). Ohjelmaryhmä myös tukee piirin kisojen järjestämistä sekä tuottaa eri projektiluontoisia tapahtumia, jos tarve ilmenee.”

Mitä kaikkea oot tehnyt kurssista eteenpäin tähän saakka?

“Kurssin jälkeen oon toiminut useissa eri pesteissä, mutta nostettakoon erikseen Samoajat Gone Wild 2018 tapahtuman johtaminen, piirin samoajatoimikunnan puheenjohtajuus, PäPan some toimikunnan perustaminen ja puheenjohtajana toimiminen! Olin myös SP:n vaalitoimikunnan jäsenenä vuonna 2018. Toimikunnan tehtävä oli löytää seuraavan hallituksen ehdokkaat sekä koordinoida vaalitentit.”

Kuva: Susanna Mikander

 

Mitä muistoja sulla on kurssilta?

“Kurssilta muistan vahvasti sen, kun teimme kaikki yhdessä videon, jota myöhemmin käytettiin #partiontakii kampanjavideona. Videossa jokainen kurssilainen kertoi, mitä partio merkitsee itselle ja pätkistä koostettiin video. #partiontakii oli vuoden 2018 partioviikon somekampanja, joka lähti liikkeelle minun ja muutaman muun ideasta ja johon saatiin osallistettua mukaan SP sekä laajasti partioyhteisöä. Tämän avulla saatiin paljon ulkoista näkyvyyttä!”

Mitkä on parhaita muistoja, missä oot päässyt hyödyntämään kurssilta opittuja taitoja?

“#partiontakii kamppis ja kaikki muu, mitä partiossa teen. Kurssi ei opettanut vain somejuttuja tai kirjoittamaan lehtijuttuja, vaan se tarjosi todella hyviä vinkkejä siihen, miten viestiä kokonaisvaltaisemmin – oli tämä sitten tiimin tulevasta kokouksesta, tapahtuman viestintäaikataulun luomisesta tai sähköpostin kirjoittamisesta työntekijälle.”

Kuva: Aleksi Murtojärvi

 

Mitä haluaisit vielä sanoa hakijoille?

“Hakekaa, hakekaa ja hakekaa!! Aivan mahtava kurssi!”


2017 – Lotta Tuominen

Kuka olet?

“Mä oon Lotta Tuominen Yöveden Waeltajista, Mikkelistä, josta oon kotoisinkin — käyn parhaillani abivuotta täällä kotikonnuillani. Partiossa puuhailen sampona ja ohjelmajohtajana, partion ulkoisena edustajana Allianssin kansainvälisten asioiden ryhmässä sekä Partio-lehden toimittajana. Siviilissä taas työskentelen meidän paikallislehdelle ja teen viestintäjuttuja eräässä 4H-hankkeessa. Ja matkustan aina kun voin!”

Milloin kävit YSP-kurssisi ja millaisia muistoja sulla on sieltä?

“Mä olin kurssilla 2017. Edellisenä syksynä oltiin just taputeltu hommat Roihun some-tiimissä, jossa mä kuuluin YouTube-ryhmään, ja meijän mestari kannusti meitä kaikkia hakemaan YSP-kurssille. Mä kaipasin uusia haasteita ja lisää oppia viestinnästä joten kävi hyvä tuuri, kun paikka YSP-kurssilta aukeni!

Tykkäsin tosi paljon siitä miten monipuolisesti kurssilla oppi esimerkiksi kameran edessä esiintymisestä, tiedotteen laatimisesta tai vaikkapa visuaaliset ilmeestä (silloin ei vielä ollut niitä linjoja), ja kouluttajat oli ihailtavan ammattitaitoisia. Tietty myös hyvä ruoka ja porukka auttoi siinä että kurssista jäi tosi hyvä fiilis!”

Mitä oot tehnyt kurssin jälkeen?

“Pääsin jo kurssilla ilmaisemaan innostukseni Partio-lehden kirjoittamiseen, joten melkein heti sen jälkeen päätoimittaja Iina otti muhun yhteyttä ja pääsin hommiin. Sit tietty toimin vuoden J-SP:n piiri-YSPinä ja tein vielä jonkin aikaa YouTube-videoita Partion kanavalle, mutta nyt kun oon kiinnostunut myös yhteiskuntasuhdejutuista (valmistuin just Y-traineesta) niin oon keskittynyt pääasiassa lehtijuttuun. Voin kertoa että oon kehittynyt kirjoittajana sata kertaa enemmän Partio-lehden kuin sen mun paikallislehden kautta.”

Mikä on mieleenpainuvin muisto, missä oot päässyt hyödyntämään kurssilla opittuja taitoja?

“Ainakin oli tosi hienoa, kun pääsin haastattelemaan WOSMin ulkosuhdeluottista Ville Majamaata ja Suomen Partiolaisten silloista kansainvälisten asioiden valtuutettua Maija Santalahtea maailmanjärjestöihin liittyen, kun siinä yhdistyi mun kaksi mielenkiinnonkohdetta – viestintä ja y-suhteet! Oli myös jännää, kun ihan yllättäen mua pyydettiin valokuvaamaan viime syksyn Johtotähti-tapahtumassa!”

Mainitsit aiemmin Youtube-videoiden tekemisen, haluisitko kertoa lisää siitä, miten olit tekemässä niitä?

“Mä ja mun vartio nimeltä Prinsessat törmättiin Roihun some-tiimin rekrytointiin silloin syksyllä 2015 ja haettiin puoliksi vitsillä kaikki kuusi yhdellä lomakkeella ja kuin ihmeen kaupalla saatiinkin paikat YouTube-ryhmästä. Roihun jälkeen me jatkettiin vielä melkein 2 vuotta Partion juuri perustetun kanavan vloggaajina. Me kaikki kuusi sekä kuvattiin että esiinnyttiin kameran edessä, minkä jälkeen mä hoidin useimmiten editoinnin. Kovin ammattimaista jälkeä me ei koskaan saatu aikaiseksi, mutta siitä huolimatta ero ensimmäisten ja viimeisimpien videoiden välillä oli huima. Meijän mestarina toiminut Bea tsemppasi ja koulutti meitä, joka varmasti paransi myös paljon laatua.”

Linkki joulukalentereiden myyntivinkkeihin: https://youtu.be/U3VrLM7X_s8

Mitä haluaisit tehdä partiossa tulevaisuudessa?

“Kansainväliset jutut kiinnostavat kovasti. Olisi tosi hienoa päästä vaikkapa johonkin maailmanjärjestöihin liittyvään pestiin ja onnistua viestimään siitä niin, että WOSM ja WAGGGS tulisi tutuksi yhä useammalle partiolaiselle ja ei-partiolaiselle. Esimerkiksi tätä voisin ehdottomasti tavoitella sitten, kun on taas aika etsiä uutta pestiä.”

Mitä haluaisit sanoa hakijoille?

“Silloin talvella 2017 mä olin vielä tosi ujo ja hiljainen. Se ei kuitenkaan millään tavalla estänyt mua käymästä YSP-kurssia, minkä vuoksi haluaisin rohkaista ihan kaikkia muitakin lähtemään kurssille, vaikka esimerkiksi esiintyminen jännittäisi!

YSP-kurssi voi toimia ponnahduslautana vaikka minkälaisiin juttuihin partiossa ja sen ulkopuolella, joten sinne hakeminen on hyvä päätös ihan kenelle tahansa!”


2016 – Joona Aaltonen

Pop-up-kolo, kuva: Eeva Helle

 

Kuka oot?

“Oon Joona Aaltonen, 21 (hui), ja kotoisin Espoosta. Kotilippukunta Leppävaaran Korvenkävijät on säilynyt, vaikka sittemmin oonkin muuttanut Helsinkiin. Tällä hetkellä partiosta vapaalla jalalla ollessani opiskelen Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja työskentelen viestinnän parissa Allianssilla, Suomen nuorisoalojen kattojärjestöllä, jonka jäsenjärjestö myös Suomen Partiolaiset on. Partiossa toimin tällä hetkellä meidän lippukunnan ohjelmajohtajana ja oon mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa syksylle kaikkien aikojen ensimmäistä viestintäteemaista partiojohtajan peruskurssia. (Täältä lisää tietoa siitä.)”

Mitä muistoja sulla on kurssilta?

“Tosi hyviä! Meidän kurssilla oli poikkeuksellisen pienet tilat ja oltiin koko viikonloppu tosi lähekkäin. Se näkyi sitten hyvin yhteen hitsautuneena porukkana ja hyvänä yhteishenkenä, nähtiin PäPan YSP-porukalla vielä aika monta kertaa itse kurssin jälkeen! Vaikka sisällötkin siellä olivat totta kai tärkeitä ja opettavaisia, kurssin parhaana antina koen samoista asioista kiinnostuneet uudet partiotutut ja -kaverit, joiden kanssa tulevaisuudessakin voi tehdä näitä hommia yhdessä.”

Päpan viestintävipellyksessä, jossa viestintä ja markkinointi suunnittelevat tulevaa, kuva: Susanna Mikander

 

Miten sujui kurssin jälkeen, oliko helppo saada pestejä, minne jatkoit?

“Kurssin jälkeen pestejä on ollut todella helppo saada ja se madalsi aika paljon kynnystä siirtyä myös piiritoimintaan lippukunnasta. Oikeastaan en ole yhteenkään partiopestiin tainnut itsenäisesti hakea, vaan minua on aina niihin pyydetty aikaisempien tehtävieni perusteella. Minua pyydettiin silloin heti samana keväänä yhdeksi kolmesta Helsingin PopUp -partiokolon johtajista ja siinä tiimissä vastasin erityisesti viestinnästä.”

Entä siitä hetkestä tähän saakka, mitä oot puuhaillut?

“Melkein heti popparin jälkeen ryhdyin Pääkaupunkiseudun partiolaisten jäsenlehti Hepun päätoimittajaksi. Siinä pestissä viihdyinkin melkein kaksi vuotta. Hepun ohella tein myös paljon pienempiä usein viestintään liittyviä projekteja. Päätoimittaja-pestistä luovuttuani en kuitenkaan lehden parista lähtenyt minnekään, vaan otin johdettavakseni sen uudistusprojektin.”

Scoutellalla, partion kevätpäivillä yhdessä muun järjestäjätiimin kanssa, kuva: Aapo Rainio

 

Mitkä on sun parhaita YSP-muistoja?

“Parhaat YSP-muistot liittyvät ehdottomasti muihin kurssilaisiin: ne hetket kun ollaan kurssin jälkeen yhdessä nähty jossain partiotapahtumassa tai vaikka vietetty ihan omalla porukalla viikonloppua!”

Mitä haluaisit vielä sanoa hakijalle?

“Kannattaa ehdottomasti hakea! Kurssin kautta voi päätyä vaikka minkälaisiin partioseikkailuihin, joita ei etukäteen olisi voinut kuvitellakaan! Ja jos joku on takuuvarmaa, niin siellä on XX (kurssilaisten määrä) potentiaalista uutta ystävää, joiden kanssa jatkossa vetää samaa köyttä!”

Partion jäsenkokous 2017, jossa oltiin yhdessä Noora Kankareen ja Niko Tammisen kanssa, jotka tunnen YSP-kurssiltani, kuva: Noora Qvick

2 0 1 5 – Tiina Varhee

Tiina kuvassa vasemmalla. Kuva: Anna Enbuske

 

Kuka sä oot?

Tinde, 24v, kotoisin Helsingistä ja täällä edelleen asustelen. Oon töissä valtioneuvoston kansliassa viestintäavustajana. Partiossa johdan sudenpentuja Helsingin Metsänkävijöissä, teen SM-kisoja ensi syksylle ja hallintopartioin, eli tarkemmin oon yksi Päpan partioneuvoksista. Lisäksi satunnaisesti mut voi löytää muonittamasta tai kouluttamasta – viestintää ja markkinointia, mikä yllätys. Parasta partiossa on projektit, ja oonkin viime vuosina ollut Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa piirileiripesteissä Kliffalla ja talvileiri Helmellä. Suomen Partiolaisten projektissa oon ollut Roihulla somemestarina, ja viimeisimpänä johdin johtajatulien seminaariohjelmaa.

Mitä muistoja sulla on kurssilta?

YSP-kurssilta en odottanut oikeastaan juuri mitään, klassisesti hain vikana iltana ilman suurempia odotuksia. Kurssi osui mun välivuodella sellaiseen kohtaan, että seuraavan yhteishaun suuntamerkit tuntuivat kirkastuvan kurssilla. Olin hieman hukassa siitä, mitä opiskella, kun kaikki tuntui kiinnostavan ja kirjoittaminen tuntui omalta jutulta. Kurssilla oli hauskaa tutustua uusiin ihmisiin ympäri suomea ja saada näkemystä siihen, mitä partioviestintä voisi olla tulevaisuudessa. Joidenkin kurssiystävien kanssa pidetään edelleen yhteyttä, ja on hauska törmätä kurssilaisiin erilaisissa tapahtumissa.

No mitäs kaikkea oot päätynyt tekemään kurssin jälkeen?

Lähdin heti kurssin jälkeen kehittämään Päpan YSP-toimintaa alueviestintätoimikunnan puheenjohtajana, ja se toimi omana ponnahdusalustana piiri- ja sp-pesteihin. Oma fiilis partiosta oli silloin, että jos en olisi päätynyt kurssille ja sitä kautta Päpan toimikuntaan olisi partio osaltani ollut aika nähty. Meillä oli silloin tosi hyvä porukka kasassa, ja tuli tutustuttua moneen tosi läheiseen ystävään. Nyt tuntuu siltä, että muutama vuosi pelkästään piiripesteissä ja lippukunnanvaihto toimi omalle partioinnostukselle piristysruiskeena, ja ilman YSP-kurssin antamaa sysäystä olisin hyvin todennäköisesti jossain aivan muualla. Pestirekisteristä löytyy tosiaan Päpan kahden piirileirin leiritoimikunnat, eli Kliffalla ja talvileiri Helmellä johdin viestintää ja markkinointia, ja molemmissa pesteissä oli hyvä että tunsi hieman tyyppejä, jotka voisivat olla samoista pesteistä kiinnostunut kuin ite oon. Projekteihin uppouduin Roihun sometiimissä, vastuualueenani LinkedIN ja medium-alustat, sekä yksittäiset kampanjat. Viimeisimpänä tuli haettua toista näkökulmaa ohjelman osa-alueelta, seminaariohjelmaa johtaen ja työpajanpitäjien viestinnästä vastaten, ja se oli kyllä siistiä! Pääsi tutustumaan moneen uuteen ihmiseen ja tartuttamaan heihin oman innostuksen tapahtumasta. Onneksi en ehtinyt tapahtumassa yhteenkään työpajaan, en olisi osannut valita.

Tiina kuvassa oikealla partiokavereitten kanssa.

 

Mitä sait kurssista irti?

Itselle hyödyllisin on ollut se pohdinta, mitä kaikkea partiosta on saanut, ja miksi ylipäätään oon partiossa. Samat asiat on tuon jälkeen helppo kääntää omaksi osaamiseksi: uskon aika vahvasti, että partiossa hankittu kokemus on vaikuttanut myös työpaikkojen saantiin.

Mitä haluaisit vielä sanoa hakijalle?

Hae, vaikka tuntuu että hype ei oo sun juttu tai että et oikein tiedä onks tää sun juttu: et voi tietää jos et kokeile!


2 0 1 4 – Yuri Birjulin

Yuri kuvassa edessä Roihu2016-leirillä juontohommissa.

 

Kuka oot?

“Yuri Birjulin, 23v Töölöstä, Helsingistä, Ilvesveikoista. Tällä hetkellä olen maisterivaiheen maailmanpolitiikan opiskelija Helsingin yliopistossa, tai tarkemmin ottaen pidän «välivuotta» harjoittelussa Suomen suurlähetystössä Etelä-Afrikan Pretoriassa. Aiemmin tänä vuonna olin myös tekemässä vapaaehtoistöitä lasten ja erityisesti tyttöjen oikeuksien parissa pienessä kylässä Keniassa. Partiossa olen sattuneista syistä sis tehnyt tänä vuonna hyvin vähän. Viime syksynä olin Suomen suurimman vuosittaisen partioskaba Hiipivän Haamun viestintä- ja markkinointipäällikkö.”

Mitä muistoja sulla on kurssilta?

“Kävin kurssin vuonna 2014, ja pakko sanoa että kyseessä on varmasti partiotaipaleeni parhaita ja hauskimpia kokemuksia. Kaikista suurimpana syynä oli tietysti ihmiset. Partiossa ystävystyy helposti, mutta meidän «vuosikurssi» hioutui viikonlopun aikana aivan ällistyttävän tiiviiksi porukaksi. Veikkaan että osatekijänä oli se, että kurssille valikoitui paljon todella samanhenkisiä sosiaalisia, energisiä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, vaikka se ei tietenkään mikään kriteeri yspiydelle ole. Meillä oli whatsapp-ryhmäkin jossa ihmiset avautuivat kurssin jälkeen hämmentävän avoimesti omista ihmissuhdekuvioistaan vielä monta kuukautta kurssin jälkeen. En muista nauraneeni niin paljoa varmaan koskaan kuin kurssilla, ja solmin siellä läheisiä ystävyyssuhteita. Monet niistä ovat kantaneet tähän päivään saakka. Oli ylipäänsä siistiä tutustua ihmisiin joka puolelta Suomea, helsinkiläisen lukiolaisen suomikuva laajentui merkittävästi, ja pääsin kavereiden kautta paljon reissaamaan myöhemmin.

Me oltiin silloin jossain Tampereen holleilla seurakunnan leirikeskuksessa ja käytiin hyvin perusteellisesti läpi erityisesti sitä kuinka median kanssa tulisi puhua. Muistan kuinka muhun teki vaikutuksen se, että meille oli puhumassa oikeita asiantuntijoita siitä miten toimittajien logiikka toimii, ja miten voidaan saada tuotua partio parhaimmillaan esille. Kiusallisia toimittajan tulkintoja partiotoiminnasta ei esimerkiksi koskaan kannata suoraan tyrmätä, vaan pitää tarjota tilalle jokin sopivampi positiivinen tulkinta. Kaikki kurssilla olivat pitivät partiota parhaana juttuna ikinä, mutta harva pystyi silloin vielä kertomaan minuutissa mistä partiossa oikeastaan on kyse.

Omana lukunaan oli tietysti ruokailut, jotka olivat teatteriesityksiä itsessään. Toivottavasti sama ryhmä pitää niitä yhä. Illalla sitten soiteltiin kitaraa ja makoiltiin valtavassa kasassa.”

Mites kurssin jälkeen, oliko helppo saada pestejä, minne jatkoit?

“Mulle kurssi toimi mulle eräänlaisena sisäänheittoalustana ja verkostoitumispaikkana partion sisällä. En oikeastaan koskaan ollut kunnolla mukana varsinaisessa YSP-toiminnassa (jossa tavattaisiin Partioasemalla ja tehtäisiin säännöllisesti juttuja), vaan päädyin jotenkin sinne-tänne tekemään eri asioita. Kurssilla suoraan opittuja asioita pääsin soveltamaan, kun Talouselämä Fakta haastatteli mua Kohtaamisessa vuonna 2014. Menin Y-traineeohjelmaan, jossa käytiin eduskunnassa ja edustettiin partiota SuomiAreenalla. Sitten tuli Suurjuhla 2014, jonka juontajina me oltiin samalla vuosikurssilla olleen Jarna Pahlbergin kanssa. Samaan aikaan päädyin mukaan päivittämään silloista suurinta partion hittijuttua, eli meemisivu Scout.Me.Iniä.

Loppuvuodesta pääsin PäPan delegaatiksi Suomen Partiolaisten jäsenkokoukseen Mikkelissä, mikä oli kyllä mielenkiintoinen partiopoliittinen kokemus. Vuosi huipentui siihen, että menin kansainväliselle YSP-kurssille Prahaan, missä sitten toistui sama kuvio, kun 50 hypersosiaalista ihmistä eri puolilta Eurooppaa pistettiin viideksi päiväksi tekemään partiota yhdessä. Sieltäkin on jäänyt hyviä kavereita erityisesti Romaniasta.”

Entä siitä hetkestä tähän saakka, mitä oot puuhaillut? Mikä on mieleenpainuvin kokemus missä olet soveltanut kurssilla opittua?

“Tuosta vuodesta 2014 tosiaan tuli tuollainen partion supervuosi, mikä sitten johti siihen että meininki vähän rauhoittui sen jälkeen. Paljon veivät aikaa ylioppilaskirjoitukset, pääsykokeet, fuksisyksy ja sitä seurannut armeijakevät. Käytin siis paljon aikaa opiskeluun, ja tein partiossa vähän pienempiä juttuja – YSP-kurssin jälkeen ei ainakaan ollut valinnasta puutetta, kun erinäisiä tuttuja eri projektien parissa oli kertynyt paljon.

Huipennuksena kuitenkin oli suurleiri Roihu 2016, johon pääsin juontamaan keskijäiset ja päättäjäiset 18 000 hengen yleisölle. Se on samalla mieleenpainuvin YSP-kurssilta seurannut kokemus. Onnistuin jopa viihdyttämään yleisöä matkimalla Antero Mertarantaa. Luulen että mun osalta tärkeimmät taidot ovat liittyneet esiintymiseen, tai ainakin se on mihin olen mun kurssin antini kanavoinut. Toinen juttu oli mainitsemani viestintä- ja markkinointipäällikköys Hiipivässä Haamussa – saimme järjestelmällisellä markkinoinnilla kasvatettua tapahtumaa neljänneksellä, joten myös tällä saralla osaamista oli näköjään kertynyt.”

Roihu2016

 

Mitä haluaisit vielä sanoa hakijalle?

“Kurssi on erinomainen mahdollisuus sukeltaa viestinnän ja markkinoinnin maailmaan ja tavata upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä. Minulle se oli myös tapa oppia ymmärtämään yhä paremmin partiota kokonaisuutena ja päästä tekemään juttuja joihin en välttämättä olisi muuten päässyt mukaan. Sain paljon lisää motivaatiota partioon, jota pyrin viemään eteenpäin myös omaan lippukuntaani.

Meillä Ilvesveikoissa on kunnianhimo ollut aina korkealla, ja YSP-kurssi vahvisti uskoa partion arvomaailmaan myös laajemminkin. En ole sattumalta päätynyt opiskelemaan valtiotieteitä, vaan partio ja sen parhaat kokemukset ovat antaneet minulle motivaatiota pyrkimään parantamaan maailmaa myös partion ulkopuolella, pieni teko kerrallaan.

Kannattaa siis ehdottomasti ottaa partiosta kaikki irti ja hakea kurssille!”


2 0 1 3 – Anssi Nieminen

Anssi Satahangalla vaeltajien iltapurjehduksella

 

Kuka oot?

“Mä oon Anssi Nieminen, 24-vuotias pitkän linjan partiolainen. Alun perin Kangasalta kotoisin, missä tuli asusteltua 20 vuotta. Sen jälkeen asustelin 3 vuotta Kotkassa ja nyt just olen muuttanut Helsinkiin! YSP-kurssin kävin vuonna 2013. Toimin tällä hetkellä toista vuotta SP:n someryhmän johtajana ja kolmatta vuotta SP:n viestintä- ja markkinointivaliokunnan jäsenenä. Lisäksi on pienempiä projekteja meneillään aina sillon tällön. Nyt esimerkiksi valmistelen rastipäällikkönä rastia ensi toukokuun Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa-kisaan! Partion ulkopuolella käyn töissä Tullissa, soitan rumpuja, urheilen, harrastan vapaaehtosta meripelastusta ja vähän mitä milloinkin.”

Mitä teet käytännössä viestintä- ja markkinointivaliokunnan jäsenenä ja SP:n someryhmän johtajana?

“Valiokunnassa me ollaan etunenässä suunnittelemassa ja toteuttamassa SP:n viestintää ja markkinointia hallituksen viestinnästä vastaavan jäsenen ja valiokunnan puheenjohtajan johdolla. Valiokunnassa mukana on mun ja johtajien lisäksi kuvausryhmän johtaja, partiolehden päätoimittajat ja YSP-ryhmän johtaja. Someryhmän johtajana mun vastuulla on johtaa somettajia, jotka tuottaa sisältöä partion somekanaviin. Oon mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa somen ilmettä, ja somettelen myös itse aina kun kerkiän. Lisäksi pidän yhteyttä piirien somevastaaviin ja suunnitellaan tulevia postauksia myös heidän kanssaan.”

Mitä muistoja sulla on YSP-kurssilta?

“Kurssi oli kyllä ihan mahtava! Parhaiten on jäänyt mieleen kuinka tiivis porukka meistä kurssilaisista tuli yhen viikonlopun aikana. Koulutus oli tosi laadukasta ja sieltä sai paljon konkreettista asiaa ja oppia mukaan. Erityisesti mieleen jäi myös ruoka, mikä oli todella hyvää! Oli siistiä päästä treenailemaan haastattelutilanteita ja kameran edessä olemista, ja ihan vaan kuulemaan kaikkea siistiä partioviestinnästä ja partion näyttäytymisestä ulospäin.”

Mites kurssin jälkeen, miten sun tie on siitä jatkunut noihin SP:n hommiin? Saitko heti pestejä?

“Mä sain heti kurssin jälkeen pestin kesällä 2013 järjestetyltä Hämeen piirileiriltä. Toimin siellä somettajana ja siitä oikeastaan lähti kipinä myös somehommiin. Heti kurssin jälkeen tuli käytyä myös GoExpo-messuilla esittelemässä partiota. YSP-hommia tein suhteellisen säännöllisesti Hämeessä, kunnes menin inttiin kesällä 2014 ja inttivuoden ajan partiohommat olivat vähemmällä. Intin jälkeen pestauduin mukaan Roihun sometiimiin, josta sain somemestarin paikan. Mun vastuulla oli Roihun Snapchat ja se oli kyllä siisti pesti! Roihun somehommia kesti yli vuoden, jonka jälkeen mut pestattiin suoraan viestintä- ja markkinointivaliokuntaan. Ensimmäisen vuoden tein sielläkin pääosin Snapchattiin sisältöä ja vähän muillekin alustoille. Vähän aikaa sen jälkeen päätettiin perustaa kokonaan uusi someryhmä SP:lle ja mut rekryttiin johtamaan sitä. Ja niissä hommissa nyt ollaan edelleen!”

Anssi kävi testaamassa benjihyppyä viime kesän Ilves-leirillä.

 

Mikä on sun mieleenpainuvin kokemus, missä oot päässyt käyttämään kurssilta opittuja taitoja?

“Pääsin luovuttamaan adventtikalenterin Jenni Haukiolle 2015 syksyllä, se oli kyllä mahtava kokemus! Muutamassa radiohaastattelussa olen myös ollut ja ne on aina hienoja kokemuksia. Toissakesänä Satahangalla olin mediapäällikön pestissä. Siellä pääsin vastaamaan useampien toimittajien kysymyksiin viikon aikana. Ennen leiriä ei ollut tästäkään kokemusta, mutta hyvin sekin meni ja opin paljon!”

Mitä haluaisit vielä sanoa uusille hakijoille?

“Jos yhtään pohtii, hakisiko vai ei niin todellakin kannattaa hakea. Kurssi tuo mukanaan niin paljon mahdollisuuksia, ettei sitä kannata missata! Jokaiselle partioviestinnästä kiinnostuneelle löytyy varmasti oma roolinsa ja vahvuutensa, ja ei oo parempaa paikkaa kehittää omaa osaamistaan kuin YSP-kurssi.”


2 0 1 2 – Aapo Rainio

Roihun kuvauspäällikkönä 2016, kuva: Antti Kurkinen

 

Kuka sä oot?

“Mä oon Aapo Rainio ja kotoisin Espoosta. Oon 24-vuotias ja YSP-kurssini kävin vuonna 2012. Tänä syksynä aloitin medianomiksi opiskelun Metropolian ammattikorkeakoulussa.”

Millaisia muistoja sulla on YSP-kurssilta?

“Oli kyllä hauskaa! Lähdin kurssille yksin, vaikka yksi tuttukin siellä oli. Kotiin lähtiessä minulla olikin sitten monta uutta kaveria! Viikonloppu oli inspiroiva ja antoi hyvän läpiluotauksen mediaan ja partion brändiin.”

Olitko tehnyt jo aiemmin viestintää?

“Mulla se alkoi vasta YSP-kurssista median osalta. Esiintymiskokemusta mulla oli jo ilmaisutaitoluokalta yläasteelta.”

Mitä kaikkea sä oot oikein tehnyt kurssin jälkeen?

“Kurssin jälkeen tein viestintää ja kuvaamista piirin tapahtumissa ja 2013 pääsin mukaan toteuttamaan Suomen Partiolaisille uutta esittelyvideota. Siitä vuoden päästä toimin Suurjuhlan kuvausvastaavana ja pian sen jälkeen pestauduin Roihulle kuvauspäälliköksi. Eli Partion kuvaviestinnästä tuli se mun juttu. Roihun jälkeen vedin hetken henkeä, kunnes talvella 2017 olin mukana perustamassa SP:n kuvausryhmää, jossa olen tähän asti (2,5 vuotta) toiminut johtajana.”

SP mainosvideon kuvauksissa 2017. Kuva: Susanna Mikander

 

Mitkä on parhaat hetket, missä oot päässyt käyttämään kurssilta opittua?

“Kyllä parhaat muistot varmaan liittyy Roihuun ja päälavan monikameratuotantoon. Yksinkertaisemmin meidän tiimi siis vastasi valokuvien ja videoiden lisäksi päälavan ohjelmissa siitä, mitä näkyy screenillä, ja mitä lähetetään nettiin livelähetykseen. Kameroita meillä oli kuusi. Paljon on YSP-kurssin käyneitä kuvaajia ollut mun kanssa hommissa vuosien mittaan, mutta Roihulla meillä juonsi livelähetykset käyntiin YSP-taustaiset kaverini.”

Ootko tehnyt partion ulkopuolellakin kuvausta?

“Olin Grönlannissa maaliskuun lopussa kuvaamassa Erikoisrajajääkärikillan retkikunnan lähtöä heidän hiihtovaellukselleen Halki Grönlannin ja sitten kesällä leikkasin heidän reissusta dokumenttielokuvan Jäinen taival. Toisen kerran olin Grönlannissa Elokuun lopussa Löytöretki hyvinvointiin retkikunnassa videokuvaajana. Vietimme viikon Grönlannissa eräässä laaksossa, joka on vastapäätä mannerjäätikköä ja meri oli täynnä jäävuoria! Tälle reissulle pääsin partiossa luotujen kontaktien ja osoitetun osaamisen avulla.”

Koetko, että YSP-kurssilla on ollut vaikutusta sun uran kulkuun?

“Voi sitä sanoa että se oli eräänlainen alkusysäys. Tähän syksyyn asti se oli ainoa media-alan koulutus parin työväenopiston kurssin lisäksi, mitä olin käynyt. Suuren osan taidoistani olen oppinut partiossa tekemisen kautta.”

Roihun monikameratiimi 2016, kuva: Joel Forsman

 

Haluatko vielä sanoa jotain uusille hakijoille?

“Kannattaa hakea, vaikka ei olisi mielessä mitään selkeää tavoitetta! Siellä käydään hyvin läpi eri tyyppisiä viestinnän tehtäviä ja muotoja, joista voisi sanoa että on hyötyä ihan kenelle vain! Viestinnästä kiinnostuneet tyypit ovat myös aika sosiaalisia, joten uusia ystäviä on helppo saada!”


2 0 1 1 – Inari “Tiitu” Timonen-Nissi

Kuva: Anna Enbuske

 

Kuka sä oot?

“Mä oon Tiitu Timonen-Nissi, virallisemmin mun nimi on Inari. Oon 27-vuotias ja YSP-kurssini kävin vuonna 2011. Alunperin Oulusta, aloittanut partion Pohjolan Pirteissä 20v sitten. Siinä lippukunnassa olin myös YSP-kurssin aikaan. Nykyään asun Helsingissä ja oon just tänä syksynä liittynyt Lauttasaaren Luotsityttöihin, joka on mun nykyinen lippukunta.”

World Scout Foundationin tapaaminen Turussa 2012. Kuvassa vasemmalta oikealle Pauli Engblom, Evalena Böling, Ruotsin kuningas, Tiitu Timonen-Nissi ja Iida Turunen

 

Mitä oot puuhaillut viime aikoina partiossa?

“Olen WAGGGS:n kansainvälinen valtuutettu Suomen Partiolaisilla ja vastaan kansainvälisistä yhteyksistä SP:n hallituksessa. Johdan yhdessä WOSM:n kansainvälisten valtuutetun ja valiokunnan puheenjohtajan kanssa kansainvälisten yhteyksien toiminnanalaa.”

Kuulostaa monimutkaiselta näin asiasta tietämättömän partiolaisen korvaan. Mitä sä teet käytännössä?

“Kansainvälisenä valtuutettuna vastaan suhteista toiseen maailmanjärjestöön, WAGGGS:iin. Voitaisiin verrata; kun Suomen Partiolaisissa järjestetään jäsenkokouksia, niin maailmanjärjestöt järjestävät konferensseja Euroopan ja maailman tasolla. Mä aina edustan konferensseissa yhdessä hallituksen valitseman delegaation kanssa ja me osallistutaan siellä maailmanjärjestön päätöksentekoon. Yritetään vaikuttaa sillä tavoin, että saisimme mahdollisimman hyvät työkalut Suomeen tukemaan meidän partiotoimintaa.

Se, mikä eniten näkyy on se, mitä mä teen Suomen päässä. Mä vastaan meidän toiminnanalalla kehitysyhteistyöhankkeista ja kumppanuuksista. Tänä vuonna esimerkiksi on alkanut kehitysyhteistyöhanke Ugandan kanssa, jossa edistetään tyttöjen koulunkäyntiä kuukautishygienian parantamisen kautta. Toisena mulle kuuluvat Euroopan alueen kansainväliset koulutukset, joihin lähetetään meidän vapaaehtoisia eli partiolaisia kouluttautumaan. Yleisesti hoidan myös kansainvälisen toiminnan johtamista ja kehittämistä Suomessa. Tällä hetkellä kansainvälisyys näkyy partiolaisille todella vähän ja pyrimmekin siihen, että jokainen voisi helpommin löytää ja saada kansainvälisiä kokemuksia. Haluan madaltaa kynnystä lähtemiseen. Maailmanjärjestöjen partiokodeista ei tiedetä esimerkiksi oikeastaan yhtään mitään. Partiokoteihin voi vaan mennä ja ne on kaikille avoimia. Tätä tietoa pitäisi saada vietyä kaikille.”

Pohjoismaiden kansainväliset valtuutetut Fäärsaarilla syyskuussa 2019. Kuvassa neljäs vasemmalta kv-valtuutettu WOSM Reetta Grönlund ja oikeassa reunassa kv-valtuutettu WAGGGS Tiitu Timonen-Nissi

 

Partiokodeista, maailmanjärjestöistä ja ylipäätänsä siitä, mitä sieltä tuodaan Suomeen ei ole kauheasti tietoa partiolaisilla Suomessa. Oletteko tekemässä asialle jotain?

“Meillä alkaa kahden viikon päästä kv-traineekoulutus, johon on haettu mukaan nuoria partiolaisia. Kurssilaisia koulutetaan siihen, mitä WAGGGS ja WOSM oikeasti tekee ja miten siihen voi päästä mukaan. Osa heistä lähtee nuorisodelegaatteina maailmankonferensseihin. Aikaisemmin ollut nimellä World Scout Youth Forum, jossa on koulutettu vaan muutama ihminen WOSM:in nuorisokonferenssiin. Nyt järjestetään ensimmäistä kertaa kurssia, jossa koulutetaan useampia ihmisiä.”

Kuulostaa aika samantyyliseltä kuin YSP-kurssi!

“Menee kyllä samaan kategoriaan YSP-kurssin ja Yhteiskuntasuhde-traineekoulutuksen kanssa. Me tehtiin vähän poikkeuksia ja avattiin kurssia eri ikäisillekin. Tuki kurssiin tulee Suomen Partiolaisten ulkopuolelta ja kurssilaisten ei tarvitsekaan YSP-kurssin ja Y-traineen tavoin kurssista maksaa mitään, se helpottaa paljon nuorten osallistumista kurssille.”

Mitä muuta oot tehnyt partiossa vuosien varrella?

“YSP-kurssilla ollessani olin vielä lippukunnanjohtajana. Kurssi toimi mulle ponnahduslautana. Myöhemmin samana vuonna satuin menemään Ruotsin maailmanjamboreelle, josta sain ensimmäisiä isoja kv-kokemuksia. Verkostoituminen ihmisiin, joka oli alkanut YSP-kurssilla vaan vahvistui jamboreella. Livahdin sitä kautta mukaan keskusjärjestön (SP) toimintaan. Jatkuvasti alkoi tulla mukaan enemmän tapahtumia tai koulutuksia, mihin pyydettiin mukaan.

Mikä myös toi rohkeutta muihin hommiin. 2015 osallistuin WAGGGS:n delegaatiossa YK:n naisten asema –toimikunnan kokoukseen New Yorkissa ja siellä pääsin vaikuttamaan tyttöjen ja nuorten naisten oikeuksien puolesta. Ihmiset tulivat kerta toisensa jälkeen juttelemaan ja kertomaan, kuinka silloin olivat tajunneet, mitä kaikkea hyvää partio tekee, että partio ei ole vaan sitä keksien myymistä (stereotypia Yhdysvalloissa). Tultiin myös kehumaan siitä, kuinka me partiolaiset aina puhutaan nuorten osallistamisen puolesta. En olisi ehkä uskaltanut lähteä kokoukseen mukaan ilman YSP-kurssilta saatua itsevarmuutta. Kokouksen jälkeen älysin, millainen vaikutus kv-partiolla voi olla. Suomeen tulon jälkeen itsepintaisesti kyselin kansainvälisten yhteyksien valiokunnasta, jos siellä olisi jotain tekemistä mulle ja 2016 mulle löytyikin sieltä pesti! Viime syksynä edellinen WAGGGS:n kansainvälinen valtuutettu ei jatkanut seuraavalle kaudelle enää, joten päätin hakea siihen.”

Missä on ollut YSP-kurssista hyötyä?

“Tiesin paljon partiosta jo etukäteen kurssille mennessä. En ollut niin paljon ajatellut, mitä muut ajattelevat partiosta! Osasin alkaa puhua partiosta paremmin ja tuomaan esille muutakin kuin retkeilyn, mikä on itsellä lähellä sydäntä. Halusin tuoda entistä positiivisempaa ja monipuolisempaa kuvaa partiosta. Kurssilla oppi paljon hyvästä retoriikasta.”

Mikä on sun paras YSP-muisto?

“Mulla paras muisto liittyy itsensä ylittämisen kokemukseen. Kuten jo aiemmin mainitsin, lähdin kurssin jälkeen kesällä Ruotsin maailmanjamboreelle. Olin valmistautunut siihen, että Oulusta lähden bussilla ja menen Turkuun, josta jatketaan matkaa laivateitse. Lähtö oli perjantaina ja torstaina meiltä kurssin käyneiltä kysyttiin, että hei, kuka olisi lähdössä jamboreelle ja pääsisi osallistumaan haastatteluun Huomenta Suomeen. Ilmoittauduin siihen ja mut valittiin osallistujaksi. Jännitti tosi paljon, kun en tiennyt mitä olisi edessä ja tilanne oli näin nopeasti jo edessä! Mua ennen ohjelmassa oli muistaakseni todella tunnettu henkilö ja mietin: “Mitäs mä tulin tänne oikeen tekemään? Puhumaan vaan partiosta.” Jälkeenpäin tuntui, että se meni ihan hyvin ja ei ollut niin kamalaa kuin mitä olin ajatellut. Ohjelman nähneet tutut sanoivat, että haastattelusta tuli esille paljon uusia juttuja partiosta.”

Olisiko sulla vielä jotain sanomista hakijoille?

“Ehdottomasti kannattaa hakee! Kurssilta ei saa vaan viestintäosaamista vaan myös muutakin osaamista, mitä voi käyttää elämässä. Parasta oli ihmiset joihin tutustuin. Verkosto, minkä kurssilta saa on ihan mieletön!”

SP:n Euroopan konferenssin delegaatio Splitissä elokuu 2019

2 0 1 0 – Kaisa Huttunen

Roihulla 2016 – Kuva: Anna Enbuske

 

Kuka olet?

”Kaisa Huttunen, 26-vuotias. Kävin historian ensimmäisen YSP-kurssin vuonna 2010. Olen kotoisin Sonkajärveltä, mutta nykyisin asun Helsingissä ja toimin lippukunnanjohtajana Timanttipartiossa sekä työskentelen sisällöntuottajana Zoner Oy:ssä.”

Mitä oot tehnyt partiossa viimeaikoina?

“Oon toiminut esimerkiksi piirin viestintäryhmässä, piirileirin viestintäjohtajana ja viime Satahangan viestintä- ja markkinointijohtajana. Koska kiinnostuin viestinnästä, niin hain opiskelemaan sitä ja työllistyin myös sen pariin. — Ja no johdinhan mä YSP-toimintaakin pari vuotta. Ensin olin YSP-ryhmässä vastaamassa viestinnästä ja sitten pari vuotta puheenjohtajana ennen nykyistä tämänhetkistä puheenjohtajaa Anna Enbuskea. Että on näitä kertynyt! Timanttipartion edellisenä lippukunnan johtajana toimi myös YSP-kurssin käynyt Janne Heiskanen. Oltiin tätä kautta vanhoja tuttuja, jonka takia oli helpompi lähteä mukaan hommiin. Noihin entisiin isoihin pesteihin suhteutettuna lippukunnanjohtajana toimiminen on jopa vähemmän duunia.”

Mitkä on sun parhaimmat muistot ja opit YSP-kurssilta?

“Muistan sen, että meillä oli aivan mahtava porukka ja pidän vielä useisiin tänä päivänäkin yhteyttä. Vähintäänkin partiotapahtumissa vaihdetaan kuulumiset. Mieleenpainuvimmat asia, minkä kurssilla opin, oli että tää meidän harrastus voi näyttää varsin erikoiselta ja jopa jäykältä ulospäin.”

Erosiko ensimmäinen YSP-kurssi paljon nykyisestä?

“Samoja elementtejä oli, mutta kurssi on onneksi elänyt ja uudistunut vuosien myötä. Silloin ensimmäisellä kurssilla radio ja TV olivat vahvasti mukana eikä sosiaalisesta mediasta puhuttu ollenkaan! Nykyään oma aktiivisuus kurssin jälkeen korostuu eri tavalla, kun ei olla enää vain haastateltava vaan saatetaan olla useammin myös haastattelijana, juontajana ja sisällöntuottajana. Mediakin on muuttunut paljon vuosien varrella. Nykyään pienetkin toimijat voivat pärjätä. On muutettava ajattelua markkinoinnissa ja tehtävä kiinnostavaa sisältöä, mitä ihmiset haluavat kuluttaa. Raha ei enää ratkaise ihan niin paljon.”

Mitä kurssin jälkeen tapahtui?

“No aika paljonhan se oli kaikilla tasoilla hakemista, kun ihan uutta konseptia tuotiin Suomeen. Se vaati paljon aktiivisuutta, että pääsi tekemään hommia. Toki oma piiri (JSP) oli kiinnostunut, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä me voisimme tehdä! Aika nopeasti alun etsimisen jälkeen pääsin mukaan piirin viestintäryhmään. Sieltä alkoi sitten hiljaksiin löytyä tekemistä.”

Mitkä on sun parhaita YSP-muistoja?

“Varmaan yksi unohtumattomimmista on se, kun juonnettiin Pauli Engblomin kanssa jäsenkokous ja sen oheistapahtumat Tampere-talossa. Samalla juhlistettiin partion 100-vuotissyntymäpäivää Suomessa. Sitten tietenkin erilaisten leirien, kuten Kilkkeen, VIP-tiimissä mukana oleminen on ollut hauskaa hommaa. Kun leireille tulee poliitikkoja tai isojen yhteistyöyritysten edustajia, nuoret partiolaiset ovat leirillä heitä kierrättämässä ja kertomassa partiosta ja leiristä. Oon päässyt VIP-tiimissä puhumaan erilaisten vaikuttajien kanssa. Kolmantena mieleen tulee se, kun olimme Nenäpäivä-show’ssa mukana tekemässä drinkkejä!”

Onko sulla vielä jotain, mitä haluaisit sanoa uusille hakijoille?

“Kurssia et halua missata! Uusia ystäviä ja mahtavia oppeja, yksi partion parhaista kursseista.”

Nenäpäivä-showssa – Kuva: Lauri Kouvo