Näkökulmat

Pääkirjoitus: Partiota uusilla tavoilla paremman maailman puolesta

Kun suunnittelimme tätä lehteä helmikuussa, meillä ei ollut aavistustakaan, millainen tästä keväästä tulisi. Emme osanneet arvata, että Suomi eläisi pian poikkeustilanteessa, ja kasvokkainen partiotoiminta jäisi hetkeksi tauolle. 

Partiolaiset eivät kuitenkaan jääneet toimettomiksi, vaan maassamme on tänä keväänä luovasti lähdetty järjestämään täysin uudenlaista partiotoimintaa. Partioaiheinen alias, omatoimiset suunnistusrastit lähimetsässä ja Minecraftin pelaaminen ovat vain muutamia esimerkkejä partiotoiminnasta, jota on kevään mittaan toteutettu ilman lähikontakteja. 

Jokainen lippukunnassa toimiva johtaja, joka on lennosta lähtenyt muuttamaan suunnitelmia ja toteuttanut partiotoimintaa uudella tavalla, ansaitsee aplodit. Yhden heistä, Mea Tuomisen, olemme nostaneet Partioarjen sankari palstalle. Kuitenkin kuka tahansa partiolainen, joka on selvinnyt tästä keväästä kunnialla, voisi yhtä hyvin olla tuolla palstalla.  

Vaikka meidät on tänä keväänä pakotettu vaihtoehtoisiin ratkaisuihin toiminnan toteuttamiseksi, voisimmeko poikkeustilan jälkeenkin jatkaa luovuutta ja keksiä uudenlaisia tapoja toteuttaa partiota? Maailmassa on nimittäin vielä ongelmia, joita ei ole ratkaistu. Yksi näistä on ilmastonmuutos.  

Voisimmeko jatkuvasti kehittää vaihtoehtoisia tapoja järjestää toimintaa niin, ettei ympäristö kuormitu? Jos me partiolaiset pystymme vetämään kokonaisen partiokevään ilman lähikontakteja, niin kyllä me pystymme myös tekemään pieniä valintoja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.  

Muutos lähtee liikkeelle yksittäisistä partiolaisista, ja siksi partiokasvatus on meidän partiolaisten tehokkain keino vaikuttaa. Tänä keväänä toteutetun vaikuttavuustutkimuksen mukaan partiolainen tekee 2,2 kertaa todennäköisemmin ympäristöteon kuin saman ikäinen nuori, joka ei ole partiossa. Jatketaan siis retkeilyä, ympäristöasioista puhumista ja hyvänä esimerkkinä olemista. Meillä partiolaisilla on mahdollisuus muuttaa maailmaa.  

Kesää odotellen,

Susanna ja Laura 

Näkökulmat

Kolumni: Ilmastoahdistusta ja ekologisia valintoja

Viime vuosien aikana olen törmännyt useaan otteeseen termiin ”ilmastoahdistus”. Mitä oikeastaan on ilmastoahdistus ja kuka siitä kärsii? Kärsinkö minä ilmastoahdistuksesta? 

Media lisää meissä monissa ilmastoahdistusta, sillä ilmastonmuutos on kestoaihe mediassa ympäri maailman. Meille kerrotaan muun muassa siitä kuinka yksityisautoilu, kierrätyksen laiminlyönti ja pikamuoti edistävät ilmastonmuutosta. Ihmiset luovat omilla teoillaan ja kulutustottumuksillaan ympäristölle harmia. Osa ihmisistä pyrkii taistelemaan puhtaamman ympäristön puolesta, samalla kun toiset tuhoavat sitä. On surullista seurata ympäristön pahentuvaa tilannetta sekä sitä, miten välinpitämätön ihmislaji voikaan joskus olla. 

Ilmastoahdistusta pohtiessa ja googlettaessa huomaan aiheen koskevan juuri nuorta sukupolvea, johon myös itse kuulun. Ilmastoahdistuksen oireiksi luetellaan esimerkiksi ahdistuneisuuden tunne sekä huoli tulevasta. Oireiden hallintaa pyritään helpottamaan erilaisilla ympäristöteoilla.  

Voin myöntää myös itse, että koen jonkinlaista ilmastoahdistusta. Ilmaston tulevaisuus mietityttää aika ajoin, varsinkin silloin, kun pitää tehdä erilaisia ekologisuusratkaisuja. Tunnen pienen piston sydämessäni silloin, kun kiireessä jätteiden lajittelu kotiroskiksessa ei mennyt ihan nappiin tai kun kaupan kassalla huomaan unohtaneeni ne kaikki monet kestokassit kotiin ja päädyn ostamaan muovikassin. Ehkä kuitenkin tasapainotan ekologisuuttani sähköisillä kassakuiteilla sekä kirppariostoksilla? 

Toivon myös salaa, että maailmalla vallitseva koronatilanne elvyttää ilmastoa edes hetkellisesti ja saa ihmiset vihdoin tajuamaan sen, että ympäristöllä on oikeasti väliä. Vain yhdessä tekemällä voimme saada aikaan muutoksen. 

Pinnalla

Suunnistusta, kollaaseja ja Minecraftia – etäpartio sai kevään aikana monia muotoja

Kun poikkeustila jäädyttää perinteisen partiotoiminnan, apu löytyy teknologiasta ja ideoiden vaihtelusta 

Kaksi tyttöä ikkunan kahden puolen

“Ollaan kuukauden ajan pidetty tarpojille Instagram-livejä. Ollaan pyritty tekemään monipuolista sisältöä, joten ollaan muun muassa leivottu, geokätköilty, kerrottu jamboreesta ja retkeilty lähilaavulla. Lähetyksiä on ollut tosi kiva tehdä ja ne tuovat meille vaihtelua arkeen partiotauon aikana.”

Jenna Kallio ja Henna Hyytiä, Hollolan Hirvenhiihtäjät

lapsia suunnistamassa

“Minulla oli kaksi seikkailijaa apuna, kun käynnistimme etäpartion tekemällä sudenpennuille omatoimirasteja lähimaastoon. Kartat on kätketty lähtöpaikalle, ja tehtäviin vastataan kännykällä.
Rastit ovat olleet menestys. Tähän mennessä yli 30 sudenpentua ja perhepartiolaista on käynyt rasteilla vanhemman tai koko perheen kanssa.”

Antti Haapakangas, Pohjolan Pirteät

Kollaasi, jossa esim. partiohuivi ja Roihu-leirin tekijäkortti

“Teimme kuvakollaasit, joista omaani laitoin partiohuivini ja muut tärkeät partioasiat. Ensi viikolla on bingo, josta saa sitten aikanaan palkinnonkin. Partioviikon kakkukisa on siirretty syksylle, joten nyt pidämme kakkukestit, ja jokainen somettaa omista kakuistaan. Koko ajan on menossa myös #valpasretkeilee -somekampanja.”

Satu Huhtala, Vaajan Valppaat

kuvakollaasi

“Ensimmäisessä WhatsApp-kokouksessaan Merituikkujen seikkailijaryhmä Ilvekset pelasi Aliasta partiosanoilla. Jokainen pelaaja sai vuorollaan yksityisviestillä sanan, joka täytyi selittää ääniviestillä ja lähettää ryhmään. Lopuksi tehtiin virtuaalisisaruspiiri ja soitettiin YouTubesta Tää ystävyys ei raukene -kappale.

Toisella kerralla selvitimme salakirjoitusta ja pelasimme Seppo-peliä, jossa iltanuotion ympärille oli asetettu tehtäviä, joita saa ratkoa sunnuntaihin asti.

Partio-Aliaksen jälkeisenä päivänä lapset keksivät itse pelata elokuva-aiheista Aliasta kuvailemalla valitsemiaan leffoja emojien avulla.”

Ilona Larinkari, Merituikut

Kuvakaappaus Minecraftista

“Pelasimme Minecraftia Scoutlinkissä Järvenpään Scouttien seikkailijoiden kanssa. Build Battlessa oli aiheena muun muassa partiolippu.”

Marja-Terttu Sikiö, Järvenpään Scoutit

Kengät joen yllä

“Osallistuin sunnuntaina leirin neljätuntiseen Teams-suunnittelupalaveriin puhelimen kautta patikoiden samalla. Hyvin meni!”

Maja Löfgren

Vinkit

Tule mukaan pelastamaan Itämerta!

Partiolaisten Muumi-merkki on osa #MEIDÄNMERI-kampanjaa, jonka tavoitteena on parantaa Itämeren tilaa. Sinäkin voit tehdä merkin aktiviteetteja oman ryhmäsi kanssa. 

Itämeri on maailman saastuneimpia meriä tällä hetkellä. Suomessa tämä tiedostetaan melko hyvin, mutta asia vaatii lisää kansainvälistä huomiota. Partiolaiset voivat toimia esimerkkinä ja suunnannäyttäjinä ja auttaa kasvattamaan tietoutta Itämeren ympäristöongelmista, kuten rehevöitymisestä.  

Muumi-merkin avulla halutaan lisätä tietoa, rohkaista tutustumaan vesistöihin ja saada kaikki parantamaan omia toimintatapojaan. Partio-ohjelman nettisivuilta löytyvät ikäkausikohtaiset ohjeet merkin suorittamiseen. Aktiviteeteissa korostuvat konkreettiset teot, talkoohenki ja yhdessä tapahtuva oppiminen. Merkki koostuu neljästä sukelluksesta, jotka tutustuttavat ympäristötekoihin, Itämeren ympärysvaltioihin ja meren monimuotoisuuteen.  

Purjehdusharrastus toi huolen Itämerestä 

Kirsi Honkasalo toimii sekä lippukuntansa Nuotiotyttöjen että Suomen Partiolaisten meripartioryhmän yhteiskuntavastaavana. Ystävineen hän otti asiakseen partiolaisten liittymisen mukaan #MEIDÄNMERI-kampanjaan. Meri on tärkeä Honkasalolle purjehdusharrastuksen kautta. Hän toivoo, että meri olisi osa myös muiden kuin meripartiolaisten toimintaa, ja siksi hän kannustaa lähtemään rohkeasti mukaan tekemään aktiviteetteja. 

 Meillä on vain yksi meri, siitä täytyy pitää huolta! Suomen Partiolaisten meripartioryhmä haastaa kaikki olemaan tiedostavia ja muuttamaan edes yhden toimintatavan elämässään puhtaamman Itämeren puolesta. 

Esimerkkejä aktiviteeteista 

Tässä esimerkki muutamasta Muumi-merkin aktiviteetti, joka on helppo toteuttaa, vaikka kotoa käsin. 

  • Haastattele omia vanhempiasi tai isovanhempiasi ja kysy heiltä, onko vesistön ulkonäössä tapahtunut muutoksia heidän elämänsä aikana ja mitä vesistön äärellä tehtiin heidän lapsuudessaan. Vertaile haastateltavasi kokemuksia omiin kokemuksiisi.  
  • Tutustu kartan avulla Itämeren ympärillä oleviin valtioihin. Voit esimerkiksi opetella maiden liput ja pääkaupungit.  
  • Mene mielikuvitusretkelle Itämeren rannikkokaupunkiin Googlen karttapalvelun avulla. Mitä yhteistä ja mitä eroa löydät omaan kotipaikkakuntaasi verrattuna?  
  • Kerää Itämeri-aiheisia lehtileikkeitä. Artikkeleita löytyy myös netistä.  
  • Valmista kasvis- tai kalaruokaa kotikeittiössä tai mikäli perheelläsi on oma trangia, voit kokeilla ruoanlaittoa luonnossa.  
  • Lisää Itämeri-aiheisia tehtäviä ja materiaalia kaikille ikäkausille löytyy osoitteesta bit.ly/muumimerkki. Muistathan, että ansaitaksesi Muumimerkin, sinun tulee tehdä yhdessä oman ryhmäsi kanssa oman ikäkautesi tehtävät.  

Muumi-merkin taustaa 

  • Kesällä 2018 Moomin Charactersin toimitusjohtaja Roleff Kråkström huolestui Itämeren tilasta, kun hän ei päässyt sinilevätilanteen takia uimaan. Näin Muumit ja Itämeren suojelulle omistautunut John Nurmisen Säätiö kohtasivat toisensa ja kampanja sai alkunsa.  
  • Merkin ja meriteeman taustalla on Tove Janssonin persoona ja luontosuhde. Merellä oli suuri merkitys Tove Janssonille ja muumitarinoille. Tove Janssonilla on myös yhteys partioon: hänen äitinsä oli mukana perustamassa tyttöpartiota Ruotsiin.  
  • #MEIDÄNMERI-kampanjassa on mukana jo lähes 200 yritystä ja järjestöä. 
  • John Nurmisen Säätiö järjestää 27.8.2020 Itämeripäivän Helsingissä. Toiveena on saada myös Muumi-merkin aktiviteetteihin osallistuneita partiolaisia mukaan. 

 

 

 

Pinnalla

Johtajatulien suurin hiilijalanjälki tuli yksityisautoilusta – Näillä keinoilla pienennät oman tapahtumasi hiilijalanjälkeä

Hiilijalanjälki on yleistyvä puheenaihe niin partiossa kuin muuallakin. Hiilineutraaliuteen pyrkiminen edellyttää tietoa hiilijalanjäljestä, joka saadaan selville laskemalla. Partiossa hiilijalanjälki on laskettu esimerkiksi Johtajatulilla.

Yli 18-vuotiaille tarkoitettu johtajuusaiheinen Johtajatulet-tapahtuma järjestettiin Evolla elokuussa 2019 kolmatta kertaa. Kolmipäiväisen tapahtuman hiilijalanjäljestä tehtiin arvio laskemalla, ja tulokseksi saatiin 186 728 kg CO2e. CO2e on lyhenne sanasta hiilidioksidiekvivalentti, joka kuvaa ihmisten tuottamien kasvihuonekaasujen vaikutusta ilmastoon. Saman verran päästöjä tuottaa 17 ihmistä keskimäärin vuodessa. Saman verran päästöjä tuottaa myös, kun ajaa 5 kilometrin matkan kotoa kololle ja takaisin 155 601 kertaa.

Johtajatulien hiilijalanjäljen laskemisessa käytettiin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kehittämää Hiilifiksu järjestö -laskuria. Laskuri on suunniteltu järjestöjen vuosittaisen hiilijalanjäljen laskemiseen, mutta se toimii hyvin myös yksittäisten leirien ja tapahtumien hiilijalanjäljen laskemiseen.

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä, joita syntyy tuotteen, toiminnan tai palvelun takia. Hiilijalanjäljen laskentatulos on arvio, jonka ideana on kertoa suuruusluokista ja havainnoida mistä osa-alueista hiilijalanjälki muodostuu, kerrotaan Hiilifiksu järjestön nettisivuilla.

Piirretyssä kuvituskuvassa autoja ajelemassa ympäriinsä ja saastuttamassa.

Laskemalla kohti muutosta

— Tapahtuman hiilijalanjälki koostuu useasta osa-alueesta. Johtajatulien tapauksessa tarkasteltiin viittä eri osa-aluetta: energiankulutusta, jätettä, ruokailua, liikennettä sekä hankintoja, kertoo Johtajatulien hiilijalanjäljen laskenut Jussi Tiihonen.

Suurin päästöjä aiheuttanut osa-alue oli liikenne. Se vastasi 44 prosenttia tapahtuman kokonaispäästöistä. Tämä selittyy sillä, että jopa 30 prosenttia Johtajatulien osallistujista saapui tapahtumaan omalla autolla. Pienin osa-alueista oli energia, joka vastasi vain yhtä prosenttia kokonaispäästöistä.

— Hiilijalanjäljen laskeminen on tärkeää, jos halutaan tietää, miten hiilijalanjälkeä saadaan pienenettyä. Silloin saadaan tieto siitä, mistä tulisi vähentää. Muuten saattaa käydä niin, että vähennetään jostain millä ei loppujen lopuksi edes ole suurta vaikutusta kokonaiskuvaan, Tiihonen sanoo.

Keinoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi

— Hyvä, konkreettinen keino hiilijalanjäljen vähentämiseksi voisi olla esimerkiksi kasvisruokailun korostaminen, joka Johtajatulilla oli käytössä, Tiihonen kertoo.

Ruokailu vastasi 13 prosenttia Johtajatulien kokonaispäästöistä. Kasvisruokailun korostaminen on todennäköisesti pienentänyt ruokailujen osuutta hiilijalanjäljessä.

Tiihosen mukaan yksityisautoilun vähentäminen on toinen tehokas keino. Hänen mukaansa sitä voitaisiin rajoittaa laittamalla omalla autolla tuleville ylimääräinen maksu. Samalla voitaisiin koordinoida kohtuuhintaisia tai jopa osallistumismaksuun kuuluvia yhteiskuljetuksia tapahtuman puolesta.

Autoilun vaihtaminen yhteiskuljetuksiksi ja kasvisruokailut voivat vaikuttaa useita kymmeniä prosentteja hiilijalanjälkeen. Hiilijalanjäljen päästökohteet vaihtelevat kuitenkin suuresti eri tapahtumien ja leirien välillä. Mitä pidempi leiri, sitä vähemmän yksittäinen toiminto vaikuttaa kokonaiskuvaan.

Näkökulmat

Iltanuotiolla: Metsästä voimaa arkeen

Suomalainen metsä on täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Se on kasvien, sienten, hyönteisten, lintujen ja eläinten oma valtakunta, johon meillä onnekkailla on pääsy oikeastaan milloin tahansa. Me partiolaiset olemme vielä ihan erityisellä tavalla onnekkaita, sillä meidät on opetettu kulkemaan ja toimimaan metsässä luonnon ehdoilla. Joskus kuitenkin unohdamme, että metsät ja niiden monimuotoisuus eivät ole itsestäänselvyys.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että metsä rauhoittaa ihmistä. Metsässä samoilu vähentää
stressiä ja kohentaa mielialaa. Suuntaa siis lähimetsään, jos arki alkaa tuntua raskaalta! Oikeastaan metsään kannattaa lähteä aina, kun siihen on aikaa ja se tuntuu edes pikkuisen hyvältä idealta. Harvemmin tulee kaduttua sitä, että lähti kävelylle luonnon keskelle – tuli sitten takaisin kuivin tai märin jaloin. Jos märät sukat metsälenkin jälkeen harmittavat, ainakin sai liikuntaa ja seuraavana yönä nukkuu todennäköisesti vähän makeammin.

Kun mietimme metsää, mieleemme tulee todennäköisesti kuva vehreästä paikasta puiden lomassa ja voimme kuulla metsän ääniä. Ne kuvat ja äänet ovat ainutlaatuisia, sillä samanlaista metsän kohtaa ei takuuvarmasti löydy muualta. Polut ovat aina vähän eri kokoisia tai kaartuvat eri tavalla, puut kohoavat eri korkeuksille ja laulavat linnut oksalla kuulostavat kuorossaan hieman erilaiselta kuin viereisessä metsässä. Myös se tunne, jonka tunnemme metsässä, on ainutlaatuinen. Kukaan muu ei voi tuntea täysin samaa. Jokainen saa metsästä hieman erilaista energiaa itselleen, ja toivottavasti se on juuri sitä, mitä sillä hetkellä kaipaamme. On aika mahtavaa, että meillä Suomessa on niin paljon kauniita metsiä, joista voimme saada voimaa arkeemme.

Kysymyksiä pohdittavaksi esimerkiksi hartauden päätteeksi:

  • Milloin sinä olet käynyt viimeksi metsässä?
  • Mikä on parasta sinun lähimetsässäsi? Miksi juuri se on suosikkiasiasi?
Näkökulmat

YK:n nuorisodelegaatti Yuri Birjulin: ”Partio herätti halun pelastaa maailman”

Kaverini ovat todennäköisesti aina pitäneet minua hieman naiivina, kun olen puhunut maailmanpelastamisjutuista. En ole keksinyt muuta syntipukkia kuin partion. Mitä muutakaan siitä voi tulla, kun kahdeksanvuotiaasta lähtien istuu leirien iltanuotioilla ja puhuu parhaiden kavereiden ystävyydestä yli rajojen sekä vastuusta luontoa ja yhteiskuntaa kohtaan? Parasta koko jutussa on, että maailman parantaminen partiossa on ihan älyttömän kivaa. Jäin koukkuun.  

Partiossa maailman muuttaminen paremmaksi paikaksi ei ole mitään väriliiduilla maalailua. Partio on sitä, että opitaan ottamaan vastuu ensin pienestä iltanuotiosta, ja myöhemmin vaikka koko lippukunnasta. Sitä, että opitaan toisista kulttuureista tai osataan tulla vaelluksella toimeen myös niiden ärsyttävien tyyppien kanssa. Tai vaikka sitä, että korkealentoisimpiakin ideoita lähdetään toteuttamaan pidempää vatvomatta. Ja tietysti sitä, että suojelemme luontoa yksilöinä ja teemme kehitysyhteistyötä järjestönä.  

Partio voi antaa monelle myös siivet tehdä maailmaa paremmaksi harrastuksen ulkopuolella. Tänä vuonna minun keinoni parantaa maailmaa ei ole pieni, sillä olen päässyt edustamaan kaikkia Suomen nuoria Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK) nuorisodelegaattina. YK:n tehtävä on valtava: siellä kaikki maailman valtiot etsivät sopua sotien lopettamisestarauhasta, kestävästä kehityksestä, ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksen torjumisesta.  

Pohjimmiltaan sekä YK:ssa, että partiossa kyse on pitkälti samoista asioista. Sen lisäksi, että haluamme muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Meillä on myös vastuu ilmastonmuutoksesta, rauhasta ja ongelmien korjaamisesta. Partiossa opin kantamaan vastuuta pienestä pitäen, ja se on antanut minulle lukuisia onnistumisen elämyksiä. Sen ansiosta luulen myös pärjänneeni New Yorkin reissuillani kohtuullisen hyvin.  

Yuri Birjulin. Taustalla metsä.

Partiolaisina voimme parantaa maailmaa, jkantaa vastuuta myös muuten kuin menemällä YK:hon. Partiohenkeä tarvitaan! Miten minä voisin auttaa ystävää? Miten voisin toiminnallani huolehtia ympäristöstä? Miten oppisin ymmärtämään heitä, joista en tykkää? Tekemällä hyvää saamme pienetkin asiat merkityksellisiksi.   

Kirjoittaja on Suomen YK-nuorisodelegaatti ja partiolainen. 

Seuraa Yurin matkaa Suomen YK-nuorisodelegaattina voi seurata Facebookissa Suomen nuorisodelegaatit -sivulta tai Instagramissa tunnuksella @nuorisodelegaatit. 

Tee-se-itse: biojätepussi sanomalehdestä

Biojätteen lajittelu on yksi arjen tärkeistä ekoteoista. Sopivan pussin biojätteelle taittelee kätevästi vanhasta sanomalehdestä. 

Biojäte on eloperäistä, kiinteää aineista, joka maatuu. Siihen kuuluvat ruoantähteet, hedelmien ja vihannesten kuoret, ruodot ja luut, kahvin ja teen porot, teepussit ja suodatinpaperit, jähmettyneet rasvat, pehmopaperit kuten talouspaperi sekä kasvinosat ja kuihtuneet kukat. 

Jo pitkään monen kodin roskakaapista on löytynyt biojäteastia. Vuodesta 2021 alkaen biojätteen keräys on pakollista kaikille vähintään viiden asuinhuoneiston kiinteistöille. 

Kierrätetty biojäte kompostoidaan, minkä avulla siitä saadaan mullan raaka-ainetta ja sitä voidaan hyödyntää maanparannukseen. Biojätteestä jalostetaan myös biokaasua, jota käytetään sähkön ja lämmön tuotantoon. Kierrätys siis todellakin kannattaa!

Ohje:  

Biopussin taittelu sanomalehdestä 

  1. Aseta sanomalehden aukeamia kuvan mukaisesti limittäin niin, että kokonaisleveydeksi tulee noin metri. Te alalaitaan noin 10 cm taite, josta tulee pussin yläreuna. Käännä kokonaisuus nurin päin. 

2. Taita vasemmasta laidasta kolmasosa keskelle päin.  

3. Taita seuraavaksi oikeasta laidasta saman verran ja sujauta tämä osio äsken taittamasi alle.  

4. Käännä kokonaisuus ylösalaisin. 

5. Taita alareunasta noin puolet koko korkeudesta kohti ylälaitaa ja työnnä taite yläreunan taitteen alle.  

6. Avaa suuaukko ja litistä alakulmia niin, että pussiin muodostuu pohja. Pussi on nyt käyttövalmis! 

Huomio! Kiiltäväpintainen paperi (kuten Partio-lehdessä) ei sovellu biopussiksi. Esimerkiksi sanomalehdet käyvät biopusseiksi erittäin hyvin.  

Vinkki! Pusseja voi taitella yhdessä osana kokousta. Leikkaa ohjeen kuvat irti, ja anna taittelijoiden laittaa ne oikeaan järjestykseen ennen taittelua. 

Jutun teossa on hyödynnetty yhteishyva.fi -sivun taitteluohjetta. 

Ihmiset

Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström polkee pyörällä joka paikkaan – näin eläintarha ja ympäristönsuojelu liittyvät toisiinsa

Mitä tekemistä eläintarhoilla, ympäristönsuojelulla ja ilmastonmuutoksella on  toistensa kanssa? Entä mitä yhteistä on eläintarhan ja partiolaisten johtamisella? Sanna Hellströmillä on vastaus näiden kysymysten lisäksi myös siihen, miten partiolaiset voivat auttaa villieläintyötä.

Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström pelkää, että biodiversiteettikadosta puhuminen jää ilmastonmuutoksen jalkoihin.

Sanna Hellström

  • Korkeasaaren eläintarhan toimitusjohtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
  • Harrastanut partiota nuoruudessaan Hangon Meriversoissa.
  • Partiosäätiön Neuvottelukunnan jäsen.
  • Kulkee pyörällä joka paikkaan ja suunnittelee jokaisen vaatekappaleen oston tarkasti.

Korkeasaarella ja ilmastonmuutoksella on Korkeasaaren eläintarhan toimitusjohtajan, Sanna Hellströmin mukaan olennainen yhteys. Hän kertoo, että ilmastokriisillä on valtavia vaikutuksia luontoympäristöihin ja eläimiin. Tämän takia Korkeasaari pyrkii suojelutyöllään ja ilmastonmuutoksen vastaisilla toimillaan siihen, että eletään niin kuin opetetaan.

– Jos ohjataan, että ilmastonmuutosta täytyy hillitä, silloin sitä hillitään myös itse, hän toteaa.

Hellström pyrkii samaan myös omassa elämässään. Hän on vähentänyt lihan kulutusta puhtaasti ympäristösyistä ja yrittää ostaa vähemmän ja kestävämmin.

– Kestävän laadun löytäminen ei aina ole ihan helppoa, vaateteollisuuden vaikutus ympäristöön on aivan järkyttävä.

Kaikkein eniten Hellströmiä huolestuttaa se, kuinka luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä ei puhuta tarpeeksi.

– Ilmastonmuutos on totta kai iso ja tärkeä asia, mutta nyt on käynyt niin, että biodiversiteettikato on jäänyt sen jalkoihin.

Biodiversiteettikadolla Hellström viittaa kasvi- ja eläinlajien katoamiseen. Korkeasaari on vakiinnuttanut jatkuvalla lajiensuojelutyöllään asemansa Suomessa ja maailmalla biodiversiteettikadon vastaisessa taistelussa.

– Me olemme mukana esimerkiksi hankkeessa, jossa palautetaan metsäpeuroja Suomen luontoon, Hellström kertoo.

Mikä yhdistää partion ja eläintarhan?

Hellström kuului lapsuudessaan Hangon Meriversoihin.

Hellströmin työhön ei kuulu suoranaista eläinten hoitamista. Sen sijaan johtajan paikalta eläintarhan arkeen osallistuva Hellström vetelee monenlaisia vipuja työhyvinvoinnista uusien rakennustöiden päätöksentekoon.

– Pitää silti tietää asiasta, mitä johtaa. Aina ei riitä sellainen yleinen johtamistaito, summaa hän kokemuksiaan eläintarhan ja partiojohtamisen eroavaisuuksista.

Osallistuttuaan vuoden 2019 Johtajatulille, löysi Hellström kuitenkin myös yhtäläisyyksiä partiosta ja työstään.

– Johtajatulilla hoksasin, että ei johtajuus ole välttämättä aina niin erilaista. Johtaminen on kuitenkin johtamista.

Korkeasaaressa on johtamisen lisäksi muutakin, mikä linkittyy Hellströmin mielessä partioon: nimittäin luonnonläheisyys. Hän muistelee hymyillen pienenä talvella tehtyjä metsäretkiä, joiden kohokohtana oli perille päästyä itse valmistetun retkiruoan syöminen.

– Sellaisesta tietynlaisesta selviytymisestä on jäänyt kyllä hirveän hyvät muistot, Hellström naurahtaa.

Lajiensa viimeiset

Hellström kuvaa Korkeasaaren tehtävää Nooan arkin kaltaiseksi. Sen lisäksi, että eläintarhassa on monia uhanalaisia lajeja konkreettisesti suojassa, uhanalaiset yksilöt kuuluvat Euroopan laajuiseen suojeluohjelmaan.

– Ohjelmalla on koordinaattori, joka seuraa toimintaa ja sitä, onko se eläinporukka geneettisesti kestävä, Hellström kertoo.

Eläintarhat ehkäisevät biodiversiteettikatoa omalta osaltaan palauttamalla eläimiä luontoon. Palauttamishankkeet eivät ole Hellströmin mukaan niin yksinkertaisia kuin luullaan.

– Ei se ole vain sitä, että avataan portit, hän valistaa.

Luontoonpalautushankkeet ovat eläinlääketieteen tohtoriksi väitelleen Hellströmin mukaan vuosikausien mittaisia projekteja.

Eräs Korkeasaaren pitkäaikaisimmista yksittäisistä suojeluhankkeista on amurinleopardiprojekti. Luontoon palauttamista on puuhattu jo vuosien ajan, eikä se pääse alkamaan vieläkään koronaviruksen vuoksi.

Korkeasaaresta on lähtenyt takaisin luontoon myös kaksi mongolianvillihevosta. Ihmisten toiminnan seurauksena luonnosta sukupuuttoon kuollut laji on yksi niistä, jotka ovat hyötyneet aktiivisesta lajiensuojelutyöstä, jota tehdään Korkeasaaren kaltaisissa eläintarhoissa.

Myös suomalaiset villieläimet saavat apua Korkeasaaressa. Eläintarhassa sijaitsevan Villieläinsairaalan tarkoituksena on hoitaa sinne päätyviä loukkaantuneita villieläimiä niin, että ne voivat palata luontoon.

– Joskus sinne tulee eläimiä, jotka jostain syystä jäävät eläintarhaan. On esimerkiksi pöllö, jota on yritetty palauttaa, mutta se ei suostu enää lähtemään, Hellström kertoo.

Hellströmin mukaan partiossakin voidaan auttaa villieläintyötä.

– Olisi hyvä käydä läpi, että missä tilanteessa luonnonvarainen eläin tarvitsee apua, ja missä tilanteessa se pitää jättää rauhaan. Voi myös opetella, miten luonnossa ollaan häiritsemättä eläimiä.

Mitä tehdä, jos löydät pulaan jääneen villieläimen luonnosta?

  • Arvioi tarvitseeko eläin apua. Esimerkiksi nilkuttava, mutta muuten terve lintu tai yksinäinen jäniksenpoikanen eivät välttämättä ole pulassa. Helsingin pelastuslaitoksen sivuilta löydät esimerkkejä ja lisätietoa, joita voit käyttää apunasi arvioidessasi tarvitseeko eläin ihmisen apua.
  • Mikäli eläin aiheuttaa vaaraa ihmisille, soita hätänumeroon 112. Muussa tapauksessa ota yhteyttä oman alueesi pelastuslaitoksen eläintenpelastuspalveluun.
  • Jos eläimen avuntarpeen arvioiminen tuntuu hankalalta, Korkeasaaren eläintenhoitajat voivat auttaa sähköpostitse tai puhelimitse. Yhteystiedot löydät Korkeasaaren Villieläinsairaalan sivulta.
  • Korkeasaaren nettisivuilta löydät arkiston luonnonvaraisten eläinten hoito-ohjeista. Arkistosta löytyy muun muassa oravanpoikasen ruokintaohjeet.

Lähteet: Helsingin pelastuslaitoksen ja Korkeasaaren eläintarhan nettisivut.

Vinkit

Viisi vinkkiä ilmastoasioista puhumiseen partiossa

Ilmastonmuutos puhuttaa lapsia ja nuoria ympäri maailman, ja nuorten keskuudesta noussut ilmastoliike on saanut näkyvyyttä. Ilmastoasioista olisi hyvä puhua myös partiossa.  

  1. Päivitä tietosi ajan tasalle, ja jaa vain luotettavaa tietoa. Luotettavaa tietoa tarjoaa esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämä Ilmasto-opas. Kysy ilmastosta –sivulta löytyy tutkijoiden vastauksia kansalaisten kysymyksin. Saman sivuston kautta voitte lähettää myös oman kysymyksenne ryhmän kanssa.
  2.  Sosiaalisessa mediassa voi sekä oppia että vaikuttaa ilmastonmuutoksesta. Yhdessä partioryhmänne kanssa voitte selata esimerkiksi Instagramista tai Twitteristä #ilmastonmuutos-avainsanalla merkittyjä julkaisuja. Myös #ilmastokasvatus– tai #ilmastoteko-avainsanat voivat olla hedelmällisiä keskustelunavaajia ryhmässä. On tärkeää muistaa sosiaalisen median turvasäännöt ja osata arvioida lähteen luotettavuus.
  3. Maailman luonnonsäätiö WWF on julkaissut ympäristöystävällisen ruuan oppaan.  Keskustelkaa ryhmänne kanssa siitä, miten voisitte partiossa ottaa ilmastoasiat huomioon myös lautasella. Kuka tahansa voi vähentää omaa ruokahävikkiään tai ostaa satokauden tuotteita. Lihaa, kalaa ja maitotuotteita kannattaa kuluttaa WWF:n suositusten mukaisesti. 
  4. Mikäli ryhmässä koetaan ilmastoahdistusta, oltukena. Ketään ei saa jättää yksin. Ilmastonmuutosta ehkäistään monilla tavoin ympäri maailman, ja myös myönteisiä uutisia on syytä seurata ja korostaa. Lasten tai nuorten ei tarvitse syyllistyä siitä, mitä aikuiset tekevät tai jättävät tekemättä. Lisäksi on hyvä pitää välillä taukoa myös ilmastoasioista.
  5. Jokaisen yksittäisen ihmisen teot ovat tärkeitä. Jokainen pääministeri, presidentti, opettaja ja yritysjohtaja ovat yksittäisiä ihmisiä siinä missä sudenpentu ja samoajakin. Älä vähättele kenenkään ilmastohuolta tai ilmastotekoja. Yhdessä ryhmänne kanssa voitte ottaa yhteyttä esimerkiksi oman kotikuntanne päättäjiin, kouluihin tai lähikauppaan ja ehdottaa ilmastotekoja. Voitte myös sopia seuraavan retken tekemisestä polkupyörillä tai julkisilla liikennevälineillä yksityisautojen sijaan. 

Kirjoittaja on Suomen Partiolaisten metsäryhmän ympäristökasvatusvastaava.  

Ihmiset

Ohjelmajohtaja on partioarjen sankari, joka pitää partiotoiminnan vireessä

Kun partiotoiminta pistettiin tauolle koronaviruksen takia, Jean d´Arc -lippukunnan ohjelmajohtaja Mea Tuominen ryhtyi kehittämään etäpartiotoimintaa yhdessä johtajistonsa kanssa. Toimeen tartuttiin nopeasti ja pian viikkotoimintaa pyöritettiin täysin verkkoympäristössä.

Viikkotoiminnan siirtäminen verkkoon sujui kuin tanssi

Ei niin kuin tanssi, mutta hyvin ja nopeasti. Me saimme homman kasaan jo heti ensimmäisellä viikolla. Oli hienoa nähdä, miten nopeasti lippukunnan johtajat alkoivat ideoimaan. He viestivät vanhemmille ja ottivat selvää, millä välineillä he voivat toteuttaa etäpartiota seuraavilla viikoilla.

Mea Tuominen. Kuva: Dora Tuominen.

Luonnossa liikkuminen ei kuulu etäpartioon

Kyllä minun mielestäni kuuluu. Meidän lippukunnassamme etäpartiota ei ole siirretty luontoon asti. Vaikka ulos lähteminen ei tapahdu yhdessä, se voi olla yhteisöllistä. Voit esimerkiksi bongailla oman alueen nähtävyyksiä tai lintu- ja kasvilajeja ja keskustella niistä.

Etäpartioon ei voi osallistua ilman älypuhelinta tai tietokonetta

Onhan siihen haastavampi osallistua, mutta ei se mahdotonta ole. On kiinni ryhmänjohtajan halusta saada viesti perille, miten etäpartio voidaan toteuttaa kotona. Voihan koko ryhmälle ottaa käyttöön virtuaalivälineettömän etäpartion. Voi viestiä vaikka kirjeitse tai tehdä jotain muuta ”vanhanaikaista”.

Kesäleirin voi järjestää etänä

Haastavaa uskoa, että kokonaisen kesäleirin saisi järjestettyä. Kyllä sen varmasti osittain saisi. Paljon kesäleirikokemuksia voidaan toteuttaa takapihalla tai lähimetsässä, mutta muita leiriläisiä on ehkä vähän hankala saada ympärille.

Etäkokouksien järjestäminen on helpompaa kuin perinteisten koloiltojen

Ohjelmaa on helpompi suunnitella, mutta toteuttaminen on haastavampaa esimerkiksi ohjeistuksen osalta. Jos on 20 sudenpentua WhatsApp-kokouksessa, johtajan täytyy olla tosi selkeä, että saa ne viestit läpi. Tavallista kokousta on ikävä pitää, jos siellä on äänekästä. Etäkokoukset ovat korville helpompia.

Suvi, 18, pohtii kansainvälisyyden ja ympäristöarvojen suhdetta partiossa: “Ystävyys yli rajojen on oleellinen osa toimintaamme”

Partio on arvoiltaan ympäristöystävällinen harrastus, mutta toimintaan kuuluu myös päästöjä tuottavaa matkustamista jopa ulkomaille. Onko matkustaminen partionkaan nimissä ekologisesti vastuullista tai edes partion arvojen mukaista? Miten 2020-luvun partiolaisen olisi kannattavaa toimia, mikäli haluaa pitää kiinni ympäristöystävällisistä arvoista?

18-vuotias Suvi Kettunen Helsingin Korvenkoukkaajista on toiminut viime syksystä lähtien Suomen Partiolaisten kumppanuusvastaavana ja tehnyt työtä erityisesti muiden maiden partiojärjestöjen kanssa. Parhaillaan hän valmistautuu Partioliikkeen Maailmanjärjestö WOSMin maailmankonferenssiin Egyptissä. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää elokuussa, mutta on nyt siirtynyt myöhempään ajankohtaan. Konferenssi on Kettuselle iso tilaisuus, johon lähtemistä hän odottaa innolla.  

Egyptissä järjestettävä konferenssi herättää kuitenkin ajatuksia ympäristöystävällisyydestä. Kettuselle partion mukana ulkomaille matkustaminen on haastava kysymys, jonka kanssa hän on joutunut painimaan viime aikoina. 

— Ympäristöarvot ovat minulle tärkeitä ja pyrin huomioimaan niitä jokapäiväisissä valinnoissani. Partiossa koen myös, että ystävyys yli rajojen on oleellinen osa toimintaamme, ja se toteutuu juurikin kansainvälisellä partiotoiminnalla, Kettunen toteaa. 

Kasvokkain tapaamisissa on omat hyötynsä 

Inari ”Tiitu” Timonen-Nissi on Suomen Partiolaisten kansainvälisistä yhteyksistä vastaava hallituksen jäsen. Hän kertoo, että ympäristöystävällisyyttä on pohdittu myös järjestötasolla jo useamman vuoden ajan. WAGGGSin kokoukset järjestetään etupäässä verkon välityksellä ja tapahtumia järjestettäessä paikalle tullaan vasta tapahtuman alkaessa, ei suunnitteluvaiheessa. Parannettavaa tietysti on edelleen. 

— Sääntöjen mukaan paikalla WAGGGSin maailmankonferensseissa täytyy olla henkilökohtaisesti eli esimerkiksi etänä ei pysty äänestämään sääntömuutoksista. WOSMin (partioliikkeen maailmanjärjestö) puolella etänä äänestäminen on jossain tapauksissa mahdollista. 

Timonen-Nissi ei koe, että WAGGGS olisi saanut vastaansa ulkopuolista painetta muuttaa toimintatapojaan, mutta järjestön sisäisesti keskustelua on ollut paljon. Hänen mukaansa käydään jatkuvasti keskustelua muun muassa siitä, miten tapahtumia voitaisiin järjestää kestävämmin. Voisiko konferenssien majoitukset järjestää esimerkiksi telttailemalla?  

— Paljon on puhuttu siitä, miksi konferensseja ei voisi järjestää etänä. Silloin kuitenkin kävisi niin, että konferenssien sisällöt muodostuisivat vain asiasisällön ympärille, jotka ovat kuitenkin lopulta hyvin pieni osa konferenssia. Kaikenlainen verkostoituminen ja ideoiden ja arvojen jakaminen jäisi kokonaan pois, Timonen-Nissi pohtii. 

Päästöjen kompensointi on yksi osa ratkaisua 

Suomen Partiolaisten työntekijöiden ja luottamushenkilöiden ulkomaanmatkat liittyvät useimmiten kansainvälisiin kokouksiin. Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Kaisa Leikolan mukaan jokaisen kokouskutsun kohdalla pohditaan, kuinka tärkeää kyseiseen tilaisuuteen on osallistua, sekä pyritään löytämään järkevimmät matkustustavat. Kotimaassa pyritään aina matkustamaan maateitse, mutta ulkomaille suunnattaessa käytetään myös lentokoneita. 

— Uskon, että aina on ollut sellainen linja, että matkoja tehdään hyvin harkitusti ja perustellusti. Myös työntekijät noudattavat yleisiä matkustusperiaatteita, mutta Suomen sijainnin takia ei aina ole mielekästä käyttää viikon työaikaa siihen, että matkustetaan junalla Keski-Eurooppaan muutaman päivän tilaisuutta varten, Leikola huomauttaa. 

Lentopäästöjä pyritään tulevaisuudessa myös kompensoimaan. Suomen Partiolaisten hallitus on päättänyt kehittää kompensaatiojärjestelmän, jonka avulla on helppo seurata järjestön nimissä tehtyjä lentomatkoja. Kompensoinnin kohdetta ei ole vielä päätetty, mutta valinta osuu todennäköisesti johonkin WWF:n tarkistamista Gold Standard -kohteista. 

— Tarkoitus on kompensoida matkat vuoden 2020 alusta lähtien, vaikka sitten takautuvasti, jos järjestelmä ei synny vielä tämän vuoden aikana, sanoo Leikola. 

Lentämisen välttely ei aina ole tavoitteenmukaista 

Kompensaatio on myös Suvi Kettuselle tuttua puuhaa, mutta hän haluaa painottaa, että ympäristöystävällisyys ei ole ainoastaan lentomatkustamisen välttelemistä. Yksilö voi myös muun muassa osallistua politiikkaan, tehdä muutoksia ruokavalioonsa ja kulutustottumuksiinsa tai kierrättää. 

— Lentämisen välttely hinnalla millä hyvänsä ei myöskään aina ole tavoitteenmukaista, sillä esimerkiksi lautalla matkustaminen voi olla saastuttavampaa kuin lentomatkailu. Pitää siis esimerkiksi miettiä, laittaako rahansa suoraan lentoon vai tekeekö monta välilaskua. 

Luonnon arvostaminen on Kettusen mielestä iso osa partiota, mutta muitakaan arvoja ei pidä unohtaa, kuten yhtenäisyyttä, itsenäisyyttä ja kansainvälisyyttä.  

— Minusta yksi partion tärkeimmistä arvoista on “ystävyyttä yli rajojen”. Toiminta muiden maiden kanssa on oleellinen osa partiotoimintaa.  

Junalla jamboreelle 

Maateitse matkatessa tarvitaan enemmän aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä kuin lentäessä, mutta retki saattaa palkita unohtumattomilla kokemuksilla. Sen tietävät Maria Erälinna, 27 ja Ilona Pitkänen, 38, jotka matkustivat Trans-Mongoliajunalla Pekingiin vuonna 2015 päästäkseen maailmanjamboreelle Japaniin. 

Erälinna ja hänen matkaseurueensa lensivät Pekingistä Japanin puolelle, Pitkänen taas ylitti Japaninmeren laivalla. Kiinasta on lento- ja laivayhteyksiä myös Etelä-Koreaan, joten seuraavallekaan maailmanjamboreelle ei ole pakko lentää suoraan Suomesta. Junamatka Moskovasta Pekingiin kestää noin kuusi vuorokautta, ja matkatoimiston kautta tilatun junalipun hinta on noin 700 euroa. 

Sekä Erälinna että Pitkänen vinkkaavat, että Trans-Mongolian matkaa suunnitellessa kannattaa opetella muutama sana kiinaa ja venäjää, varata kohtuullinen määrä käteistä — myös USA:n dollareista voi olla hyötyä — sekä hankkia viisumit hyvissä ajoin. Suomen kansalaiset tarvitsevat viisumin niin Venäjälle, Mongoliaan kuin Kiinaankin. 
Toisaalta on hyvä varautua siihen, että hiotuimmatkin suunnitelmat saattavat mennä uusiksi matkan varrella. 

— Kannattaa lähteä matkaan hyvän ja omanhenkisen porukan kanssa, jotta nopeatkaan aikataulun muutokset eivät haittaa, Erälinna vinkkaa.