Ihmiset

Maria “Hilla” Ruohola oppi puheenjohtajuutensa aikana itsensä, muiden ja asioiden johtamista

Maria “Hilla” Ruohola ryhtyi kolme vuotta sitten Suomen Partiolaisten puheenjohtajaksi, sillä hän halusi auttaa lippukuntia kasvamaan. Ruohola uskoo, että uusien jäsenten avulla lippukunta pysyy elinvoimaisena ja tekee laadukasta kasvatustyötä. 

Kuvassa Maria "Hilla" Ruohola nojaa tiiliseinään
Maria “Hilla” Ruoholan puheenjohtajuuskausi kesti kolme vuotta.

Turkulaislippukunta Mikaelin Sinikelloissa partionimiperinne elää vahvana. Kun seikkailijaikäinen tai sitä vanhempi Sinikello on ollut partiossa vuoden, saa hän seuraavalla kesäleirillä leirikasteen ja sen myötä oman partionimen. Nimi on johtajien valitsema, ja partiolaista tulee kutsua sillä kaikkialla partiossa. 

Tämä selittää, miksi Maria Ruohola on Suomen Partiolaisten (SP) puheenjohtajuuskautensa aikana tullut paremmin tutuksi nimellä Hilla. Kolmevuotisen puheenjohtajuutensa aikana Ruohola on ehtinyt kiertää Suomen partiopiirit moneen kertaan ja tehnyt parhaansa, jotta lippukuntien ja piirien suhde SP:hen muuttuisi läheisemmäksi. 

— Minulle partiossa on aina ollut tärkeää lippukuntatoiminta eli se, että meillä on elinvoimaisia lippukuntia, jotka tekevät laadukasta partiokasvatusta ja joissa vapaaehtoisten on hyvä olla. Mitä enemmän partiossa on lapsia ja nuoria, sitä suurempaa yhteiskuntavastuuta me kannamme ja sitä elinvoimaisempaa lippukunnan toiminta on, Ruohola kertoo.

Puhuessaan laadukkaasta partiokasvatuksesta Ruohola tarkoittaa toimintaa, jossa turvalliset aikuiset kohtaavat lapset ja nuoret juuri sellaisina kuin he ovat. Ruoholan mielestä kaikkein tärkein partiopesti onkin ryhmänjohtajilla, jotka mahdollistavat lippukuntien ja sen myötä koko järjestön olemassaolon.  

Toisinaan lippukunnan tehtävät kuitenkin kasaantuvat vain muutaman ihmisen harteille. Tämän välttämiseksi Ruohola kannustaa lippukuntia houkuttelemaan aktiivisesti uusia jäseniä ja ottamaan heidät avoimesti vastaan. 

— Meillä on vahvat perinteet ja partiotermit, jotka luovat meille yhteenkuuluvuuden tunteen, mutta saattavat saada uuden tyypin tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Jokaisella uudella aikuisella voisi olla vaikkapa partiokummi, joka huolehtisi, että tulokas saa kaikki sähköpostit ja tietää tärkeät päivämäärät ainakin ensimmäisen vuoden ajan.  

Reilun työnjaon lisäksi Ruoholasta on tärkeää, että johtajat tietävät, että heidän työtään arvostetaan. Niin kehut kuin kehittävä palautekin on tärkeää, ja kaiken kruunaa yksi sana: kiitos. 

Kurssit avartavat ja tekemällä oppii 

Vuodenvaihteessa Ruoholan puheenjohtajuuskausi päättyy, mutta hänen innostuksensa partiota kohtaan on yhtä voimakas kuin pestin alussa. Noin 30 tuntia vapaaehtoistyötä joka viikko kolmen vuoden ajan on vaatinut paljon, mutta samalla puheenjohtajuus on kasvattanut Ruoholaa valtavasti. 

— Olen oppinut itsestäni ihmisenä ja ryhmän jäsenenä sekä muiden, itseni ja asioiden johtamisesta. Vaikka tämä pesti ei anna minulle suoranaista ammattiosaamista, nämä taidot ovat sellaisia, joita käytän työssäni päivittäin.

Ruoholan mukaan itsensä johtaminen eroaa muiden johtamisesta niin, että omalla kohdalla täytyy ottaa huomioon myös kaikista pienimmät yksityiskohdat. Toiselle ihmiselle taas pitää antaa tehtävän raamit ja aikataulu, mutta jättää tilaa myös hänen omalle luovuudelleen. Puheenjohtajana hän on huomannut vaativansa itseltään vielä enemmän kuin muilta.  

Kuvassa Maria "Hilla" Ruohola heittää vaahteranlehtiä ilmaan
Ruohola on huomannut vaativansa itseltään vielä enemmän kuin muilta.

Partiolaisten johtamiskokemusta arvostetaan laajasti myös järjestön ulkopuolella. Ruohola uskoo suosion perustuvan siihen, että partiossa eri taidot kehittyvät tekemisen kautta. 

— Partio on näin menestynyt nuorisojärjestö ehkä siksi, että annamme nuorille tilaa ja kokeilemisen paikkoja. Kenenkään ei tarvitse olla valmis tai käydä kursseja ennen kuin voi lähteä tekemään. 

Ruohola näkee, että erilaisten kurssien ja koulutusten tehtävä on puolestaan tukea oppimista ja avartaa ajattelua. Hän itse on käynyt partionjohtajakurssin, partiojohtajajatkokoulutuksen (KoGi) sekä viimeisimpänä Value Based Leadership (VBL) -koulutuksen. Erityisesti VBL-koulutus on antanut hänelle paljon itsevarmuutta ja uusia näkökulmia johtamiseen. 

Partio muuttuu yhteiskunnan mukana 

Haastatteluhetkellä lokakuun puolivälissä Ruoholan puheenjohtajuuskautta on jäljellä 2,5 kuukautta. Hän kertoo jännittyneenä marraskuisesta SP:n jäsenkokouksesta, jossa selviää, hyväksyykö jäsenistö Ruoholan ja hänen johtamansa tiimin valmisteleman peruskirjauudistuksen. Uudistetussa peruskirjassa muun muassa painotetaan partion roolia rauhanliikkeenä ja päivitetään partiolupausta niin, että eri vakaumuksiin suhtaudutaan tasavertaisesti. 

— Jossain määrin on hyvä pitää perinteistä kiinni, mutta partio-ohjelmaa ja partiokasvatusta pitää myös uudistaa niin, että vastaamme tämän päivän yhteiskunnan haasteisiin ja annamme valmiuksia maailman muuttamiseen paremmaksi, Ruohola toteaa.

Samaan tapaan hän ajattelee, että vaikka oman puheenjohtajuuskauden loppuminen on haikeaa, nuorisojärjestö kaipaa vaihtuvuutta ja on jonkun muun vuoro ottaa ohjat. Ruohola puolestaan aikoo muuttaa Helsingistä takaisin Turkuun ja panostaa pitkästä aikaa lippukuntansa toimintaan. 

Maria “Hilla” Ruohola, 30 

  • Suomen Partiolaisten historian nuorin puheenjohtaja. Aloitti pestissä vuonna 2018 ja päättää sen vuodenvaihteessa. 
  • Kotoisin Turusta, mutta on asunut puheenjohtajakautensa ajan Helsingissä. 
  • Ammatiltaan psykologi. 
  • Haaveilee seuraavaksi lippukuntavalmentajan pestistä. 

 

Ihmiset

Pandemia-ajan puheenjohtaja ei matkusta eri mantereille

Partiotyttöjen maailmanliittoon eli WAGGGSiin kuuluu 150 jäsenmaata ja 10 miljoonaa jäsentä. Turkulainen Heidi Jokinen on toiminut WAGGGsin hallituksen puheenjohtajana elokuusta 2020 lähtien.

Heidi Jokinen kokee pestinsä samalla tavalla aikaa vieväksi kuin piirinjohtajan tai Suomen Partiolaisten (SP:n) puheenjohtajan pestin. Hallinto on hyvin samankaltaista. Järjestöllä on hallitus, puheenjohtaja, työntekijöitä, toiminnanjohtaja, vuosikokouksia ja yhdistyksen jäseniä.  

 On ollut helppo tulla pestiin, kun on Suomessa saanut pitkään olla eri hallinnon pesteissä, Jokinen kertoo.  

Yleensä tehtävään kuuluu paljon matkustamista, noin pari matkaa kuukaudessa. Matkat sijoittuvat globaalissa järjestössä eri mantereille. Tällä hetkellä koronaviruksen takia WAGGGSilla on täysi matkustuskielto. Näin Jokinen on poikkeuksellinen puheenjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä täysin Zoomin ja Teamsin kautta.  

Jokisen mukaan olisi järkevää, että pandemian jälkeenkin järjestössä osattaisiin tehdä asioita etänä.  

 Partiossa puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta, mutta silti matkustetaan lentokoneella yllättävän paljon. Nyt on mahtava tilaisuus järjestöillekin ymmärtää, että hyvin paljon voi tehdä etänä. Toivottavasti jatkossa pohditaan joka matkan kohdalla, että pitääkö mennä paikan päälle.   

Jokinen on iloinen siitä, kuinka onnistuneesti Suomessa tehtiin keväällä partiota etänä. 

 Kaikkialla maailmassa ei ole samalla tavalla.  

Rohkeammin kantaa tyttöjen asioihin  

Partiolaisilla on kaksi maailmanjärjestöä: Partioliikkeen maailmanjärjestö WOSM ja Partiotyttöjen maailmanliitto WAGGGS. Näistä kahdesta Jokisen mukaan WAGGGS on se, joka ei näy niin paljon suomalaisessa partiotoiminnassa. Moni ei esimerkiksi tiedä, että järjestö puhuu tyttöjen ja nuorten naisten aseman parantamisesta.  

 WAGGGSin jääminen varjoon on osoitus sen tarpeellisuudesta. Partiossa puhutaan ylipäätänsä nuorista, jolloin nuoriin naisiin liittyvät asiat jäävät huomaamatta. 

Jokisen mukaan onkin mielenkiintoista pohtia, missä määrin Suomessa koetaan luontevaksi puhua tyttöjen ja nuorten naisten asioista. On helpompi puhua yleisesti nuorista, joihin kuuluu sekä tytöt ja pojat.  

SP tekee Ugandan partiolaisten kanssa tyttöjen kuukautisterveyteen liittyvää kampanjaa, mutta miksei vastaavaa kampanjaa voisi tehdä myös täällä Suomessa, Jokinen pohtii.  

Kuvassa Heidi Jokinen.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on olennainen osa hyvin monen partiojärjestön agendaa. Esimerkiksi Malesiassa tyttöpartiolaiset aloittivat kansainvälisen kampanjan lapsiavioliittojen lakkauttamiseksi. Jokisen mukaan Suomessa taisteltiin pitkään siitä, voiko partiossa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin vai onko se vain erätaitojen oppimista. Nykyään yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yhtenä SP:n tavoitteena.   

 Esimerkiksi Plan International Suomi ottaa vahvasti kantaa tyttöjen asioihin. Tyttöasioille on siis kysyntää. Voisimmeko tuoda esille rohkeammin, että partiossa teemme niitä asioita, joista Plan International puhuu?  

Kuka tahansa voi osallistua WAGGGSin toimintaan 

Koska Suomen Partiolaiset (SP) on ollut yksi WAGGGSin perustajajäsenistä, Jokinen kokee järjestön historialliseksi velvollisuudeksi ja etuoikeudeksi. Hänen mielestään Partiotyttöjen maailmanliitolla olisi paljon tarjottavaa SP:lle. Jokinen kannustaakin järjestöä ottamaan rohkeammin osaa erilaisiin globaaleihin ohjelmiin. 

Kaikki WAGGGSin materiaalit ovat saatavilla netissä. Mikä tahansa lippukunta voi ottaa niitä käyttöön. Esimerkiksi vuosittainen muistelemispäivä, jolloin ajatellaan muiden maiden partiolaisia, on WAGGGSin aloittama perinne. Helmikuussa juhlittavaa päivää varten julkistetaan aktiviteettimateriaalipaketti, jolla on joka vuosi oma teemansa. 

 

Kansainvälisyydestä partiossa haaveilevalle Jokinen suosittelee piirien ja SP:n erilaisia kansainvälisyyteen liittyviä tehtäviä. Nyt korona-aikana voi lisäksi katsoa netistä WAGGGSin järjestämiä online-nuotioiltoja ja paneelikeskusteluja. 

Näkökulmat

Uudistuva Partio-lehti: kohti parempaa jäsenviestintää?

Suomen Partiolaisten hallitus päätti muuttaa Partio-lehden linjaa. Suuria ulkoisia muutoksia ei ole näkyvissä, vaan muutokset koskevat toimitusorganisaatiota.

Partio-lehti muuttuu vuoden vaihteessa journalistisesta jäsenlehdestä ei-journalistiseksi jäsenlehdeksi. Suomen Partiolaisten hallitus (SPH) päätti 1.9. pidetyssä kokouksessa, että lehden linja muuttuu. Samalla hallitus päätti, että paperinen versio eli printtiversio lopetetaan vuoden 2022 lopussa. SPH perusteli päätöstä jäsenviestinnän kehittämisellä ja hiilijalanjäljen vähentämisellä. Hallituksen mukaan tavoitteena on lisätä sähköistä viestintää ja parantaa sitä kautta jäsenviestintää nykyisestä. Printtilehden lopettamista SPH perustelee sillä, että sillä vähennetään ympäristökuormitusta ja toteutetaan uutta hiilineutraalia strategiaa.

Journalistinen jäsenlehti on Partio-lehdessä tarkoittanut, että lehti on noudattanut Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeita, kuulunut Aikakausmedian kautta Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen allekirjoittaneisiin medioihin ja lehden toimitus on ollut täysin itsenäinen toimija. Journalistisessa lehdessä lukijoille on täytynyt tehdä selväksi mikä lehden sisällöistä on journalistinen juttu ja mikä on mainos. Partio-lehdessä tämä on tarkoittanut, että Partio-lehden toimitus on suunnitellut, tehnyt ja päättänyt julkaista kaikki sen nimissä julkaistut artikkelit. Artikkelien lopullinen julkaisupäätös on ollut päätoimittajilla. Tänä vuonna päätoimittajina ovat toimineet Laura Kanerva ja Susanna Koivisto. Suomen Partiolaiset (SP) on toiminut vain lehden julkaisijana. SP on päättänyt lehden linjasta ja rekrytoinut päätoimittajat vastaamaan lehden sisällöistä. SP:llä ei ole siis ollut valtaa päättää lehden sisällöistä.

Lehden linjan muutoksen myötä Partio-lehti ei ole enää journalistinen, eli sen ei tarvitse noudattaa Journalistin ohjeita, eikä se kuuluu enää Julkisen sanan neuvostoon. Tämä tarkoittaa, että SP, kuten esimerkiksi sen hallitus voi päättää, mitä lehdessä ja Partiomediassa julkaistaan. Lehdessä saattaa olla journalistiselta jutulta näyttäviä artikkeleita, joiden tarkoitus on tiedottaa partiojärjestön asioista.

Suomen Partiolaisten hallituksen tiedotteen (julkaistu 7.9.) mukaan lehteen tulee vain vähän sisällöllisiä muutoksia. Lehden toimitusorganisaatio sen sijaan muuttuu. Lehden vastaavana päätoimittajana toimii 1.1.2021 alkaen SP:n hallituksen jäsen. Hän kommentoi sisältöjä, lukee lehden jutut läpi ja vastaa lehden sisällöstä. Lehden jutut tekee vapaaehtoisista koostuva toimitus, jota johtaa toimituspäälliköt. SP:n uusi hallitus valitaan lauantaina 28.11.2020.

SPH:n päätöksen myötä molemmat nykyiset päätoimittajat jättivät pestinsä. Myös iso osa toimituksesta on vaihtumassa muutoksen myötä.

FAKTA

  • Julkisen sanan neuvosto on Suomen medioiden itsesääntelyelin, joka valvoo hyvää journalistista tapaa sekä sanan- ja julkaisemisen vapautta.
  • Journalistin ohjeet ovat JSN:n ohjeet kaikille journalistista työtä tekeville ja niiden tarkoituksena on tukea sananvapauden vastuullista käyttämistä mediassa.
  • Journalistin ohjeiden mukaan toimitus on muun muassa ensisijaisesti vastuussa lukijoilleen, tiedonvälitystä koskevat jutut tulee tehdä journalistisin perustein ja julkaisua koskeva päätösvalta on tehtävä toimituksessa.
  • Tutustu Julkisen sanan neuvostoon: jsn.fi

 

Vinkit

Näin meillä: Kekseliäimmät varainhankintaideat

Lippukunnat tarvitsevat varainkeruuta toimintansa pyörittämiseen. Kerätyillä varoilla esimerkiksi kustannetaan leirimatkoja tai hankitaan uusia varusteita.  

“Meillä tarpoja- ja samoajaikäiset keräsivät rahaa Jamboree-leiriä varten. Mukavinta oli joulumyyjäisissä leivonnaisten ja käsitöiden myyminen sekä Lahden joulukylässä makkaran myynti. Rahaa tuli ihan kivasti ja tytöt nauttivat asiakkaiden kanssa juttelusta!”

“Lippukuntamme kerää rahaa myymällä hevosenlantaa keväisin. Tämä on hyvä tulonlähde, sillä Taavi-hevonen kavereineen tuottaa lantaa 10 kuutiometriä. Toinen erittäin hyvä varainhankintakeino on ollut (lettu)kahvio erilaisilla markkinoilla. Kerran paistoimme yli 70 litraa lettutaikinaa. Adventtikalenterimyyntiä ei voi myöskään sivuuttaa, sillä iso lippukunta myy niitä pitkälti toistatuhatta vuosittain! “

“Lippukunnallamme on omia mehiläispesiä, ja myymme niiden hunajaa.”

“Lippukuntamme keräsi melkein 40 000 euroa yhdeksän kuukauden aikana tehden erilaisia hommia. Rahat käytettiin lippukuntamatkaan Islantiin. Erilaisia tehtäviä oli paljon, muun muassa haravointia, pihasiivouksia, autonpesua, renkaanvaihtoa, ikkunoidenpesua, lätynpaistoa, inventointeja, erilaisia messuja ja tapahtumia sekä erilaisten tuotteiden myyntiä (sukkia, kynttilöitä ja kosmetiikkaa). Haimme myös paljon eri avustuksia, ja vaikka emme kaikkia saaneetkaan, se tuli silti kannattavaksi.”

“Vuoden 2007 Jamboreeta varten lupauduimme taidenäyttelyn avajaisvieraille soutajiksi Rauman kanaaliin! Roudasimme soutuveneemme keskustaan tätä varten. Halukkaat vieraat saivat venekyydin kanaalissa kelluvaan camera obscura -saunaan (tehtäviin kuului myös saunan lämmitys). Osa vieraista innostui saunomisesta, ja innokkaimmat hyppäsivät liejuiseen kanaaliin uimaan. Kyllä meitä nauratti!”

Pinnalla

Johtajat painostivat töihin uhkailemalla – kiusaamista tapahtuu partion kaikilla tasoilla

Kiusaamista tapahtuu myös partiossa. Se ei katso ikää eikä pestiä, ja valitettavasti kuka tahansa voi joutua kiusaamisen uhriksi. Oli kyse sitten syrjimisestä tai fyysisestä väkivallasta, kiusaaminen on aina yhtä vakava asia, johon tulee puuttua. 

SISÄLTÖVAROITUS: Juttu sisältää yksityiskohtaista kuvailua häirinnästä, homofobiaa ja väkivallasta.

Janne Heiskasen aikaisimmat muistot kiusaamisesta partiossa ovat jo vuodelta 2006. Eräänä sunnuntaiyönä vaeltajaikäinen Heiskanen ajettiin talkoisiin lippukunnan kämpälle pakottamalla. Muut tilanteessa olleet johtajat painostivat Heiskasta töihin uhkaamalla valehdella tämän vanhemmille Heiskasen olleen pahanteossa. 

Heiskasen kokemukset kiusaamisesta partiossa eivät ole vain yhdelle ihmiselle sattuneita erikoistapauksia. Vaikka kiusaamista ei mainittukaan yhdeksi yleisimmistä syistä partion lopettamiseen, nousi se silti esiin Suomen Partiolaisten (SP) toteuttamassa Exit-kyselyssä. Kysely lähetetään kaikille, jotka ovat lopettaneet partion. 

Leirit olivat pahimpia, varsinkin ne suuremmat. En mahtunut samaan telttaan, muutamat joutuivat varastotelttaan, mutta kummasti sinne laitettiin ne pari kenellä ei ollut kaveria. Nukuin sitten yksin tavaroiden välissä.   – Lainaus Partio-lehden kyselystä

Partio-lehden syys-lokakuun vaihteessa teettämässä kyselyssä noin 53 prosenttia vastanneista kertoi kokeneensa kiusaamista partiossa paljon tai jonkin verran.  

Mahdollisuudet puuttumiseen voivat olla rajalliset

SP:n verkkosivujen mukaan “partiossa kaikkeen kiusaamiseen tulee puuttua aina. Ei ole väliä, onko kiusaaminen toistuvaa vai yksittäinen tilanne. Jos yhtä henkilöä kiusataan toistuvasti tai suunnitelmallisesti, tilanteeseen puututaan kuitenkin eri tavalla kuin yksittäiseen tilanteeseen”.  

Todellisuudessa mahdollisuudet kiusaamiseen puuttumiseen voivat kuitenkin olla rajalliset. Keskusjärjestön linjauksen mukaan mahdollisimman monet kiusaamistapaukset olisi hyvä selvittää omassa lippukunnassa, mutta käytännössä tämä voi tuottaa ongelmia. Pienet sosiaaliset ympyrät partiopiireissä voivat johtaa tilanteisiin, joissa esimerkiksi lippukunnan turva-aikuisella on läheinen suhde kiusaajan kanssa.  

Heiskanen koki omassa tapauksessaan lippukunnan olevan väärä taho, johon ottaa yhteyttä, kiusaajien pestien vuoksi. Avunpyyntöön vastauksen saaminen Suomen Partiolaisilta vei puoli vuotta ja vaati useita yhteydenottoja.  

— Minulle sanottiin, että olisi pitänyt kohdata kiusaajani, Heiskanen kertoo.

Psykologiliiton koulupsykologien ammatillisessa työryhmässä työskentelevän Rauni Pääkkösen mukaan neuvo ei vaikuta hedelmälliseltä tavalta ratkaista tilannetta. Kiusatun voi olla vaikea ottaa tilanne puheeksi kiusaajan kanssa, varsinkin jos heidän välillään on valta-asetelma. Pääkkönen on tehnyt uraa muun muassa työterveyspsykologina. Tällä hetkellä hän työskentelee koulupsykologina Sipoossa yläkoulussa ja toisella asteella. 

Pitäisikö sitten kiusaaja ottaa huomioon tilannetta selvitellessä? Pääkkösen mukaan ihminen asettuu helposti puolustuskannalle, jos häntä syytetään kiusaamisesta. Tämä johtuu siitä, että ihminen haluaa ajatella toimivansa oikein. 

— Näissä tapauksissa tärkeää on purkaa kiusaajan syyllisyydentunnetta. Silloin n myös myöntää helpommin tehneensä väärin, Pääkkönen kertoo. 

Nimittelyä, ulkopuolelle jättämistä ja jopa tappouhkauksia

Valtakunnallisesti kouluissa käytettävän Kiva-koulu-menetelmän mukaan kiusaaminen on toistuvaa ja tiettyyn ihmiseen kohdistuvaa toimintaa, jossa kiusaaja on uhriaan vahvemmassa asemassa. Erilaiset ristiriidat, tai se että joku on pahoittanut mielensä, eivät vielä ole kiusaamista. Siksi voi olla joskus vaikea tunnistaa, mikä on kiusaamista. 

Kiusaamisella on Pääkkösen mukaan erilaisia vaikutuksia ihmisiin. Esimerkiksi lapsia kiusaaminen saattaa vahingoittaa aikuisia enemmän, sillä heidän identiteettinsä ei ole vielä täysin rakentunut. Lapselle voi rakentua niin kutsuttu “kiusatun identiteetti”, jolloin hän voi ajatella, että “minua kohdellaan huonosti, koska olen huono ihminen”. 

Moni Partio-lehden teettämään kiusaamiskyselyyn vastannut kertoi kohtaavansa tai kohdanneensa kouluikäisenä kiusaamista omassa partioryhmässään. Useissa kokemuksissa toistuivat tarinat nimittelystä ja ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Eräs kyselyyn osallistunut kertoi kokemuksistaan seuraavasti: 

“Lippukunnassa johtajien toimintaa alettiin pyörittää selkäni takana. Oli omia Whatsapp-ryhmiä, tapaamisia ja saunailtoja. Minulle oltiin todella tylyjä ja lopulta sanottiin suoraan, ettei minua haluta mukaan toimintaan. Toiminta oli pitkäaikaista ja järjestelmällistä. Asiaa ei koskaan haluttu selvittää, eikä se olisi onnistunutkaan, sillä mukana oli koko pieni johtajisto ja partiosta palkkaa saava ihminen.” 

 

Kiusaamiskeskustelun lapsiin kohdistuvasta painopisteestä huolimatta kiusaamista tapahtuu kyselyn ja kertomusten mukaan laajalti myös aikuisten keskuudessa. Janne Heiskanen on kohdannut partiossa viime aikoina epäasiallista kommentointia esimerkiksi parisuhteestaanTämän lisäksi hänen tavaroitaan on heitelty lumihankeen ja hänen autonsa avaimineen on otettu haltuun lupaa kysymättä ja fyysisesti. Heiskasen mukaan kiusaajan käytöksestä on tehty normaalia vetoamalla siihen, että kyseessä on vain hänen luonteensa. 

Keskusjärjestöllä ei ole sananvaltaa ja välineitä tällaisissa asioissa, Heiskanen toteaa. 

Kiusaamiseen apua kriisiryhmältä? 

Hämeen Partiopiirissä kiusaamisasiaan on haettu ratkaisua pari vuotta sitten perustetun kriisiryhmän muodossa. Ryhmässä työskentelee noin kymmenkunta ihmistä, joukossa muun muassa psykologeja ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Ryhmä on erikoistunut antamaan erityisesti henkistä tukea kriisitilanteissa.

Kriisiryhmän tärkein väline on kriisipuhelin, jonka luona joku ryhmän jäsen päivystää vuorokauden ympäri. Siihen saavat ottaa yhteyttä niin lippukunnat kuin yksityishenkilötkin. 

Emme ole määritelleet sitä, millaisissa tilanteissa meihin saa ottaa yhteyttä. Eihän niitä voi mitenkään arvottaa, sanoo Petri Laiho. Hän on kriisi- ja perhetyön ammattilainen ja ollut mukana kriisiryhmässä noin kolme vuotta.

Kriisipuhelimeen saa soittaa myös kiusaamistilanteissa. Tapaukset pyritään kuitenkin selvittämään mahdollisimman pitkälle lippukunnissa. Kyselyyn vastanneiden mukaan lippukunnissa puututaankin kiusaamiseen eri tavoilla, muun muassa keskustelemalla ja yhteisiä sääntöjä laatimalla. Kiusaamista on myös ennaltaehkäisty ryhmäyttämisellä 

Noin vuoden ajan pari ryhmäläistäni huutelivat kokousten päätteeksi minulle tappouhkauksia, ja olivat kokousten aikana muutenkin ilkeitä esimerkiksi nimittelemällä ja syrjimällä.            – Lainaus Partio-lehden kyselystä

OsaPartio-lehden kyselyn vastauksista mukaan joissain lippukunnissa kiusaamiseen ei kuitenkaan puututa juuri mitenkään. Eräässä tapauksessa kiusaamiseen puututtiin “jatkamalla kiusaamista”.

Petri Laihon mukaan kriisipuhelimen luona päivystävä henkilö tekee puhelun saatuaan päätöksen, kuinka nopeasti tapausta lähdetään selvittämään. Pari kriisiryhmän jäsentä voi mennä selvittämään tilannetta paikan päälle lippukuntaan, jos se nähdään tarpeelliseksi. Ryhmä pyrkii myös vahvistamaan turva-aikuisen roolia partiossa. 

Hämeen Partiopiiri on ainoa Suomen partiopiireistä, josta löytyy virallinen kriisiryhmä. Muissa partiopiireissä kriisejä käsitellään tapauskohtaisesti. Tilanteita käsittelemään ollaan esimerkiksi saatettu koota eri alojen ammattilaisia. 

Janne Heiskanen on huomannut muuttuneensa viimeisen vuoden aikana ärtyneemmäksi ja väsyneemmäksi kiusaamisen seurauksena. Hän on alkanut kokea partion taakkana, ja päättänyt siksi lopettaa kaikissa pesteissään. Viime aikoina hän on kuitenkin kokenut olonsa parantuneen kiusaamiskeskustelusta seuranneiden ulostulojen ja vertaistuen myötä. Hän on toiveikas mahdollisesta tulevaisuudestaan toisessa lippukunnassa. 

Kuusi kohtaa kiusaamistilanteen selvittämiseksi 

  1. Kielteiseen vuorovaikutustilanteeseen tulee puuttua heti! Mene väliin kiusaamistilanteeseen ja kiellä kiusaaminen. Pysy rauhallisena. 
  2. Ota kiusaamistilanteeseen osallistuneet henkilöt erilleen muusta ryhmästä ja siirtykää rauhalliseen tilaan selvittämään tapahtunutta. Jos mahdollista, istukaa alas, jolloin olette samalla tasolla. 
  3. Kysy, mitä tilanteessa on tapahtunut ja anna molempien tai kaikkien osapuolten kertoa näkemyksensä tilanteesta. Vältä kuitenkin päällekkäin puhumista. Älä pelkästään keskity kuuntelemaan, mitä sinulle sanotaan, vaan kuuntele myös sitä, miten se sanotaan. Kirjoita kuulemasi ylös. Älä pakota kertomaan. 
  4. Tee selväksi, että minkäänlainen kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. 
  5. Jatkakaa sitä toimintaa, mitä olette tekemässä, älkääkä jääkö vellomaan kiusaamistilanteeseen. 
  6. Jos huomaat, että samanlaiset tilanteet toistuvat samojen henkilöiden välillä, kyse voi olla systemaattisesta kiusaamisesta, joka vaatii enemmän toimenpiteitä. 

Lähde: Suomen Partiolaiset

Partio-lehden kysely kiusaamisesta partiossa 

  • Kyselyä jaettiin Suomen Partiolaisten Instagram-tilillä, HC-partiolaiset Facebook-ryhmässä ja yksittäisten partiolaisten sosiaalisessa median tileillä. 
  • Kysely oli avoinna 30.9.8.10. 
  • Kyselyyn vastasi 187 henkilöä 
  • Nuorimmat vastaajista olivat 7-9-vuotiaita. 56 henkilöä ilmoitti iäkseen yli 30. 
  • Kyselyyn vastasi henkilöitä kaikista partiopiireistä. Enemmistö vastaajista ilmoitti partiopiirikseen Pääkaupunkiseudun Partiolaiset. Kaksi henkilöä ei halunnut ilmoittaa partiopiiriään. 
Vinkit

5 vinkkiä lippukunnan vaihtamiseen ja uusien jäsenten vastaanottamiseen

Miten valita itselleen sopiva lippukunta? Tähän kysymykseen törmäävät paitsi uudet partiolaiset, myös jo partiossa olevat, jotka esimerkiksi muuttavat uudelle paikkakunnalle. Entä miten ottaa vastaan uusi jäsen lippukunnassa?  

Vinkkejä lippukunnan valintaan:

  1. Tutki kiinnostavien lippukunnan nettisivuja ja somekanavia. Ne antavat tietoa lippukunnan toiminnasta. Voit myös ottaa yhteyttä esimerkiksi lippukunnanjohtajaan, jos haluat kysyä jostakin lippukuntaan liittyvästä asiasta.
  2. Kannattaa miettiä minkälaista toimintaa haluat, esimerkiksi maa- vai meripartio. Kun olet ollut jo partiossa, tiedät mitä vaihtoehtoja on olemassa. Näin osaat hakeutua sellaiseen lippukuntaan, jossa on sinulle mielekästä toimintaa.
  3. Kynnys lippukunnan vaihtamiseen on matalampi, jos vaihdat lippukuntaan, jossa sinulla on jo valmiiksi tuttuja. Heidän kauttaan saat etukäteen tietoa toiminnasta ja ihmisistä. Lisäksi uuden lippukunnan tapahtumiin osallistuminen on mukavampaa, kun tunnet jo valmiiksi jonkun.
  4. Jos kuulut kahteen lippukuntaan, ei kannata ajatella niitä 1.- ja 2.-lippukuntina tai luokitella niitä tärkeysjärjestykseen. Ajattele, että molemmat lippukunnat ovat yhtä tärkeitä, mutta toisessa olet vain aktiivisempi.
  5. Kannattaa olla aktiivinen ja oma-aloitteinen, eikä vain toivoa sulautuvansa täydellisesti heti joukkoon. Tarjoudu leirille apukädeksi, käy johtajiston kokouksissa ja kerro mitä haluaisit tehdä.

 Vinkkejä lippukunnille:

  1. Pidä nettisivut ja sosiaalisen median kanavat ajantasaisina ja aktiivisina. Lippukunnan tuottama sosiaalisen median sisältö voi vaikuttaa mahdollisen uuden jäsenen liittymiseen sekä positiivisella että negatiivisella tavalla.
  2. Kun lippukuntaan liittyy henkilö, jolla on jo partiotaustaa toisesta lippukunnasta, kannattaa selvittää, minkälaista partiokokemusta hänellä on ja mitä hän mahdollisesti haluaisi tehdä. Näin uuden jäsenen osaaminen saadaan hyödynnettyä lippukunnan tarpeisiin.
  3. Uutta jäsentä kannattaa kysyä mukaan tapahtumiin ja antaa mahdollisuuksia häntä kiinnostaviin pesteihin, joissa pääsee toimimaan muiden lippukuntalaisten kanssa. Ujompi henkilö ei välttämättä vieraassa porukassa uskalla itse tulla mukaan, kun muut lippukuntalaiset ovat jo vuosia toimineet yhdessä ja tuntevat toisensa.
  4. Ryhmäyttäkää myös johtajistoa, jotta uudet tulokkaat pääsevät tutustumaan teihin. Toisesta lippukunnasta tullut ei osaa alussa uuden lippukunnan käytäntöjä, vaan uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin totuttelu vaatii aikaa.
  5. Jos lippukunnan jäsen on päätynyt vaihtamaan toiseen lippukuntaan jostakin syystä, älä syyllistä häntä päätöksestä. Jokaisella on oikeus valita, missä haluaa harrastaa, eikä ole yksittäisen jäsenen velvollisuus kuulua tiettyyn lippukuntaan. Lippukunnan vaihtaminen ei ole automaattisesti merkki siitä, että toiminta oli huonoa, vaan syitä voi olla monia.

Vinkit antoivat lippukuntaa itse vaihtaneet partiolaiset:
Milla Pietiläinen (Turun Versot), Aleksi Lehti (Käppäräpartio ja Nakkilan Partiolaiset), Anna Käyhkö (Auran Tähti Pojat), Lara Laamanen (Partiolippukunta Samposet, Kokko-Pojat ja Leppävaaran Korvenkävijät), Nemi Toivonen (Kaarinan Ristiritarit)

Näkökulmat

Asiantuntija: Miten lippukunta voi saada viestinsä läpi mediaan?

Media on ylpeä siitä, ettei se hotkaise jokaista syöttiä. Toimituksissa tehdään itse päätökset siitä, mihin tartutaan. Toimittajalle voi silti soittaa (sähköposteja tulee jo aivan liikaa!) ja kokeilla onneaan. Kahteen käsitteeseen perehtyminen parantaa merkittävästi mahdollisuuksiasi onnistua.

Toimittaja Robert Sundman.

Uutiskriteerit kertovat, kannattaako aiheesta kertoa yleisölle. Esimerkiksi uutistoimisto STT kuvailee tyylikirjassaan, että sen uutiskriteereitä ovat ”merkitys, kiinnostavuus, yllättävyys, ajankohtaisuus ja läheisyys”.

Onko se esimerkiksi kiinnostavaa tai yllättävää, jos lippukunta aloittaa toimintansa syksyllä jokavuotiseen tapaansa perinteisin menoin? Ei ehkä. Uudenlaista toimintaa ja uudet puitteet? Alkaa kiinnostaa. Läheisyyden kriteeri on erityisen tärkeä. Mitä paikallisempi media, sitä paikallisemmat aiheet.

Konsepti puolestaan kertoo, mitä, milloin ja kenelle.

Erityisesti lehtiä riittää moneen lähtöön: on sanomalehtiä, aikakauslehtiä, järjestölehtiä ja kiiltäväpintaisia lifestyle-lehtiä. On naisille, miehille, metsästäjille, sisustajille, keravalaisille ja niin edelleen.

Konseptiin perehtyminen takaa, että osaat tarjota kullekin medialle ja sen käsittelytapaan sopivia aiheita. Olet jo vahvoilla, jos osaat vinkata, että aiheesi saattaisi sopia juuri tietylle palstalle tai tietynlaiseksi jutuksi.

Näe vaivaa ja perehdy konseptiin. Vastaanotto ei varmasti ole lämmin, jos tarjoat jotain, mitä vaikkapa lehti ei edes voisi julkaista. Päätoimittajana hylkäsin usein mielipidekirjoituksia. Niitä tarjottiin sinnikkäästi, vaikka lehdessä ei ollut niille varattua paikkaa.

Loppu on tuurista kiinni. Ja siitä, että osaat valita oikean numeron. Retkeilyaihetta ei kannata vinkata politiikan toimittajalle.

 Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja partiolainen, joka vastasi viestinnästä SP:n hallituksessa vuosina 2015–2016. Hän on aiemmin myös muun muassa päätoimittanut Ylioppilaslehteä sekä istunut Julkisen sanan neuvostossa (JSN).

Tällä palstalla vaihtuva asiantuntija kertoo ajankohtaisesta partioon liittyvästä aiheesta.

Hu(i)vin vuoksi

 

Partioniksit

Paras herkku vaelluksella tai retkellä notskille: Danerolls-purkkicroissantit paistumaan kepin ympärille ja väliin hilloa tai Nutellaa.

Kannattaa laittaa retkikarkit tavallisesta karkkipussista uudelleensuljettavaan pussiin, jotta ne eivät leviä rinkan pohjalle pussin avaamisen jälkeen.

Vaellukselle kannattaa ostaa näkkileipää jättilevyssä. Jättinäkkäri ei mene yhtä helposti rikki rinkassa kuin pienemmät näkkileivät.

Pakkaa eväsleipien tuoreet ainekset erikseen, jotta ne eivät kastele leivässä olevaa kinkkua, juustoa ja meetvurstia.

Haaveiletko täytekakusta retkellä? Pakkaa mukaan kaupan valmis torttupohja, lasten hedelmäsosepurkki ja spraykermavaahtopurkki. Toimii varsinkin viileällä kelillä, kun ei tarvitse huolehtia kermavaahdon säilyvyydestä.

Jaa vaelluksella karkit ja suklaat pieniin pusseihin ja kirjoita jokaisen pussin päälle, minkä päivän herkut on kyseessä. Näin kaikkia herkkuja ei tule syötyä saman päivän aikana.

Tee lettutaikina valmiiksi muovipulloon. Pullosta taikinaa on helpompi kaataa pannulle paistumaan.

 

Mokat

Leirillä muovipussissa olleet makkarat ja toisessa pussissa olleet juuri huussista tyhjennetyt jätökset menivät sekaisin… Laavulla saatiin hyvät naurut, mutta kyllä lopulta makkaratkin saatiin paistettua.

Kaverini poltti huivinsa vahingossa leirillä leikkiessään Sinolilla.

Pimeä pj-teltta ja kamiinasta oli loppunut suurin osa tulesta, jäljellä oli enää pieni hiillos. En löytänyt lamppua, joten menin käsikopelolla. Ajattelin, että piippu ei enää olisi kovin kuuma. No oli se, kun nenä osui siihen eikä kädet. Isä tuli hakemaan seuraavana päivänä ja ihmetteli, että miksi nenä on punainen. Eihän mitään peiliä ollut mukana ja sitten maanantaina kouluun.

Tyttärellä hävisi rinkka (jäi bussiin kuskin toimesta). Hän sai rinkkansa viiden päivän leirin toiseksi vikana päivänä. Neidillä oli ainoana puhtaat vaatteet kotiin saapuessa koko leiriporukasta.

 

Resepti: Maapähkinäkeksit

Ainekset:

  • 2 dl maapähkinävoita
  • 2 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 kananmuna

Ohjeet:

  • Kuumenna uuni 180 asteeseen.
  • Sekoita ainekset keskenään kulhossa, ja pyörittele taikina pitkulaksi.
  • Leikkaa veitsellä taikinasta 18 samankokoista palloa.
  • Jaa pallot leivinpaperilla peitetylle pellille.
  • Litistä pallot pikkuleiviksi haarukalla painamalla vaaka- ja pystysuorat viivat palloihin.
  • Paista keksejä uunin keskitasolla 12–15 minuuttia.

VINKKI: Voit lisätä taikinaan myös suklaahippuja tai rusinoita mieltymyksesi mukaan.

Näkökulmat

Kolumni: Journalismi ja epäkohtien avoin puiminen lähtevät samalla oven avauksella

Syyskuun ensimmäisenä maanantaina vanha ystävä käänsi minulle selkänsäSuomen Partiolaisten hallitus kertoi lopettavansa paperisen Partio lehden sekä riisuvansa sen journalistisista periaatteista.  

Journalistisen Partio-lehden palauttamista sekä Julkisen sanan neuvoston jäsenyyden jatkamista vaatineen partiolaisaloitteen seurauksena SP:n hallitus ilmoitti selvittävänsä mahdollisuutta luoda uusi journalistinen verkkomedia”. Tämä tuntuu perinteisen lehden puolesta taistelleelle kummalliselta lohdutuspalkinnolta.  

Luomalla erillisen verkkomedian, mainettaan vaaliva hallitus siirtää kriittisen keskustelun turvallisen matkan päähän, samalla eväten laatujournalismilta sen vaatimat resurssit. 

Kummallisen selvitystyöstä tekee se, että meillä on jo journalistinen Partiomedia. Sen avulla tarjotaan entistä laajemmalle yleisölle kurkistus partioonmyös sen pimeimpiin nurkkiin. 

Partio-lehti on tuonut päivänvaloon niin seksuaalista kuin taloudellista eriarvoisuutta ja toiminut alustana järjestön epäkohtien objektiiviselle puimiselle 

 Uskon vahvastiilman jalon lehtimiehen ruusunpunaisia laseja, ettei mikään vaihtoehtoinen viestinnän työkalu mahdollista tätä samalla tasolla. 

Partio-lehden tulisi säilyä alustana kriittiselle keskustelulle ja partiolaisuuden määritteiden haastamiselle. 

Lehti on ammattilaisen ottein tuotettu vapaaehtoistyön voimannäytePartioviestinnän tekijänä ja journalistina tästä luopuminen sen vaalimisen ja kehittämisen sijaan, on valtava pettymys. 

Ystävään rakentamani luottamussuhde rapisi kerralla pois. Jääihmettelemään, mitä kävi arvoille, joiden puolesta luulin rakkaan järjestöni liputtavan. 

Antti Kylmänen. Kuva: Eerika Mäki-Paavola.
Ihmiset

Perhepartiolaiset ovat innostuneet retkeilystä

Vuonna 2015 Minna Viskari ja Riikka Kumlin perustivat perhepartioryhmän Järvenpään Kiehisiin. Nyt jo viiden vuoden ajan perhepartio on toiminut aktiivisena kuukausittaisten retkikokousten parissa.

LAPSET INNOSTUVAT PARTIOSTA PERHEPARTIOSSA
Totta. Moni perhepartiossa käynyt lapsi innostuu liittymään partioon ja sudenpentuihin. Perhepartio on helppo ympäristö innostua retkeilystä ja partiomaisesta toiminnasta. Lapsien myötä myös aikuiset innostuvat liittymään partion virallisiksi jäseniksi.

PERHEPARTIO JA SUDENPENTUOHJELMA OVAT LIIAN LÄHELLÄ TOISIAAN

Järvenpään Kiehisten perhepartion johtajat Riikka Kumlin, Minna Viskari, Veera Bergström.
Riikka Kumlin (vasemmalla) ja Minna Viskari johtavat perhepartiota Järven-pään Kiehisissä. Mukaan on hypännyt myös Veera Bergström, joka on tuonut uusia ideoita toimintaan.

Ei ole, lapset eivät ainakaan koe niitä samankaltaisiksi. Perhepartiossa oma aikuinen on mukana toiminnassa, mutta sudenpentuihin siirryttäessä opitaan toimimaan enemmän muiden lasten kanssa ja vieraamman aikuisen johdettavana. Vaikka sudenpentuohjelmasta lainataan aktiviteetteja perhepartioon, toteutetaan niitä kuitenkin helpommalla tasolla.

PERHEPARTION KÄYNEET LAPSET KYLLÄSTYVÄT PARTIOON SUDENPENTUINA
Meillä ei ole kokemusta tällaisesta. Emme koe, että lapset kyllästyisivät ohjelmaan. Vaikka aktiviteetit ovat osittain samoja, tehdään ne suden-pentuvaiheessa aivan eri tavalla.

PERHEPARTIO ON PELKKÄÄ RETKEILYÄ
Käytännössä kyllä. Valitsemme kuitenkin jokaiselle kokoukselle jonkin aiheen tai teeman, johon voimme kehittää yksinkertaisia aktiviteetteja. Vaikka olemme usein lähiretkeilypaikalla nuotion ja eväiden kanssa, keksitään aina jotain muutakin tekemistä. Välillä se ihan ”perinteinen” retkeilykin on kivaa lapsille.

PARIJOHTAJUUS TOIMII HYVINPERHEPARTION JOHTAMISESSA
Kyllä toimii. Meillä on ollut alusta asti selkeä työnjako siitä, kuka hoitaa mitäkin. Riikka on pääasiassa huolehtinut viestinnästä sähköpostitse, Minna puolestaan käytännön toteutukseen liittyvistä asioista ja jälkikäteen tehtävästä sometuksesta. Suunnittelua ja toteuttamista tehdään paljon yhdessä ja vasta hiljattain mukaan liittynyt Veera on tuonut uusia ideoita toimintaan. Parijohtajuus toimii aina ja etenkin perhepartiossa. Tiimityöllä huolehditaan myös toistemme lapsista: niin sanotusti kaikki ovat kaikkien lapsia retkellä.

Vinkit

Medialukutaito on alituista aivotyötä 

Kaupallinen sisältö on valunut ostos-tv:stä Youtube-videoihin. Utelias ja kriittinen asenne auttavat suunnistamaan muuttuvassa mediamaisemassa.

Totuuden tunnistaminen on tänä päivänä mutkikasta. Sosiaalisessa mediassa väärä tieto leviää silmänräpäyksessä ja faktat ovat yhä useammin vaarassa vääristyä tai sekoittua markkinointiviestintään. 

Partio-ohjelmasta löytyy kaikille ikäkausille suunniteltuja ryhmäaktiviteetteja, joiden avulla kokouksissa voi edistää medialukutaitoa. 

Mediakasvatuksen tavoitteena on oppia havaitsemaan ja tarkastelemaan median vaikutuksia ja merkityksiä sekä oppia tarpeellisia tietoja ja taitoja mediassa toimimiseen. 

Digitaalisten riippuvuuksien ja mediakasvatuksen asiantuntija Helmi Korhonen työskentelee suunnittelijana Sosped-säätiön Digipelirajaton ja Somerajaton -hankkeissa. 

 Media on yhtä keskeinen nuoruuden areenana kuin ennen esimerkiksi nuorisotalo tai lavatanssit, Korhonen sanoo.  

Medialla on oma kielensä, jonka voi oppia 

Esimerkiksi sosiaalisen median palveluiden taustalla olevia kaupallisia intressejä ei voi ymmärtää, jos niistä ei saa tietoa. Tiedon lisääminen ja median ”opiskelu” on Korhosen mielestä tärkeää.  

 Samalla lailla kuin opiskellaan englantia tai ruotsia, meidän pitää opiskella myös mediaa. Siellä on oma kielensä, oma tapansa vuorovaikuttaa ja olla sosiaalinen. 

Mediakasvatuksen haaste tänä päivänä on pirstaloitunut mediakenttä, jossa jokainen seuraa omia kanaviaan. Toiset saavat uutisensa Instagramista, toiset sanomalehden sivuilta.  

Yksittäisellä somevaikuttajalla on paljon isompi merkitys kuin Hesarin etusivun mainoksella. Kohderyhmän tavoittamiseksi tarvitaan nykyään hyvin montaa eri tiedonvälityksen muotoa. Yhtä patenttiratkaisua ei ole. 

Korhonen kannustaa niin nuoria kuin vanhempia lyömään viisaat päänsä yhteen ja jakamaan osaamistaan sukupolvien välillä. 

 Tämä on niin uusi haaste, ettei kenelläkään ole sataprosenttista tutkaa näille asioille. Me kaikki hamuroimme pimeässä säkit päässä. Näiden ilmiöiden pohtiminen yhdessä olisi hedelmällistä. 

 

Näin opetat mediakasvatusta lippukunnassasi:  

Sido tekeminen omaan arkeen 

Tarkastelkaa omia sosiaalisen median tilejä ja luokaa niihin partioaiheista sisältöä. Julkaisuissa voi hyödyntää tekstiä, kuvia ja videoita. Voitte keskittyä johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi partiossa opittuihin taitoihin.  

Perehtykää ryhmässä siihen, miten eri alustat toimivat ja millaisia sisältöjä siellä on. 

Myös ryhmälle voi luoda oman sometilin ja ohjeistukset sen käyttöön. Mikäli lippukunnalla on käytössä somekanavia, voi ryhmä osallistua sen kehittämiseen ja sisällön luomiseen.  

Kehitä medialukutaitoa seuraamalla mediaa 

Seuratkaan saman uutisaiheen käsittelyä eri medioissa. Laatikaa pohja mediapäiväkirjalle ja listatkaa siihen eri alustat, joita vartio haluaa seurata, esimerkiksi sosiaalinen media, sanomalehdet ja televisio. Täyttäkää mediapäiväkirjaa viikon ajan. Jokainen vartiossa voi valita oman uutisaiheen, jota seurata. 

Käsitelkää tehtyjä havaintoja seuraavassa kokouksessa. Pohtikaa, millaisia eroja uutisoinnissa on ja mistä ne johtuvat. 

Paljasta valeuutiset 

Lukekaa uutisia ja somepostauksia ja selvittäkää, mistä esitetty tieto tulee, kuka sen tarjoaa ja millainen intressi tiedon tarjoajalla mahdollisesti on. 

Tutkikaa, millaisia lähteitä jutussa tai postauksessa on käytetty. Tarkistakaa hakukoneiden avulla, pitääkö esitetty tieto paikkansa ja selvittäkää, mitä muut mediat ovat kirjoittaneet aiheesta. 

Johanna Vehkoo kertoo teoksessaan Valheenpaljastajan käsikirja (Kosmos 2019), että tiedon esittäneen sivuston voi rajata hausta pois kirjoittamalla hakukenttään ensin miinusmerkin ja sitten kyseisen verkko-osoitteen. 

Tehkää sama salapoliisityö kuville. Tämä onnistuu tekemällä käänteisen kuvahaun eli etsimällä hakukoneella samankaltaisia kuvia. Onko kuvaa käytetty muilla sivustoilla tai muissa yhteyksissä? Videon alkuperää voi yrittää selvittää tekemällä käänteisen kuvahaun videosta otetulle kuvakaappaukselle. 

Vinkit perustuvat partio-ohjelman toteutusvinkkeihin, Johanna Vehkoon Valheenpaljastajan käsikirjaan sekä Helmi Korhosen vinkkeihin mediakasvatuksen opettamiseen. 

Pinnalla

Lippukunnat ovat partiotoiminnan ydin

Partio-lehti otti selvää, miltä lippukunnat ja partiotoiminta näyttävät tilastojen valossa Suomessa.

LIPPUKUNNANJOHTAJAT
Lippukunnanjohtaja johtaa lippukunnan toiminnan kokonaisuutta. Lippukunnanjohtajan pestissä toimivien keski-ikä on 35 vuotta.

LIPPUKUNTIEN MÄÄRÄ
Suomessa oli vuoden 2019 lopulla 699 toimivaa lippukuntaa. Toimivan lippukunnan määritelmässä lippukunnassa tulee olla yli kymmenen partiorekisteriin kirjattua jäsentä tai vähintään yksi toimiva ryhmä. Lippukunnista 21 prosenttia on merkinnyt partiorekisteri Kuksaan olevansa tyttö- tai poikalippukunta. Jäsenanalyysin perusteella 13 prosentissa lippukunnista on jäseninä pelkästään joko tyttöjä tai poikia.

ERILAISET LIPPUKUNNAT
Partiota on mahdollista harrastaa erilaisissa lippukunnissa, joissa toimintaa painotetaan eri tavoin. Maapartiolippukuntia löytyy 394 kpl, erälippukuntia 117 kpl, meripartiolippukuntia 89 kpl ja ilmalippukuntia 2 kpl. Esimerkiksi meripartiolippukunnissa monet aktiviteetit edistävät lasten ja nuorten osaamista vesillä liikkumisen saralla, kun taas maapartio- ja erälippukunnissa voidaan keskittyä enemmän metsässä toimimiseen ja selviytymiseen.

POHJOISIN JA ETELÄISIN LIPPUKUNTA
Kaikista pohjoisinta partiotoimintaa Suomessa tarjoaa Inarin Tunturisudet. Eteläisimpiä lippukuntia taas ovat Hangö Scoutkår, Hangon Meriversot ja Hangon Meripartio – Hangö Sjöscouter.

SUURIN LIPPUKUNTA
Jäsenmäärältään suurin lippukunta on Liedon Eränkävijät (LounaisSuomen Partiopiiri). Heinäkuun lopussa vuonna 2020 lippukunnalla oli yhteensä 450 partiorekisteriin kirjattua jäsentä. Heillä on käytössään viisi koloa eri puolilla Lietoa.

ADVENTTIKALENTERIT
Partiolaisten tälläkin hetkellä näkyvin varainhankintakampanja eli adventtikalenterit vetää mukaansa useimmat partiolaiset joka vuosi. Jos koko viime vuoden myyntimäärä jaetaan kaikkien Suomen partiolaisten kesken, jokaiselle kertyy 4,2 kalenteria. Viime vuoden kovimman myyntimäärän saavuttaneen lippukunnan myynti yhtä jäsentä kohti oli huikeat 21,3 adventtikalenteria!

RETKIEN JA LEIRIEN MÄÄRÄ
Retkillä partiolaiset sudenpennuista aikuisiin pääsevät testaamaan taitojaan käytännössä sekä viettämään aikaa erilaisissa ryhmissä. Retket ja leirit ovat tärkeä osa partiotoimintaa. Vuonna 2019 lippukunnat järjestivät yhteensä 7083 yöretkeä, 5629 päiväretkeä ja 728 leiriä.

PARTIOLAISTEN IKÄJAKAUMA

  • 0—6-vuotiaat: 665 partiolaista
  • 7—9-vuotiaat: 12 072 partiolaista
  • 10—11-vuotiaat: 10 556 partiolaista
  • 12—14-vuotiaat: 11 037 partiolaista
  • 15—17-vuotiaat: 5 660 partiolaista
  • 18—22-vuotiaat: 4 491 partiolaista
  • 23—29-vuotiaat: 3 491 partiolaista
  • Yli 29-vuotiaat: 12 508 partiolaista
    * Tilanne heinäkuussa 2020

UUSIN LIPPUKUNTA
Uusin lippukunta on nimeltään Partiolippukunta Eräalpakat ry. Se perustettiin Klaukkalaan syksyllä 2020 ja tarjoaa eräpainotteista toimintaa alpakkatilalla.

 

Juttuun on haastateltu Suomen Partiolaisten varainhankinnan koordinaattoria Simo Pynnöstä ja tiedonhallintakoordinaattori Aapo Kiilusta. Lähteinä on käytetty partiorekisteri Kuksaa, Vuosiselostetta vuodelta 2019 ja partio.fi:n uutista.