Ihmiset

Koitos-kilpailija Julia Ahonen neuvoo: ”Metsässä pitää olla, nauttia ja rauhoittua, joten puhelin pois!”

Lifestyle-tubettaja Julia Ahonen nauttii metsän rauhasta, mutta inhoaa hyttysiä. Koitos-sarjassa hän pääsi kehittämään taitojaan työskennellä tiimissä. Hänen vahvuutensa kisassa olivat positiivisuus ja hauskanpito.

1.  Esittele itsesi ja kanavasi
Olen Julia Ahonen ja teen sisältöä sosiaaliseen mediaan:  Youtubeen  ja Instagramiin. Teen videoita tosi arkisista jutuista,  puhun  minua  kiinnostavista aiheista kuten vegaanisuudesta, ympäristöstä ja  myös  tabuista  kuten menkoista.

2.  Mitä teet vapaa-ajalla?  
Vapaa-ajalla  tykkään viettää aikaa  kassani  Ludwigin kanssa. Käyn salilla ja lenkillä, katson
televisiota  ja  Youtube-videoita.

Kuvassa Julia Ahonen
Kuva: Antti Raikunen

3.  Mikä sai sinut osallistumaan Koitokseen?  
Osallistuin Koitokseen, koska  olin viime kesänä  perheeni kanssa vaeltamassa.  Se ol i ensimmäinen kertani vaeltamassa ja ihastuin siihen todella paljon. Kun  minulle ehdotettiin Koitos-sarjaa, olin  vielä innoissani siitä vaelluksesta, joten sanoin “totta kai.”

4.  Mikä oli Koitoksessa parasta?
Että pääsi tekemään niin paljon uusia asioita.  Myös se, että  sain todella hyvän ja  oikeanlaisen  kuvan partiosta. Minulla ei ollut mitään tietoa, mitä se on. Pääsin paljon syvemmälle siihen, millaista partio oikeasti on.

5.  Entä vaikeinta?  
Kaikki tehtävät olivat vaikeita, koska  en  ole  luonnostani kovin hyvä missään  kilpailulajeissa. Mutta se oli myös positiivista, että ei haitannut, vaikka en ollut hyvä.

6.  Mitä partiotaitoja opit Koitoksella?  
Ehdottomasti yhteistyötä. Se oli  tärkeässä osassa, kun tehdään tiimin kanssa töitä ja kannustetaan muita.  Opin rakentamaan rinkkalautan. En tiedä, onnistuisiko se, jos  nyt joutuisin tekemään sen yksin. Teki hyvää olla tiimin kanssa, koska teen paljon töitä yksin.

7. Miten voit hyödyntää näitä opittuja taitoja arjessa?  
Minulla alkaa elokuussa työharjoittelu ja  olen  menossa päiväkotiin.  Siellä  varmasti  tarvitaan tiimityötä  ja myös kärsivällisyyttä. Partiossa kaikki eivät välttämättä osanneet kaikkea ja kaikki ei välttämättä onnistunut, joten sekin taito tulee varmasti lasten kanssa käyttöön. Emme ehkä rakenna yhdessä rinkkalauttaa,  mutta  se on varmaan ihan ok.

8.  Mikä oli vahvuutesi kisassa?   
Olen tosi positiivinen,  en lannistu helposti ja  lähden innolla aina uusiin koitoksiin.

9.  Entä heikkoutesi?  
Minun on vaikea lähteä positiivisesti juttuihin, joita olen tehnyt joskus, mutta en ole ollut siinä hyvä tai se ei ole ollut suosikkini. Saatan helposti ajatella, että “olen ihan huono ja en pidä tuosta”.

10.  Vierailitte kolmella partioleirillä, lähtisitkö itse isolle leirille uudestaan?  
Ehkä lähtisin.  Meillä oli todella kivaa, mutta  minua  hiukan huolettaa nukkua teltassa kovilla helteillä. Olen  kuitenkin aika mukavuudenhaluinen. Lisäksi siellä oli paljon ihmisiä, ja  tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja yksinolemista.

11.  Kehu toisen Koitos-kisaajan suoritusta. Missä hän onnistui?  
En ymmärtänyt tehtävää, missä dronet piti saada ilmaan, koska se oli minulle aivan uusia asia. Roni teki sen todella hyvin meidän  tiimillemme. Hän osasi  kaiken ja sai hoidettua homman kotiin. Se oli minusta todella hienoa, että vaikka minusta ei ollut juurikaan apua, hän sai sen silti tehtyä.


Koitoksen ystäväkirja: Julian valinnat

Meri vai  metsä

Trangia  kaasulla  vai  sinolilla

Laavu vai  kupoliteltta

“Laavu huolestuttaa  minua  hyttysten takia. Jos  nukkuu siellä kesällä, sinut  syödään elävältä. En toivo sitä kohtaloa itselleni.”

Spork  vai tavallinen haarukka

Jatkuvaa somettamista metsässä vai  somepaasto

“Metsässä pitää olla, nauttia ja rauhoittua, joten puhelin pois! Paitsi totta kai saa ottaa pari kuvaa hyvistä hetkistä.”

Aamupuuro hillolla vai  voilla

Juusto lisukkeiden päälle vai  alle

Kuoritakki  vai perinteiden sadetakki

“Kuoritakki on parempi kunnolliseen  ulkoiluun ja sadetakki on kaupunkiulkoiluun.”

Paperinen kartta vai  puhelimen karttasovellus

Ponileikki vai  Baby-Shark


Juliaa voit seurata hänen kanavillaan:

Youtube: Julia Ahonen

Instagram: juliahonen

Mikä Koitos?

  • Suomen Partiolaisten kahdeksanosainen Youtube-sarja. Uusi jakso torstaisin klo 15. Sarjan jaksot löytyvät Splay Suomi -tubekanavalta.
  • Tubettajat Roni Back, Julia Ahonen, Roponen ja Pernilla Böckerman kisailevat partiohenkisissä tehtävissä kahtena joukkueena.
  • Koitoksen sohvaperunoina eli kommentaattoreina Jesse Braun ja Ville “Vinkare” Kankare.
  • Kertojana Eetu “Eeddspeaks” Pesonen.
  • Partiotuomareina ja avustajina partiolaisia eri lippukunnista.
  • Jaksoja kuvattiin merellä, metsässä ja kaupunkiympäristössä sekä Kajahus, Ryske ja Ilves-leireillä.
  • Lue lisää: partio.fi/koitos
Ihmiset

Koitos-kilpailija Roponen: “Minua on jälkikäteen  alkanut  hieman harmittaa, että en  ollut nuorempana partiossa”

Pelivideoita Youtubeen työkseen tekevä Mikael Vuori eli Roponen elää huumorin kautta. Koitos-kilpailuissa hän oppi johtamistaitoja ja vaikuttui partiolaisten toiminnasta ja leireistä.

1.  Esittele itsesi ja kanavasi  
Meikä on Roponen, oikealta nimeltä Mikael Vuori. Olen tehnyt vuodesta 2012 asti  Youtuben  puolella  pelivideoita, ja  varmaan 2016 aikoihin  siitä  tuli  minulle  ammatti. Nykyään se on  päivätyöni.  Minua seuraa noin 166 000 ihmistä. Ikähaarukka, eli ketkä viihtyvät kanavallani, on  13–18-vuotiaat.

2.  Mitä teet vapaa-ajalla?  
Koska  teen pelikanavaa, tykkään myös itse  pelata. Olen  autourheiluihminen ja  harrastan ajosimulaattorikilpailua. Se on peli internetin välityksellä, missä ympäri maailmaa ihmiset  kilpailevat  onlinessa  toisiaan vastaan. Mitä paremmin  tässä menestyy,  sitä korkeampia sijoituksia  saat, ja pääset kilpailemaan parempia vastaan. Tässä on  kuukausittain järjestettäviä  turnauksia, joissa voi voittaa rahapalkintoja  10 000 eurosta 100 000 euroon. Se on pieni  haaveeni, että ehkä joskus  olen niin hyvä tässä pelissä, että voisin kilpailla niistä rahapoteista. Vapaa-ajallani  vietän myös aikaa tyttöystäväni ja kavereideni kanssa.

Kuvassa Roponen eli Mikael Vuori
Kuva: Antti Raikunen

3.  Mikä sai sinut osallistumaan Koitokseen?  
En  ole aikaisemmin ollut partiossa, ja minua  kiinnosti oikeastaan, millainen partio on. Minulla oli ennakkokäsitys, että ollaan jossain metsässä vaan telttoja pystyttelemässä ja  leiriydytään. Ei ollut mitään hajua, mitä muuta siellä metsässä tehdään. Isosiskoni on ollut partiossa aikaisemmin,  mutta hän ei kertonut  siitä mitään. Kun  näin mitä ihmiset  tekevät  metsässä, ajattelin ‘okei, tämä on aika todella hieno juttu’.  Minua on jälki käteen  alkanut  hieman harmittaa, että en  ollut nuorempana partiossa.

4.  Mikä oli Koitoksessa parasta?
Parasta oli, että pääsi haastamaan itseään uudenlaisissa jutuissa. Pääsi näkemään partioelämää, ja pääsi tekemään samoja juttuja kuin mitä partiolaiset oikeasti tekevät.

5.  Entä vaikeinta?
Mikään ei ollut vaikeaa, koska kaikkeen sai hyvän perehdytyksen. Meillä oli pitkät kuvauspäivät, mutta varsinaisesti leirillä ei ollut mikään  vaikeaa. Siellä oli paljon ihmisiä, jotka osasivat auttaa. Leirillä oli niin hyvä ryhmähenki. Partiolaiset tiesivät koko ajan, mitä pitää tehdä.

6.  Mitä partiotaitoja opit Koitoksella?
Opin johtamista, kun sain seurata partiojohtajien tapaa toimia. Saimme monissa tehtävissä tiimiimme avuksi partiolaisia, ja heitä piti johtaa. Omalla tavallaan siinä oppi, miten johdetaan ja totta kai erilaisten ihmisten kanssa toimimista.

7. Miten voit hyödyntää näitä opittuja taitoja arjessa?
Tällä  hetkellä  en  millään tavalla. Ole n yksityisyrittäjä, minulla ei ole yhtään alaista. Mikäli minulle joskus tulee videoeditoija töihin, pystyn silloin hyödyntämään näitä johtamistaitoja.

8.  Mikä oli vahvuutesi kisassa?
Vahvuutemme Pernillan kanssa oli huumorintaju. Lähdimme jokaiseen kilpailuun huumoripohjalta. Totta kai kilpailusta tulee totinen, kun veri alkaa maistua suussa ja haluaa voittaa. Otan elämän huumorin kautta. Pitää antaa elämän virrata, yrittää nauttia siitä hetkestä missä ollaan, eikä pidä miettiä tulevaa liikaa.

9.  Entä heikkoutesi?
Että piti kilpailla oikeasti. Tuimme Pernillan  kanssa  tosi hyvin toisiamme. Heitin  hyvät  show’t  päälle ja  Pernilla  käytti omaa lihasmassaansa.

10.  Vierailitte kolmella partioleirillä, lähtisitkö itse isolle leirille uudestaan?
Ehdottomasti. Oli ihan tajuttoman siisti leiri, kun kävimme siellä. Varsinkin Ilveksellä näkyi, että siellä oli 5 000 ihmistä. Ajoimme metsän läpi ja missään ei näy yhtään ihmistä.  Sitten  tulemme pitkälle suoralle, jossa jengiä kävelee siellä kuin pienessä kylässä. Se oli todella hieno paikka. Todellakin haluaisin kokea sen leirin pelkkänä leirinä.

11.  Kehu toisen Koitos-kisaajan suoritusta. Missä hän onnistui?
Minun  on pakko kehua  tiimi kaveriani  Pernillaa. Hän suoritti todella hyvin jokaisen homman, jonka me ikinä teimmekään. Hän  paikkasi minua niissä tilanteissa, joissa  en itse  pystynyt paikkaamaan itseäni, ja  minä taas paikkasin häntä. Täydellinen tiimi, sanotaanko näin.


Koitoksen ystäväkirja: Roposen valinnat

Meri  vai metsä

Trangia  kaasulla  vai  sinolilla

Laavu  vai kupoliteltta

“Olen  nukkunut  teltassa niin paljon, että  haluaisin kokea, minkälainen itse rakennettu laavu on. Silloin tiedät, oletko rakentanut sen huonosti vai hyvin.

Spork  vai tavallinen haarukka

Jatkuvaa somettamista metsässä vai  somepaasto

Aamupuuro hillolla vai  voilla

Juusto lisukkeiden  päälle  vai alle?

“Minulla on tähän erittäin hyvä perustelu: kun suomalainen mies ottaa kiinni leivän päältä, juusto suojaa, ettei käsiin mene rasvaa. Varsinkin, jos leivän päällä on meetvurstia. “

Kuoritakki  vai perinteiden sadetakki

Paperinen kartta vai  puhelimen karttasovellus

“Kummassakin on omat hyvät puolensa, mutta  olen  niin teknologiaihminen, että  käännyn puhelimen sovellukseen. Uskon, että vuonna 2019  netti toimii  aika lailla Suomen jokaisessa kolkassa.”

Ponileikki vai  Baby-Shark


Roposta voi seurata:

Youtube:  Roponen

Instagram: Roponen

Snapchat: roponen

Mikä Koitos?

  • Suomen Partiolaisten kahdeksanosainen Youtube-sarja. Uusi jakso torstaisin klo 15. Sarjan jaksot löytyvät Splay Suomi -tubekanavalta.
  • Tubettajat Roni Back, Julia Ahonen, Roponen ja Pernilla Böckerman kisailevat partiohenkisissä tehtävissä kahtena joukkueena.
  • Koitoksen sohvaperunoina eli kommentaattoreina Jesse Braun ja Ville “Vinkare” Kankare.
  • Kertojana Eetu “Eeddspeaks” Pesonen.
  • Partiotuomareina ja avustajina partiolaisia eri lippukunnista.
  • Jaksoja kuvattiin merellä, metsässä ja kaupunkiympäristössä sekä Kajahus, Ryske ja Ilves-leireillä.
  • Lue lisää: partio.fi/koitos
Ihmiset

Tubettaja Roni Back: “Haluan tehdä tiedosta ja positiivisuudesta coolia”

Roni Bäckin, joka tunnetaan tubettaja Roni Backina, ensikosketus partioon tapahtui Koitos-sarjan kuvauksissa. Vaikka Bäck ei itse ollut lapsena partiossa, hän tahtoo nyt näyttää nuorille, mitä partio voi parhaimmillaan olla.

Koitos

Partion oman Youtube-sarjan tuotanto oli  hyvää vaihtelua Roni Backin omaan tubearkeen. Osallistujana Bäckin ei tarvinnut muuta kuin tulla esiintymään.

– Arkeni on sitä, että tehdään kaikki itse, joten oli kiva tulla niin sanotusti valmiiseen pöytään ja näkemään asioiden teknistä puolta, Bäck kertoo.

Koitoksen kohokohtia Bäckille olivat etenkin erätaitojen oppiminen ja matkustaminen muun muassa Lappiin. Tekemisen meininki ja uudet kokemukset ovat Bäckin mukaan keskeisiä myös hänen kanavallaan.

– Itse tekeminen, kokeminen, oppiminen ja itsensä haastaminen kiteytyvät aika hyvin partiossa.

Nuorena Bäckin paras kaveri harrasti partiota, joten hänen mielikuvansa harrastuksesta perustuivat kaverin kertomuksiin. Silti Bäck ei osannut arvata, mitä kaikkea Koitos toisi tullessaan.

Bäck ei myöskään sulje pois mahdollisuutta liittyä itsekin partioon. Kiinnostus on erityisen korkealla Koitoksen takia. Hän on tyytyväinen pystyessään levittämään partion ilosanomaa huolimatta siitä, ettei itse ole virallinen jäsen.

– Se on kyllä tosi inspiroivaa, koska tietää, että nuoret epäröivät ja pohtivat, että olisiko heistä siihen. Nyt he saavat jonkun esimerkin siitä, minkälaista siellä on.

Koitos on myös tuonut runsaasti inspiraatiota Bäckin videoihin. Erityisesti eräily on aihe, jonka parissa Bäck haluaa jatkaa Koitoksen jälkeen.

– Ehkä nyt on paremmat valmiudet, jos päätyy lähtemään johonkin pidemmälle ja joutuu vaikka trangiaa käyttämään. Se ei ole sitten täysi fiasko, vaan sitä osaan oikeasti jopa käyttää.

Tubettaja Roni Back ohjaa purjeventtä Koitoksen kuvauksissa.
Koitoksen ensimmäisessä jaksossa tubettajat pääsivät purjehtimaan. Kuva: Miska Loimaala

Julkisuus

Youtube-uransa aikana Bäck on joutunut monenlaisiin kohtaamisiin seuraajiensa kanssa. Vaikka noin 99 prosenttia kohtaamisista on ollut mielekkäitä, on videoiden tuoma julkisuus välillä myös aiheuttanut paineita.

– Ennen se ahdisti jonkin verran, koska en ollut koskaan halunnut sellaista vaikutusvaltaista roolia. Halusin vain tehdä hauskoja videoita ja viihdyttää ihmisiä, en kertoa heille, miten pitäisi elää.

Ihmiset tunnistavat Bäckin monesti julkisilla paikoilla. Tällöin hän hetkellisesti poistuu kaveriporukasta esimerkiksi ottaakseen kuvia ihailijoidensa kanssa.

Innokkaita faneja Bäckilla on riittänyt Virossa asti. Kauemmas matkatessaan tubejulkimo saa kuitenkin olla rauhassa.

– Aina, kun pääsee ulkomaille, on tosi piristävää, että siellä kukaan ei tiedä minusta yhtään mitään.

Videoiden suosion kasvaessa Bäckin kanavan niin kutsuttu missio on noussut yhä merkittävämmäksi.

– Yritän tehdä tiedosta ja positiivisuudesta coolia. On niin helppo valittaa asioista ja olla negatiivinen, joten yritän näyttää ihmisille, että on mahdollista luoda sisältöä, joka on positiivista ja joka piristää päivää.

Tasapaino

Tubettajan työpaikka on suurimman osan ajasta sosiaalinen media, mikä tarkoittaa lähes ympärivuorokautista, joka suunnasta puskevaa informaatiotulvaa. Miten rentoutua, kun julkisuutta ei voi paeta edes kotonaan?

– Mökkeily ja kavereiden näkeminen jossakin suljetussa ympäristössä tasapainottavat tosi paljon. Myös jalkapallo ja salibandy sekä muut perusjutut tuovat kivaa tasapainoa hurlumhei-arkeen.

Työnsä puolesta Bäckin on mahdotonta poistua somesta kokonaan. Pyrkimyksenä on Bäckin mukaan kuitenkin ensisijaisesti käyttää somea sisällöntuottamiseen, eikä niinkään muihin asioihin.

– On niin helppo uppoutua ja siihen menee saman tien niin monta tuntia, että se on vaarallista.

Julkisuuden ja sosiaalisen median lisäksi Bäck on joutunut tasapainoilemaan pitkäaikaisen peliharrastuksensa kanssa. Pelivideoilla uransa aloittanut Bäck tajusi pelaavansa liikaa ja elämä tuntui pyörivän pelaamisen ympärillä.

Käännekohta oli tubettamisen muuttuminen työksi.

– Tajusin, että maailmassa on paljon muutakin tekemistä kuin tietokoneella pelaaminen.

Jatkuva näytön ääressä istuminen kävi lopulta Bäckin fyysisen ja psyykkisen terveyden päälle niin paljon, että hän poisti kokonaan paljon pelaamansa pelin.

Siitä on nyt kulunut Bäckin laskujen mukaan yli sata päivää. Uusi suunta on löytynyt oman pohdiskelun ja erilaisten self help -materiaalien avulla.

Ruutuaikaa vähentävä tekijä on ollut myös Bäckin kanssa työskentelevä editoija, joka auttaa paljon videoiden tekemisessä.

– Haluan jaksaa, pystyä olemaan viihdyttävä ja voida mahdollisimman hyvin. Siihen ei kuulu se, että pelaan monta tuntia tietokoneella ja vielä sen päälle teen paljon näytön edessä töitä.


Koitoksen ystäväkirja: Ronin valinnat

Meri vai  metsä

Trangia  kaasulla  vai  sinolilla

Laavu vai  kupoliteltta

Spork  vai tavallinen haarukka

Jatkuvaa somettamista metsässä vai  somepaasto

Aamupuuro  hillolla  vai voilla

Juusto lisukkeiden päälle vai  alle

Paperinen kartta  vai puhelimen karttasovellus

Ponileikki  vai Baby  Shark


Seuraa Ronia:

Youtubessa: Roni Back

Instagramissa: ronibackyt

Snapchat: RoniBackYT

Roni Bäck, 25

  • Orimattilalainen tubettaja ja omistamansa Backmedian toimitusjohtaja
  • Mukana Suomen Partiolaisten Koitos-sarjassa
  • Palkittu vuoden 2017 Tube Awardseissa yleisön suosikkina ja vuoden vloggaajana
  • Harrastaa salibandya ja jalkapalloa

Mikä Koitos?

  • Suomen Partiolaisten kahdeksanosainen Youtube-sarja. Uusi jakso torstaisin klo 15. Sarjan jaksot löytyvät Splay Suomi -tubekanavalta.
  • Tubettajat Roni Back, Julia Ahonen, Roponen ja Pernilla Böckerman kisailevat partiohenkisissä tehtävissä kahtena joukkueena.
  • Koitoksen sohvaperunoina eli kommentaattoreina Jesse Braun ja Ville “Vinkare” Kankare.
  • Kertojana Eetu “Eeddspeaks” Pesonen.
  • Partiotuomareina ja avustajina partiolaisia eri lippukunnista.
  • Jaksoja kuvattiin merellä, metsässä ja kaupunkiympäristössä sekä Kajahus, Ryske ja Ilves-leireillä.
  • Lue lisää: partio.fi/koitos
Ihmiset

Koitos-kilpailija  Pernilla  Böckerman:  “Parasta  oli,  että  oppi  itsestään paljon henkisesti ja  fyysisesti” 

Fitness- ja  lifestyle-tubetteja  Pernilla  Böckerman  osallistui Roposen parina Suomen Partiolaisten uuteen Koitos-tubesarjaan. Urheilijan elämää viettävä  Böckerman  nautti kisassa itsensä haastamisesta ja hyvästä tunnelmasta kilpailun aikana.

1.  Esittele itsesi ja kanavasi  
Hejsan, olen  Pernilla  Böckerman  . Olen 19-vuotias tyttö Helsingistä. Kanavani on sporttipainotteinen, hyvinvointia,  minun elämääni ja arkeani. Arkeni koostuu töistä ja treenaamisesta. Olen  kilpaurheilija ja se on  tärkein juttu  elämässäni tällä hetkellä.

2.  Mitä teet vapaa-ajalla

Kuvassa Pernilla Böckerman
Kuva: Antti Raikunen

Arki on melkeinpä joka päivä samanlaista. Kuulostaa vähän tylsältä, mutta pidän rutiineista. Kun on urheilija, rutiini pitää olla. Treenaan joka päivä, mikä antaa  elämään i iloa ja hyvää oloa. Teen töitä, mikä tarkoittaa sosiaalista mediaa. Teen  Youtube-videoita, Instagramia, Snapchatia ja  erilaisia kuvauksia. Lisäksi oleskelen perheen kanssa ja hengailen kavereiden kanssa.

3.  Mikä sai sinut osallistumaan Koitokseen?
Urheilussa tulee varsinkin esille, että tykkään haastaa itseäni. Partiosta  minulle tulee aina mieleen metsä ja metsässä selviytyminen jostain syystä. Ajattelin, että nyt pääsen tekemään omalla kropallani asioita ja haastamaan itseäni. En myöskään tiennyt partiosta hirveästi, joten minua kiinnosti saada tietää siitä enemmän.

4.  Mikä oli Koitoksessa parasta?
Että oppi itsestään aika paljon henkisesti ja fyysisesti. Miten on erilaisissa tilanteissa ja miten suhtautuu erilaisiin asioihin. Esimerkiksi meillä oli tehtäviä, jotka  olivat  fyysisiä. Tiesin heti, että  tämä  on minun juttuni . Partiossa otetaan kaikki ihmiset huomioon ja saa olla  sellainen  kuin on.

5.  Entä vaikeinta?
En ollut koskaan purjehtinut niin kuin Koitoksella purjehdittiin. En esimerkiksi tiennyt, miten solmuja tehdään.

6.  Mitä partiotaitoja opit Koitoksella?
Teimme rinkkalautan. Se ei mennyt meillä ihan putkeen, mutta opettelimme sitä. Tulenteko on  minulle ihan  tuttua, mutta on hyvä kerrata asioita. Pystytimme teltan  pressuista. En tiedä, miksi eksyisin keskelle metsää noin vaan, mutta nyt osaan tehdä itselleni yöpaikan.

7. Miten voit hyödyntää näitä opittuja taitoja arjessa?
Partiossa tehdään asioita yhdessä eikä yksin, toiset otetaan huomioon. Olin Roposen pari. Tietyissä asioissa huomasi, että Roponen osaa ehkä tehdä sen paremmin. Tällöin pystyi oppimaan toiselta.

8.  Mikä oli vahvuutesi kisassa?
Fyysinen kunto. Minulla on hyvä keskittymiskyky, ja meillä oli tehtäviä, joissa sitä tarvittiin. Tulenteko oli tuttua, koska isäni on palomies.

9.  Entä heikkoutesi?
Teimme  drone-tehtävän, jossa piti koodata. Menin aivan paniikkiin. Ajattelin, että ‘ei, ei koodausta, ei numeroita. Se ei ole minun juttuni.’ Huomasin, että matemaattiset tehtävät eivät ole vahvuuteni.

10.  Vierailitte kolmella partioleirillä, lähtisitkö itse isolle leirille uudestaan?
Voisin lähteä. Huomasin, että  en juuri ollenkaan ollut puhelimella. Jos lähtisin leirille, se  olisi minulle enemmänkin rentoutumiskeino.  Irtiotto arjesta,  mutta  pääsee kuitenkin tekemään niitä juttuja, joista tykkää: olla ihmisten seurassa, liikkua ja tehdä yhdessä. Se on tosi siistiä.

11.  Kehu toisen Koitos-kisaajan suoritusta. Missä hän onnistui?
Onnistuimme kaikki  kaikessa hyvin. Jokaisella oli tietenkin oma tyylinsä tehdä asioita. Kiitän ihan täysillä Roposta, että hän osasi  drone-tehtävän ja pysyi äärimmäisen rauhallisena. Vaikka minusta ei ollut apua, se ei ollut Roposelle mikään ongelma. Hän oli vaan ‘joo joo, minä hoidan.’ Molemmilla oli omat vahvuutensa, ja käytimme niitä hyväksi.


Ystäväkirja

Meri vai  metsä

Trangia  kaasulla  vai  sinolilla

Laavu vai  kupoliteltta

Spork  vai tavallinen haarukka

“Kun voimistelin ja olin leireillä, minulla oli sellainen ja se oli kätevä.”

Jatkuvaa somettamista metsässä vai  somepaasto

Aamupuuro  hillolla  vai voilla

“Käytin sitä enemmän Koitoksella,  ja se oli hyvää. Normaalisti  käytän marjoja. Hillo oli  takaisinheitto nuoruuteen ja mummolaan. Siellä  otin aina sitä”

Juusto lisukkeiden päälle vai  alle

Kuoritakki  vai perinteiden sadetakki

Paperinen kartta  vai puhelimen karttasovellus

Ponileikki  vai Baby Shark

“Emme leikkineet sitä,  mutta näin,  kun muut leikkivät. Teimme viimeistä tehtävää silloin. Heillä oli niin hyvä fiilis, kaikki olivat mukana ja nauroivat.  Minulle jäi siitä hyvä fiilis.”


Pernillaa voi  seurata hänen sosiaalisen median kanavissaan:

Youtube:  Pernilla  Böckerman

Instagram:  @pernillabockerman

Snapchat:  @piippulaama

Mikä Koitos?

  • Suomen Partiolaisten kahdeksanosainen Youtube-sarja. Uusi jakso torstaisin klo 15. Sarjan jaksot löytyvät Splay Suomi -tubekanavalta.
  • Tubettajat Roni Back, Julia Ahonen, Roponen ja Pernilla Böckerman kisailevat partiohenkisissä tehtävissä kahtena joukkueena.
  • Koitoksen sohvaperunoina eli kommentaattoreina Jesse Braun ja Ville “Vinkare” Kankare.
  • Kertojana Eetu “Eeddspeaks” Pesonen.
  • Partiotuomareina ja avustajina partiolaisia eri lippukunnista.
  • Jaksoja kuvattiin merellä, metsässä ja kaupunkiympäristössä sekä Kajahus, Ryske ja Ilves-leireillä.
  • Lue lisää: partio.fi/koitos
Ihmiset

Partiolaisten rakastaman teltta-kuosin luoja Paola Suhonen: Jos tykkään ideasta, toteutan sen

Yrittäjä ja vaatesuunnittelija Suhonen kertoi Johtajatulien työpajassaan tarinoita urastaan, “tien päältä”.

Paola Suhonen kertoi eloisasti, miten hän on käyttänyt lapsuuden telttailu- ja veneilykesien kuvastoa luovaan työhönsä. Entisenä partiolaisena retkeily ja luonnossa oleminen on hänelle hyvin tuttua.

Suhonen vaatii itseltään ja johtamiltaan henkilöiltä täyttä keskittymistä käsillä olevan vision eteen työskentelemiseksi.

− Jos olemme vaikka elokuvan kuvauksissa, ei pidä puida viime viikonlopun tapahtumia kovaan ääneen tai kertoa hienoista kuvaussessioista, joissa on aiemmin ollut.

On sattumaa, on onnenkantamoisia. Oikeissa hetkissä täytyy uskaltaa hypätä tilaisuuksiin ja ottaa riskejä.

Menestynyt yrittäjä ei usko “kill your darlings” -ajatukseen. Hyviä ideoita ei kannata tyrmätä heti alkuunsa.

− Jos tykkään jostain ideasta, mä teen sen. Taiteen täytyy olla kompromissitonta, Suhonen summaa.

− On sattumaa, on onnenkantamoisia. Oikeissa hetkissä täytyy uskaltaa hypätä tilaisuuksiin ja ottaa riskejä.

Suhosen suunnittelema ja partiolaisten teltta-kuosi täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Suhonen raotti työpajassaan salaisuuden verhoa, että tulossa olisi yhteistyötä suomalaisen vaatevalmistajan kanssa juhlavuoden kunniaksi.

Suhosta haastateltiin myös Johtajatulilla-podcastiin, joka ilmestyy Suplassa tapahtuman jälkeen.

Johtajatulet 31.8.-1.9.2019 on partiolaisten järjestämä johtajuusseminaari metsässä.

Elämykset

Jamboree – kun kaikki on tavallista isompaa

Jos maailmanjamboree järjestetään Yhdysvalloissa, niin oletuksena on, että kaikki on suurta ja mahtavaa. Moni asia sitä olikin Länsi-Virginian Summit Bechtel Reservessä järjestetyllä 24. maailmajamboreella 22.7.–2.8.2019.

Leirialue oli valtaisa. Etäisyyksistä voi helposti puhua kilometreinä, ja kaukaisimpiin ohjelmapisteisiin oli järjestetty bussikuljetuksia, moni perinteisillä keltaisilla koulubusseilla, joita on totuttu näkemään elokuvissa.

Ja busseissakin oli tunnelmaa:
− Meillä oli mukana yksi itävaltalainen tyttö, joka oli todella hyvä laulamaan. Hän lauloi tuttuja englanninkielisiä lauluja ja koko bussi lähti mukaan, jopa kuljettaja! Se oli mahtavaa, kun koko bussi lauloi täysillä West Virginiaa! Siiri ja Katariina (Kuru-leirilippukunta, Mikaelin Sinikellot) muistelevat kuljetustaan koskenlaskuun.

Hämmästyneitä partiolaisia
Avajaiset olivat aika Wau! Kuva: Antti Silanterä
Yhteisohjelmien tunnelmaa. Kuva: Lasse Roiha

Suurten iltaohjelmien huipentumat olivat ihan omaa luokkaansa. Avajaisissa osallistujamaiden lippujen näyttävä esiinmarssi nostatti ihon kananlihalle ja illan päättänyt sadoilla droneilla toteutettu valoshow loksautti vaativammankin katsojan leukaperät. Dronet muodostivat värivaloin taivaalle kolmiulotteisia kuvia kuten mm. partion maailmanliiton WOSM:in ja jamboreen logot sekä maailmankartan. Unity Showssa, eli jamboreen ”keskiäisissä” lavalle marssitettiin joukko Broadwayn tähtiä, jotka esittivät haltioituneelle yleisölle tuttuja lauluja kuuluisista Disneyn piirretyistä, ja päättäjäisten mahtipontinen ilotulitusshow tuntui jatkuvan suorastaan loputtomiin.

Suomalaiset näkyivät ja jopa kuuluivat

Suomalaisia pidetään stereotyyppisesti hiljaisena ja omissa oloissaan viihtyvänä kansana. Ehkä niin, mutta jamboreella suomalaisia ei ollut ollenkaan vaikea löytää 46 000 muun osallistujan joukosta. Joukkueen valkoiset – jamboreen myötä hiljalleen väriään vaihtavat – reput erottuivat kauas. Ei tarvinnut kuulla puhuttua kieltä, kun jo tunnisti suomalaisten ryhmän ohjelmapisteellä.

Erinomainen tunnistuskeino oli tietenkin massatapahtumissa suomalaisten partiolaisten edustusasuun kuuluva väiski. Tanssivat ja lippuja hulmuttelevat väiskipäät valikoituivat lukuisia kertoja iltaohjelman suurille näytöille. Väiskeihin vain jää silmä kiinni. Ja kun avajaisissa Suomen lippu kannettiin vuorollaan lavan eteen hulmuamaan Even (Aurum, Jukolan Veljet ja Siskot) kantamana, lähti suomalaisista kannatusjoukoista kiitettävän raikuva osallistujamylvintä stadionin taivaalle ja lippumme hulmusivat lajitoverilleen tervehdykseksi.

Kansainvälisyyttä kaikkialla

Aina sanotaan, että maailmanjamboreella kansainvälisyys on käsin kosketeltavissa. Ja niinhän se on. Kansainvälisyys, sekä uusien ja vanhojen jamboreekavereiden tapaaminen on monelle syy palata jamboreelle yhä uudestaan ja uudestaan.

Kansainvälisyyttä on se, kun vastaan juoksevat hongkongilaiset jakavat kaikille siirtotatuointeja oman leirilippukuntansa logolla. Se on sitä, kun ohjelmaan jonotellessa opetellaan yhdessä japanilaisia ja korealaisia laululeikkejä ja nauretaan hassuille ääntämisille. Ja kun iltaohjelman ruuhkassa päätyy puolivahingossa keskelle tšekkiläistä leirilippukuntaa, joka laulaa oman maansa kielellä nuotiolaulua, Sanoista ei ymmärrä mitään, mutta silti laulun tunnistaa partioon kuuluvaksi. Ja kun kaikki oman saman tien varrella asuvat leirilippukunnat päättävät nostaa pöydät tien varteen ja syödä yhden yhteisen pitkän pöydän ääressä, yhdessä.

Ihan oma juttunsa on vielä swoppaaminen eli erilaisten partiotuotteiden vaihtelu. Suosituimpia ovat eri maiden jamboreekangasmerkit ja -huivit. Teiden varsilla ja katoksissa käy valtaisa kuhina, kun tavaraa vaihtuu omistajalta toiselle. Joillekin tämä on se koko jamboreen ydinjuttu!

Seikkailua sitä janoaville

Jo mainoksissaan 24. maailmanajamboree erottautui ohjelmassaan selkeästi seikkailuun ja itsensä ylittämiseen. Tarjolla oli hurja määrä uusia lajeja halukkaiden kokeiltavaksi. Löytyi rauhallisiakin aktiviteetteja, mutta kun suosikkeja kyselee leirin viimeisinä päivinä, niin ne useimmin nousevat juuri seikkailuohjelmista: laitesukellus, skeittaaminen, jousiammunta, koskenlasku, vaijeriliuku ja BMX taitavat saada eniten mainintoja, kun leiriläiset listaavat suosikkejaan.

Suosio näkyi myös jonoissa, jotka saattoivat venyä tuntien mittaisiksi. Onneksi se tarjosi samalla mahdollisuuden tutustua muihin jonottajiin. Leirilippukunnanjohtaja Jenni (Räkkä-leirilippukunta, Kaukapartio) jonotti leiriläisryhmän kanssa suosittuun Canopy Touriin melkein kuusi tuntia! ”Mutta sitten pääsi liukumaan! Liu’uttiin puusta puuhun. Pisin liuku oli 400 metriä! Oli ihanaa, kun liuku lähti puiden keskeltä, ja kulki sitten niin korkealla, että puiden latvat jäivät alapuolelle. Siinä liukuessa oli suorastaan hyvin aikaa ihailla vähän maisemiakin,” Jenni hehkuttaa vaijeriliukua puusta toiseen.

Aurum-leirilippukunnan Jonatan (Puskapartiolaiset), Ossi (Hyvinkään Nummenpojat), Veeti (Jaarlin Pojat) ja Jarkko (Rajamäen Metsänkävijät) löysivät loppuleiristä mahdollisuuden päästä ohjattuun laitesukellukseen lähes jonottamatta.

Vielä viimeiset ohjeet ennen pinnan alle menoa. Kuva: Lasse Roiha

− Ei siinä (sukeltamisessa) olut mitään vaikeaa, suupala vain suuhun ja pinnan alle!” pojat vakuuttavat. Parasta oli yksinkertaisesti hengittäminen veden alla sekä se, että vedessä oli kivan viileää helteisenä leiripäivänä.

Tuttua leirielämää kaiken keskellä

Paluulennolla jamboreelta moni leiriläinen äimistelee sitä, miten tavalliselta leirielämä lopulta tuntui kaiken kansainvälisen pöhinän pyörteissä. Oli aamurutiinit, keittiövartiot, ruuanlaittoa ja leirilippukunnan omia neuvonpitoja, ihan niin kuin pienemmilläkin leireillä.

− Meillä oli kuitenkin se meidän oma porukka ja omat johtajat ja suomalaiset tavat olla leirillä. Ja ne leirirutiinit olivat aika samanlaisia kuin suomalaisillakin leireillä siinä omassa leirilippukunnassa, Emilia (Kuru-leirilippukunta, Liedon Eränkävijät) selvittää.

Siinäpä onkin se jamboreen mahtavuus. Koko päivän voi olla ja mennä kansainvälisessä tunnelmassa, osallistua ohjelmiin yhdessä muiden maiden partiolaisten kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja swoppailla kuin viimeistä päivää. Mutta jos johonkin kaipaa apua tai haluaa vain hetkeksi rauhoittua, löytyy aina turvallinen suomalainen kotipesä, jonne voi palata ja jossa on kiva vaihtaa kuulumisia muiden leirilippukuntalaisten ja omien johtajien kanssa – ehkä jopa viestitellä kotiin, jos netti sattuu toimimaan ja puhelimessa on hönkää jäljellä.

Suomalainen IST on mallikelpoinen IST!

IST tulee sanoista International Service Team eli vapaasti kääntäen vähän sama kuin palveluleiriläinen. Mahdollistaja, joka on omalla työllään kansainvälisessä IST-tiimissään takaamassa erinomaisen leirikokemuksen jamboreen osallistujille. Suomalaisilla IST:eillä on erinomainen maine jamboreen työvoimana. Suomalaiset ovat luotettavia, saapuvat työtehtäviinsä ajallaan ja hoitavat ne kunnolla. Kiitoksena siitä IST:imme myös saavat tosi hienoja pestejä!

Monikulttuurista porukkaa istumassa teltoilla
Suomalaisten IST:ien luotsausta IST-kylässä. Kuva: Lasse Roiha

Bongauksia suomalaisten IST-pesteistä jamboreella: jamboreealueen vieraiden opas, Ropes-toimintapisteet (eräänlainen Flow Park) ohjaaja korkealla puissa, vaijeriliukuradan liukujien vastaanottaja/lähettäjä, massatapahtumien turvamies, vesiaktiviteettien ohjaaja ja kulttuuri-iltaohjelmien vetäjä. Kiinnostavia ja sopivasti haastavia jamppipestejä oli suomalaisilla IST:eillä vaikka kuinka monipuolisesti!

Äiti-tytär-tiimi Auli (Toimarit) ja Laura (Rastipartio) saivat jamboreella aivan unelmiensa IST-pestin. He tekivät töitä ziplinen liukujien vastaanottajina.

− On ihanaa nähdä, kun nuoret tulevat alas. Jotkut ovat onnellisia, jotkut ihastuksissaan, toiset ekstaasissa ja osa helpottuneita, Auli tiivistää. Tosi moni korkeanpaikankammoinen on ylittänyt itsensä.

Jutun haastattelut on poimittu jamboreen aikana päivittäin ilmestyneistä Leiri-Jamposteista. Jos haluat tutustua Jamposteihin tarkemmin, löydät ne Suomen jamboreejoukkueen sivuilta.

Kansainväliseen partiofiilikseen pääsee myös selailemalla Suomen jamboreejoukkueen kuvapankkia.

Jamboreefaktaa

Jamboree on WOSMin neljän vuoden välein järjestämä maailman suurin partioleiri (https://fi.scoutwiki.org/Maailmanjamboree).
24. maailmanjamboree:
Teema: Unlock a New World
Ajankohta 22.7.–2.8.2019
Paikka: Summit Bechtel Reserve, Länsi-Virginia (leirialue 3884 hehtaaria)
Jamboreen järjestäjämaat: Kanada, Meksiko ja USA
6 perusleiriä (base camp), jotka oli jaettu 22 alaleiriin (subcamp)
Osallistujamäärä: 46 000
- Leiriläisiä 34 000
- IST:ejä: 10 200
Osallistujamaita 139
Suomalaisia 918
- Leiriläisiä 666
- Leirilippukunnanjohtajia 73
- Leirilippukuntia 19
- IST:ejä (International Service Team) 141
- Joukkueen johto eli CMT (Contingent Management Team): 38
Seuraava maailmanjamboree järjestetään Etelä-Koreassa 2023.

Pinnalla

Meripartiota Perämerellä – piirien yhteiskoulutus ArcticVOK 2019 toteutui

Lapin Partiolaisten, Pohjanmaan Partiolaisten ja Hämeen Partiopiirin meripartio-ohjaajat sekä piirien meripartiotoimijat yhdistivät voimansa keväällä 2018 meripartiojohtajapäivien tuoksinassa ja päättivät järjestää yhteisen ja ensimmäisen meripartiolaisten veneenohjaajakoulutuksen Perämerellä. Kurssi sai työnimekseen arktinen veneenohjaakoulutus ArcticVOK.

− Ajatus piirien yhteistyönä toteutettavasta arktisesta veneenohjakoulutuksesta sai alkunsa kuihtuvan meripartiotoiminnan kehittämisestä pohjoisessa Suomessa ja erityisesti Lapin Piirissä. Torniolaisten moottorialus Bella oli jäämässä kesäksi 2018 telakalle, purjealus Albatross jolla tehtiin partiohistoriaa purjehtimalla Huippuvuorille 10 vuotta sitten oli myyty, eikä ketään oikein innostanut. Yli 100-vuotias lippukunta ja sen myötä meripartiotoiminta Lapin piirissä oli kuihtumassa kokoon, mutta  meripartiojohtajapäiviltä saimme uutta tukevaa merituulta pohjoisiin partiopurjeisiin, Janne Puikko meripartioryhmästä summaa.

Ensimmäinen arktinen veneenohjaakoulutus on nyt järjestetty kevään ja kesän 2019 aikana. Kurssin teoriaosa pidettiin Hämeen Kannuksessa, Partiojylhässä 5.-7.4.2019 ja käytännön harjoittelu Iin edustalla, Röyttän merialueella  14.-16.6.2019.

Partioaluksien kipparit saavat veneenohjaajakoulutuksessa monipuolisia taitoja

Kurssin päättävällä käytännön osalla harjoiteltiin keväällä teoriassa opeteltuja veneilyn perustaitoja kuten valmistautumista purjehdukselle, toimia veneen kulun aikana ja veneen kiinnittämistä sekä ankkurointia, erityisesti partioaluksen päällikön roolista. Veneenohjaajakurssi on luonteeltaan päällystökurssi, jossa kehitetään veneilyn ja vesillä liikkumisen tietoja ja taitoja niin, että kurssilainen voi toimia itsenäisesti partioaluksen päällikkönä lippukuntansa harjoitusvesialueella.

Kurssilla harjoitteltiin ahkerasti mm. vastakäännöstä eli vendaa ja myötäkäännöstä eli jiippiä, purjeiden käsittelyä kuten nostoa, laskua ja reivausta, aluksen kiinnittäytymistä poijuun, kylkikiinnitystä laituriin, ankkurointia, lokikirjan pitoa, paikanmääritystä ja yhteydenpitoa alusten välillä meri-VHF radiolla. Kuva: Antti Gärding

Kurssilla korostetaan partioaluksen päällikön roolia, koska päällikön vastuu on merillä merkittävä ja jakamaton. Partioaluksen päällikkö on se, joka vastaa aluksen kulusta ja matkustajien turvallisuudesta, ja muun muassa siitä, että aluksella matkustavilla henkilöillä on kelluntavälineet puettuna olosuhteiden eli esimerkiksi sään tai aallokon niin vaatiessa. Aluksen päällikkö on myös se, joka tosiasiallisesti ohjaa tai hallitsee venettä.

− Tuleville partioalustemme päälliköille tulivat kurssilla vastuun lisäksi tutuiksi aluksen navigointi, merimerkit, koordinaattien mittaus, aluksen paikannus, sään vaikutus, purje- ja moottorialuksilla. Koulupurjehdusten aikana kurssilaiset toimivat alusten vahtipäällikköinä, navigoijina, veneen ohjaajina ruorissa tai pinnassa, kansigastin roolissa tai tähystäjänä, Puikko kertoo.

Jokaiseen neljästä erilaisesta koulupurjehduksesta eri aluksella pyrittiin tilanteen salliessa liittämään aluskohtainen MOB eli mies yli laidan harjoitus pelastusliivien tai muun kelluvan välineen avulla. MOB on hyvä tapa tutustuttaa miehistö aluksen pelastus- ja pelastautumisvälineisiin sekä harjoittaa miehistöä käytännön toimiin vaara- ja kriisitilanteissa vesillä.

Olennaisia käytännön taitoja ovat myös erilaiset solmut kuten paalu- ja merimiessolmu, siansorkka, knaapi, 8, ulkosorkka ja jalussolmu joita tarvitaankin taajaan veneen kulun eri vaiheissa sekä aluksen kiinnittämisessä. Veneessä kun on vähän karabiinihakoja, ja jos hakoja on ne ovat yleensä väärällä pituudella.

Pohjoinen Suomi, Tornio ja Lappi on saanut nyt kivasti uutta merituulta purjeisiin, Pohjanmaasta ja Hämeestä puhumattakaan.

Kurssille käytännön osalle osallistui 16 kurssilaista koko Suomesta, 8 kouluttajaa ja 4 koulualusta:  luotsikutteri M/S Pohjantähti Oulusta, H-vene S/Y Matilda raahesta, Albin Express S/Y Omppu Oulun merenkävijöiltä ja M/S Bella Torniosta. Kurssin merellisenä tukikohtana toimi Meripelastuksen ja Metsähallituksen ylläpitämä Luotsiasema Iin, Röyttän saaressa. Kurssin käytännön osa alkoi sekä päättyi Oulun Kiikelin, Meritullin vieravenestamassa.

− Kurssin henki oli hyvä, innostunut ja toimelias. Kurssia helli kesäinen aurinkoinen sää ja hyvää tuulta saimme sopivasti päiväpurjehduksille. Ensimmäinen vuosikurssi on myös monella tapaa uraa uurtava ja uudenlainen toiminnan avaus alueellisesti näin laajalla kokoonpanolla, Janne Puikko arvioi.

Partioaluksia laiturissa
Tornion meripartiolaisten moottorialus Bella on vesillä Arctic VOK myötä Torniossa, aluksen päteviä kippareita on muutama lisää, ja lippukunnan meripartiotoimikunta on perustettu uudelleen, koordinoimaan Bellan ylöspitoa ja koulupurjehduksia. Kuva: Antti Gärding

− Pohjoinen Suomi, Tornio ja Lappi on saanut nyt kivasti uutta merituulta purjeisiin, Pohjanmaasta ja Hämeestä puhumattakaan. Tästä on hyvä jatkaa kesän purjehduksille ja seuraavien kurssien sekä laajempien yhteisten asioiden pariin.

Kurssi yhdisti käytännössä Perämeren meripartiolaisten voimat sekä toimijat. Kurssilla olleet perustavat Perämeren laivueen koordinoimaan jatkoa onnistuneelle piirirajat ylittävälle Arctic VOK-yhteistyölle sekä luomaan edellytyksiä yhteisille eskaadereille ja retkille Perämeren alueella aina Vaasasta Tornioon, Ruotsin vesialueelle, ja miksipä ei pidemmällekin.

Näkökulmat

No Missed School Days – partio vaikuttaa Ugandassa tyttöjen koulunkäyntiin

Tiesitkö, että Ugandassa kuukautiset vaikuttavat merkittävästi tyttöjen koulunkäyntiin? Esimerkiksi World Vision arvioi, että peräti 50 prosenttia tytöistä menettää koulupäiviä kuukautisten takia. Tämän me partiolaiset haluamme muuttaa! Partiolla alkoi tänä vuonna kehitysyhteistyöprojekti yhdessä Ugandan kahden partioliikkeen, Uganda Scouts Associationin ja Uganda Girl Guide Associationin, kanssa. Kesällä 2019 päiväntasaajalle lähti vapaaehtoinen Viola Luokkala kahdeksi kuukaudeksi auttamaan ja oppimaan hankkeen pariin Kampalan toimistoon.

”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit,” sanoi partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell aikoinaan. Vielä tänä päivänäkin se on lause, jota meidän ei ole syytä unohtaa. Globaalissa maailmassa tämä tarkoittaa luonnosta ja ympäristöstä huolehtimisen lisäksi tasa-arvon ja globaalin oikeudenmukaisuuden tukemista. Maailmassa on paljon epäkohtia, ja meillä kaikilla on mahdollisuus ja kyky vaikuttaa niihin.

Yksi näistä epäkohdista on sukupuolten välinen epätasa-arvo ja tyttöjen heikot koulunkäyntimahdollisuudet. Esimerkiksi kuukautiset vaikuttavat koulunkäyntiin suuresti monessa maassa, sillä kuukautishygieniasta huolehtiminen on heikkoa puutteellisen tiedon, myyttien ja uskomusten sekä tuotteiden saatavuuden takia. On hullua ajatella, että koulunkäynti ja tulevaisuus vaarantuu niin normaalin ja luonnollisen asian kuin kuukautisten takia.

Nuoria Ugandassa käsissään ommeltuja kuukautissuojia
Hankkeeseen kuuluu kestokuukautissiteiden ompelemisen opettamista kouluissa ja yhteisöissä. Siihen liittyen toimistolla oli projektiryhmälle koulutus, jotta he voivat toimia kouluttajina siteiden tekemisessä. Kuva: Emong George William

Tänä vuonna alkoi Suomen Partiolaisten kehitysyhteistyöhanke Ugandassa Uganda Scouts Associationin ja Uganda Girls Guides Associationin kanssa. Hankkeen tarkoituksena on tukea tyttöjen koulunkäyntiä tekemällä tyttöjen koulunkäyntiin suhtautuminen kannustavammaksi ja juurruttamalla kuukautishygieniasta huolehtiminen ja sukupuolisensitiivisyys osaksi järjestöjen partio-ohjelmia.

− Hanke on nelivuotinen, ja sen on Ugandan lisäksi tarkoitus näkyä myös Suomessa. Sillä, let’s face it, kuukautiset on melkoinen tabu myös Suomessa. Kuukautissuojamainoksissa neste on sinistä ja kuukautisemojin hyväksyminen oli melko kivinen tie, muutamia esimerkkejä mainitakseni, Viola Luokkala kertoo.

Let’s face it, kuukautiset on melkoinen tabu myös Suomessa.

Viola kahden ugandalaisen työkaverin kanssa
Luokkala työskentelee pääosin Uganda Girl Guides:n toimistossa ugandalaisten vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa. Kuva: Namakula Janet Mirembe

Luokkala on päässyt vapaaehtoisena kahdeksi kuukaudeksi mukaan hankkeen toteutumiseen Ugandaan. Toimisto sijaitsee Kampalassa, Ugandan pääkaupungissa, joka on tunnettu isoista ruuhkista ja ystävällisistä ihmisistä. Molemmat asiat ovat täysin tosia. Kampalan räjähdysmäinen väestönkasvu on tuonut haasteensa vanhalle infrastruktuurille, mikä näkyy boda-bodien, paikallisten moottoripyörätaksien, suosiossa ja määrässä. Ympärillä puhutaan lugandaa ja ihmiset nauravat.

− En tiedä, johtuuko se partiolaisten rajat ylittävästä yhteishengestä, ugandalaisten ystävällisyydestä vai molemmista, mutta joka tapauksessa työporukkaan pääseminen, ihmisiin tutustuminen ja avun saaminen on helppoa, Luokkala iloitsee.

Koulutuksella on iso merkitys köyhyyden kierteen katkaisemisessa

Hanke alkoi tänä vuonna ja toiminta käynnistyy kunnolla syksyllä 2019. Viola Luokkala kahteen kuukauteen mahtuu silti paljon: käsikirjan tekemistä kuukautishygieniasta ja sukupuolisensitiivisyydestä opettajille ja kouluttajille, erilaisten harjoitusten suunnittelua, koulutuksia partiolaisjohtajille ja viestintämateriaalin tekemistä.

Ugandalaisia partiolaisia koulutuksessa
Partiokoulutuksessa. Ugandan molempien partiojärjestöjen päämajat sijaitsevat Baden Powell -talossa Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Kuva: Viola Luokkala

− Hanke toteutetaan Itä-Ugandan kouluissa, ja vielä olisi tarkoitus matkata alueelle alkukartoitushaastattelujen merkeissä. Hankkeeseen kuuluu kokonaisuudessaan muun muassa kuukautisista opettamista, kestokuukautissiteiden tekemistä sekä valistuskampanjoita yhteisön jäsenille ja laajemminkin eri medioissa.

Tasa-arvoon ja koulutukseen panostaminen on tärkeää. Koulutuksella on iso merkitys köyhyyden kierteen katkaisemisessa sekä naisten ja tyttöjen yhteiskunnallisen aseman parantamisessa. Koulutus vaikuttaa yksilön elämään ja koko yhteiskuntaan: se lisää yksilön tuloja tehden hänestä itsenäisemmän sekä kasvattaa valtion bruttokansantuotetta. Koulutuksen puutteeseen vaikuttaa erityisesti sen maksullisuus ja ihmisten köyhyys, syrjäinen asuinalue, yhteisön arvot ja perinteet sekä lapsiavioliitot ja tyttöjen raskaaksi tuleminen nuorella iällä.

Sukupuolten välisen tasa-arvon eteen on vielä paljon tehtävää ympäri maailmaa. On itsestään selvää, että yhteisön tai yhteiskunnan on mahdotonta kasvaa ja kehittyä vakaaksi ja mahdollisimman hyväksi, jos puolet väestöstä ei pysty vaikuttamaan yhteisiin asioihin tai heidät asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa toiseen puoleen. Silti erityisesti köyhemmissä maissa monet naiset ovat esimerkiksi kouluttamattomuuden takia riippuvaisia muista, ja mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan elämäänsä ovat heikot.

− Täällä paikan päällä huomaa selvästi, miten paljon tasa-arvon eteen on tehtävä. Ei riitä, että tytöt ja pojat lain mukaan pääsevät kouluun eikä sukupuolia syrjitä, kun todellisuudessa asenteet, sukupuoliroolit, tietämättömyys, uskomukset ja perinteet vaikuttavat merkittävästi tasa-arvon toteutumiseen. Sen eteen on tehtävä tosissaan töitä.

− Suomen Partiolaiset haluaa muuttaa maailmaa paremmaksi, ja kehitysyhteistyö on yksi monista keinoista. Ja se on tärkeä keino, sillä tiedämme, kuinka tärkeää esimerkiksi koulutus ja tasa-arvo on yksilön hyvinvoinnille. Ja hyvinvoivista yksilöistä kasvaa hyvinvoiva yhteiskunta, Luokkala summaa.

LISÄTIETOA PARTION KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ

Elämykset

Tältä näytti partiokesä 2019 – Katso somekooste!

Partiomedia keräsi somesta partiokesän parhaita paloja. Sukella kuvien myötä vielä hetkeksi kesäfiiliksiin!

Partiokesään 2019 kuului kolme piirileiriä: Hämeen Partiopiirin Ilves, Lapin Partiolalaisten Kajahus ja Järvi-Suomen Partiolaisten Ryske.

Evolla järjestetty Ilves oli lähes 5000 partiolaisen leiri! 

 

Kajahuksella Lapin upeiden maisemien lisäksi ilahdutti myös suloinen leirikoira.

Järvi-Suomen partiolaisten värikäs piirileiri Ryske järjestettiin Nurmeksessa. 

View this post on Instagram

Päivä yksi ☑️ #ryske19

A post shared by Riina Kauppinen (@rinkula_retu) on

Piirileirien lisäksi partiokesään kuului lippukuntien ja alueiden omia leirejä, joita järjestettiin ympäri Suomea noin sata. 

Rauman alueen kesäleiri Pihlus järjestettiin Rauman saaristossa.

Nakkilan partiolaiset olivat kesävaelluksella Seitsemisen kansallispuistossa.

Uudenmaan partiopiirin Hiidenalueen partiolaisten alueleiri Melske järjestettiin Räyskälässä.

Kotimaan lisäksi partiolaiset suuntasivat ulkomaille. 

Yli 900 suomalaista partiolaista osallistui Pohjois-Amerikan Länsi-Virginiassa järjestetylle, historian suurimmalle partioleirille, 24:lle World Scout Jamboreelle.

Explorer Belt eli EB vei osallistujat tällä kertaa Sveitsiin. Matkan aikana osallistujat vaelsivat pareittain vähintään 200 kilometriä.

Lippukunnat ja ryhmät tekivät myös omia ulkomaan reissuja. Esimerkiksi turkulainen meripartiolippukunta Nuotiotytöt purjehti auringonpaisteessa Ruotsin Gotlannissa.

Pohjanmaan Partiolaisten yhteinen vaellusmatka Viking suuntautui Norjaan Lofoottien upeisiin maisemiin.

Järvenpään Scoutit suuntasivat Sveitsiin Kanderstegin kansainväliseen partiokeskukseen.

Putaan Vilkkaat Haukiputaalta tekivät matkan partion juurille Englantiin.

 

Ihmiset

Postikortti toi Siirille, 11, Panda-merkin ja kutsun ympäristöministeriöön

11-vuotias ylistarolainen Siiri lähetti ympäristöministeriöön postikortin Panda-merkkiä suorittaessaan. Lokakuussa Siiri suuntaa vierailulle ministeriöön vartionsa kanssa.

Siiristä puhutaan Twitterissä, joten älä ihmettele, jos toimittajat ottavat yhteyttä, sanoi Siiri Yläluoman vartionjohtaja soittaessaan tytön äidille, Senni-Leena Yläluomalle.

11-vuotias Siiri oli lähettänyt partioleiriltä postikortin ympäristöministeriöön, jonka työntekijöitä hänen huolensa ilmastonmuutoksesta kosketti. Ministeriön tieto- ja viestintäjohtaja Jussi Salmi julkaisi postikortista kuvan Twitterissä ja kirjoitti, että mikäli twiitti tavoittaisi Siirin, olisi tämä tervetullut vierailulle ministeriöön.

Oikea Siiri löytyi partion työntekijän ja Facebookin HC-Partiolaiset-ryhmän kautta, ja niinpä ylistarolainen Siiri ja hänen vartionsa suuntaavat lokakuussa kohti Helsinkiä ja ympäristöministeriötä. Ennen saamaansa kutsua Siiri ei oikeastaan tiennyt, mikä on ympäristäministeriö, mutta nyt hän odottaa tapaamista innolla.

— Siellä on sellaisia tyyppejä, jotka vaikuttavat ympäristöön ja tekevät hyviä juttuja.

Siiri vierailee ympäristöministeriössä lokakuussa.

 

Sitä Siiri ei osaa sanoa, miksi hän päätti kirjoittaa ministeriöön, kun kaikki muut leiriläiset lähettivät postikorttinsa presidentille. Päättäjille kirjoittaminen oli yksi partiolaisten ja WWF:n yhteisen Panda-merkin suorittamiseen liittyvistä aktiviteeteista, joiden tavoitteena on kannustaa sudenpentuja ja seikkailijoita suojelemaan luonnon monimuotoisuutta.

Postikortissaan Siiri kertoi toivovansa, että roskat vietäisiin roskiin ja muovi kierrätettäisiin ennen kuin maailma hukkuu siihen. Ilmastonmuutos mietityttää häntä paljon.

— En minä ihan kauhean huolissani ole, mutta minua pelottaa, että joskus maapallo on täynnä roskaa ja muovia ja kaikkea muuta.

Omassa arjessaan Siiri pitää paikat siistinä ja pyrkii myös pyöräilemään paikasta toiseen, vaikka oma koti sijaitseekin automatkan päässä koulusta ja harrastuksista.

— Olen monta kertaa ajatellut, että jos menen kävelylle, otan muovipussin mukaan ja poimin kaikki roskat. Myös koulussa mentiin yhtenä päivänä keräämään roskia, ja partiossakin on tosi paljon ympäristön suojeluun liittyviä juttuja. Esimerkiksi lajittelusta puhutaan paljon.

Ihmiset

Naistenviikko: Haastattelussa Tiina Leinonen

Tiinan elämän muuttuessa perheenlisäyksen myötä, kaipasi hän perheelleen yhteisiä tapoja harrastaa partiota. Nyt myös hänen lapsensa ovat mukana partiossa ja Tiina tekee paljon toimintaa perhepartion puolesta.

Tiina Leinonen (44) Pirkkalan Pirkoista ja Nokian Eräveikoista liittyi partioon 11-vuotiaana, kun kaverit pyysivät häntä mukaan. Partio on aina merkinnyt Tiinalle kivaa tekemistä hyvässä seurassa, mikä korostui heti liittymisestä lähtien. Tiina oli partion toiminnassa ensimmäistä kertaa mukana 80-luvulla pakatessaan ystäviensä kanssa ruokakasseja lähikaupassa partioviikon tempauksessa.

Siitä lähtien hän on ollut mukana kaikenlaisessa partioon liittyvässä, ja matkalle on mahtunut myös seikkailuja ja kommelluksia. Esimerkiksi nuorena partiojohtajana toimiessaan myrsky yllätti Tiinan ja muut partiolaiset kesken kanoottiretken.
-Järvelle päästyämme alkoi sataa niin kovaa, että vesipisarat todella sattuivat jalkoihin. Ukkonenkin jyrisi ja nuorenkin järki sanoi, että nyt on vähän vaarallinen paikka. Retkeläiset pääsivät rantaan, mutta kommellukset jatkuivat, kun huomattiin, että kaikille ei ollutkaan tarpeeksi telttoja. Lopulta kuitenkin vastoinkäymisistä huolimatta saatiin yhteishengen voimin pystyyn nuotio ja makuupaikka kaikille.

Tiina yhdessä tyttärensä kanssa lähdössä sudenpentujen ensimmäiselle retkelle. Kuva: Tiina Leinosen kotialbumi.

Nykyään kokeena partiotoimijana Tiina on kotilippukunnassaan Pirkkalan Pirkoissa mukana monissa koulutus- ja mentorointitehtävissä. Lisäksi hän on aktiivisesti mukana perhepartiossa. Nokian Eräveikoissa Tiina on puolestaan toiminut vuoden verran sudenpentulauman johtajana. Pitkään partion parissa toimineena hän on oppinut arvostamaan sitä, kuinka tekemisessä annetaan eri-ikäisille mahdollisuus kehittyä ja ottaa vastuuta.
-Kun lapsiin, nuoriin ja aikuisiinkin luotetaan ja annetaan vastuuta, löytyy mahtavia kasvutarinoita, on se sitten sudenpentu, joka uskaltaa ilmoittautua rastille tai seikkailija, joka suunnittelee ja vetää koloillan tai aikuinen, joka lähtee vetämään isoa projektia.

Jatkossa Tiina toivoo, että partiossa kehitetään mahdollisimman monipuolisia tapoja harrastaa partiota, muun muassa aikuistoiminnan ja perhepartion kautta. Perhepartion kehitys on Tiinalle myös henkilökohtainen ilonaihe, sillä hänen lapsensa ovat alkaneet harrastaa partiota äitinsä jalanjäljissä.
-Hirmuisen iloiseksi ja ylpeäksihän se tekee, kun vaikka näkee, miten vaikka lapsi tekee ja nauttii partiojutuista ja oppii ja käyttää uusia taitoja.

Tiina lastensa kanssa matkalla partioparaatiin. Kuva: Tiina Leinosen kotialbumi.

Perhepartio myös lisää perheen yhteistä aikaa ja tuo uusia ystävyyssuhteita niin aikuisille kuin lapsillekin. Tiinan perhepartioporukassa järjestetään esimerkiksi perinteiset kevät- ja syysleirit, joita osallistujat odottavat aina innolla. Perhepartio ja koko perheelle suunnatut retket toimivat myös oivana keinona johdattaa aikuisia, joille partio on entuudestaan tuntematon, mukaan toimintaan.
-Sitä kautta partion ulkopuolelta tuleville aikuisille tulee partion maailma ja ihmiset vähitellen tutuksi, niin kynnys aloittaa vaikka sudenpenturyhmän vetäjänä eli akelana on matalampi.

Materiaalia perhepartion järjestämiseksi 

 

Naistenviikko on juttusarja, jossa Partiomediaan julkaistaan haastatteluja Naistenviikon (18.-24.7.) aikana nimipäiviään viettävistä naisista, joilla jokaisella on omanlainen partiotaustansa.

Ihmiset

Naistenviikko: Haastattelussa Oili Annila

Oili on aina ollut innokas lippukuntatoimija. Hän kokee, että nuoria johtajia tukemalla varmistetaan partiotoiminnan jatkuvuus ja taataan kaikille mahdollisuus hauskaan partiokokemukseen.

Oili Annila (30) Otavaeltajista liittyi lippukuntansa toimintaan hieman yli 20 vuotta sitten, ollessaan kahdeksanvuotias. Mukaan toimintaan hänet houkuttelivat luokkakaverit. Muiden seikkailuista innostuneena Oili halusi lähteä mukaan partioon.

Kuvassa Oili Annila
Oili Annila on mielellään mukana lippukuntatoiminnassa. Kuva: Oili Annilan kotialbumi.

Liittymisestään lähtien hän on ollut aktiivinen lippukuntatoimija: -Olen nuoresta johtajasta saakka pitänyt lippukuntapartiota tärkeänä ja itselle mielekkäänä tapana harrastaa partiota. Omasta lippukunnasta on aina löytynyt uusia pestejä, joissa on päässyt haastamaan itseään ja oppimaan uutta, Oili kertoo. Vaikka aina välillä on koettu epäonnistumisia, on vaikeuksien hyväksyminen aina kannustanut jälkeenpäin tarttumaan uusiin pesteihin. Tätä kautta sekä luottamus omien että muiden taitoihin on kasvanut.

Eräs hiljattain lippukunnassa toteutettu projekti oli vaellus Kilpisjärvellä. Haastavat olosuhteet omaavan vaelluksen onnistumiseksi oli tehty pitkiä järjestelyjä koko kevät, ja Oilista oli hienoa nähdä, kuinka yhteinen työ palkittiin onnistuneen reissun muodossa.
-Parasta oli upeiden puitteiden lisäksi nähdä kaikkien sitoutuminen yhteiseen projektiin.

Tapahtumanjärjestelyjen lisäksi Oilin tavoitteena on toimia erityisesti sellaisissa pesteissä, joiden kautta on mahdollista tukea nuoria partiojohtajia. Tätä kautta hän kokee mahdollistavansa lippukunnan jatkuvuuden. Toimessa piristää myös mahdollisuus vaikuttaa sen sisältöön.
-Vaikka aikuisena usein on mahdollistamassa toimintaa muille, se on itsellekin kivaa, kun pääsee vaikuttamaan oman pestin sisältöön. Tehtävässä on myös omat haasteensa: – Aikuisena olisi tärkeää muistaa olla nuorten tukena ja samalla antaa riittävästi tilaa tehdä omalla tavallaan ja kokeilla. Olla samaan aikaan läsnä ja sivussa. Tätä harjoittelen itsekin jatkuvasti.

Oili Annila melomassa
Oili retkeilemässä. Kuva: Henri Annila.

Oilin mielestä johtajien tukeminen on tärkeää, jotta nuoret voivat tarvittaessa saada apua vaativan pestin kanssa. Johtajuus ei ole helppoa, mutta Oilin mukaan hyvä johtaja on aina tilanteen tasalla ja pitää langat käsissään. On myös tärkeää, että johtaja seisoo samalla viivalla muiden kanssa, antaen kaikkien loistaa yhdessä. Johtajuuteen liittyy siis samoja piirteitä kuin aikuisena toimimiseen: sekä tuen että vapauden antamista.

Aikuisetkaan eivät kuitenkaan jää partiotoiminnassa yksin vastuittensa kanssa. Oilin mukaan asioiden kysyminen useampaan kertaan ei haittaa, vaan toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Tarvittaessa apuun voi pyytää vaikka kummijohtajan, joka tutustuttaa toimintaan. Oilin mukaan partioon tulevien aikuisten ei tarvitse tehdä suuria, vaan pienilläkin pesteillä pääsee alkuun.
-Sinulla on varmasti osaamista, jota partiossa tarvitaan.

 

Naistenviikko on juttusarja, jossa Partiomediaan julkaistaan haastatteluja Naistenviikon (18.-24.7.) aikana nimipäiviään viettävistä naisista, joilla jokaisella on omanlainen partiotaustansa.