Mielen hyvinvointi partiossa

Hienoa, että haluat tietää lisää mielen hyvinvoinnista.  Olemme koonneet eri ikäisille partiossa toimiville johtajille tähän partiossa kohdattuja mielenterveyden haasteita. Niitä on varmasti muitakin, mutta tässä tekstissä on käyty läpi niistä yleisimpiä. Toivottavasti saat näistä itsellesi vahvistusta, uusia ajatuksia ja toimintamalleja. Tutustu myös lasten ja nuorten turvallisuuteen tähtäävään Turvallisesti yhdessä -ohjeeseen ja kiusaamiseen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen keskittyvään Mukavasti yhdessä -materiaaliin. Nämä materiaalit tukevat toisiaan.

Mielen hyvinvointia on taito pitää huolta itsestään ja läheisistään, myös partiossa ja partiolaisena. Itsestä huolehtimista ovat muun muassa monipuolisen ja riittävän ravinnon nauttiminen, riittävän unen ja levon saaminen, mielihyvää tuottavien asioiden tekeminen, merkityksellisten ihmissuhteiden ylläpitäminen, erilaisten tunteiden kanssa toimeen tuleminen sekä tarvittaessa avun pyytäminen. Myös huumori, uuden oppiminen ja huomion kiinnittäminen myönteiseen ovat tärkeitä asioita mielen hyvinvoinnin kannalta.

Mielen hyvinvoinnin huomioiminen tarkoittaa myös esteettömyyttä harrastaa. Esteettömällä partiolla tarkoitetaan, että partiotoiminta on kaikille avointa riippumatta esimerkiksi kuulumisesta johonkin vähemmistöryhmään vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon vuoksi. Jokaisella on mahdollisuus ja oikeus olla oma itsensä. Omista erityispiirteistä kannattaa keskustella omassa lippukunnassa rohkeasti. Näin ne pystytään tarvittaessa ottamaan huomioon.

Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveyden käsi muistuttaa miten monin eri tavoin voimme vaikuttaa mielenterveyteemme erilaisilla arkisilla valinnoillamme.

Kuten huomaat, on mielen hyvinvointi arkinen asia, johon meillä jokaisella on halutessa varmasti mahdollisuus vaikuttaa. Turvallinen partio huomioi myös mielen hyvinvoinnin.

Lähde:

Hyvän mielen koulu, käsikirja mielenterveystaitojen vahvistamiseen yläkoulussa. Suomen Mielenterveysseura 2018

Hyvää mieltä yhdessä. Käsikirja alakoululaisten mielenterveyden edistämiseen.

Mieli Suomen Mielenterveysseura 2017

Mielen hyvinvointi eli mielenterveys on ihmisen voimavara ja tärkeä oman toimintakyvyn kannalta. Hyvä mielenterveys koostuu muun muassa optimismista, hyvästä itsetunnosta, elämänhallinnan tunteesta, kyvystä solmia sosiaalisia suhteita sekä taidosta kohdata vastoinkäymisiä.

Oman mielen hyvinvoinnin tukeminen tarkoittaa sitä, että edistetään mielen hyvinvoinnin vahvistavia ja suojaavia tekijöitä esimerkiksi noudattamalla terveellisiä elämäntapoja, kehittämällä ja vahvistamalla niitä taitoja, joista koet saavasi hyvää mieltä sekä vaalimalla hyviä ystävyys- ja kaverisuhteita.

Vapaaehtoistoiminnassa jaksaminen

Suomalaisessa partioliikkeessä työskentelee alle 100 palkattua henkilöä. Vapaaehtoiset mahdollistavat noin 65 000 partiolaisen harrastamisen. Harrastuksen on tarkoitus tukea hyvinvointia ja antaa lisäenergiaa.

Omasta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen auttaa pitämään huolta myös muista. Jos ei voi hyvin, ei jaksa auttaa. On tärkeä huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tunteet voivat tarttua ja siirtyä esimerkiksi kotoa partioon ja toisinpäin, ellei niille tietoisesti tee jotain. Kuormittavien tunteiden kanssa tämä voi olla ongelma.

Omasta jaksamisesta on tärkeä pitää huolta oman itsen, läheisten ja myös partiopestin takia.  Harkitessa uuden pestin vastaanottamista mieti ennen sitoutumista tulevan pestin suuruutta ja aiempia tehtäviä partiossa. Pestikeskustelu auttaa hahmottamaan pestin suuruutta ja taustatukea. Nousujohteisuus ei tarkoita sitä, että lippukunnan kesäleirin johdettuasi haet piirileirin johtajan paikkaa, samalla jo unelmoiden Finnjamboreen johtajan pestistä.

On tärkeää päästä kokemaan ja näkemään haaveilemansa pestin reuna-alueita. Pestejä ei voi eikä pidä asettaa tärkeysjärjestykseen. Joskus on rohkeaa todeta, että pesti ei sovikaan tai on liian suuri. Toisaalta parhaimmillaan pestissä voit toteuttaa itseäsi tai sukeltaa intohimosi syövereihin uutta luomaan ja muille jakamaan. Pesti voi myös avata sinulle uusia mahdollisuuksia ja mukavalla tavalla suunnata tulevaisuuttasi esimerkiksi opiskelujen saralla. Partio on mahdollisuuksia täynnä.

Partiopestit eivät kuitenkaan tekemällä lopu, ja aktiivisia tekijöitä on harvoin liikaa. Innostus ja sitoutuneisuus voivat viedä mennessään, eikä partioburnout ole harvinaista. On tärkeä taito osata rajata (koko ja määrä) tekemisiään, ja näin huolehtia omasta jaksamisesta. Myös mukavat ja itselle tärkeät asiat voivat kuormittaa ja stressata. Omaan tapaan kuormittua on tärkeä tutustua.

Stressi on luonnollinen osa elämää. Ajoittainen ja sopivan kokoinen stressi voi auttaa tarttumaan toimeen ja saamaan asioita valmiiksi. Pitkään jatkunut tai liiallinen stressi kääntyy kuitenkin haitan puolelle. Se voi aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä pahaa oloa, viedä energian, ilon ja unen mennessään. Stressi vapauttaa kehossa stressihormoneja, minkä takia elimistö luulee olevansa taistelu- tai pakotilanteessa, ja on valmis toimimaan. Tämä saa aikaan sen, että sydän lyö tavallista tiheämmin, verenpaine nousee ja kädet hikoilevat. Hetkellisesti nämä parantavat suoritusta, mutta pitkittyessään ne kuormittavat ja kuluttavat voimia. 

Jokainen on yksilö tässäkin asiassa. Toista stressaava asia voi toimia toiselle sopivana kannustimena. Stressi voi ilmetä psyykkisinä oireina kuten esimerkiksi ärtyisyytenä, epävarmuutena, ahdistuksena tai fyysisinä tuntemuksinä kuten kuvotuksena, unettomuutena, erilaisina särkyinä ja painonhallinnan ongelmina. Se mikä on toisen mielestä innostavaa voi toisen mielestä olla stressaavaa. Jokaisella on omat tapansa helpottaa stressiä. Tavallisia stressiä helpottavia asioita ovat liikunta, musiikki, kuvataiteet, lukeminen, erilaiset rakentamiset ja puuhastelut. On tärkeää osata useita rentoutumisen keinoja. Päihteet eivät ole hyvä tapa lievittää stressiä.

Väsymyksen ja stressin laukeaminen

Pitkäkestoisiin ja intensiivisiin partio tapahtumiin voi liittyä väsymyksen ja stressin myötä laukeavia reaktioita. Nämä voivat näyttäytyä muun muassa itkuisuutena ja ärtymyksenä, unettomuutena, ruokahaluttomuutena tai erilaisina kiputuntemuksina.  Stressi syntyy tilanteessa, jossa kuormitus ylittää ihmisen sen hetkiset voimavarat. Hyvä johtaja pitää huolta itsestään: huolehtii riittävästä levon ja ravinnon saannista. Opettele tunnistamaan omat kuormituksesta / stressistä kertovat asiat. Tällöin sinulla on mahdollisuus tasata kuormitusta eli levätä ennen kuin tilanne voi räjähtää käsiin.

Lyhytkestoinen stressi voi auttaa selviytymään haasteista, mutta pitkään jatkuessaan stressi on usein haitallista. On tärkeä tunnistaa ja tunnustaa nämä luonnolliset reaktiot sekä tehdä tarvittavat muutokset.

Mitä voi tehdä, jos huolestuu omasta mielen hyvinvoinnista?

Erilaisten tunteiden kirjo kuuluu osana jokaisen elämään. Aina ei voi onnistua ja voittaa. On tärkeä oppia kohtaamaan myös pettymyksen, vihan, epäonnistumisen ja surun tunteita. Normaali alakulon ja surun tunne ei tarkoita sitä, että olet masentunut vaan ne ovat luonnollinen osa tunteiden kirjoa. Tunteiden tunnistaminen on tärkeä taito. Sen avulla opit myös entistä paremmin tuntemaan itseäsi ja tapoja reagoida erilaisiin asioihin ja tilanteisiin.

Jos huomaat, että pohdit omaa psyykkistä vointia huolen sävyttämänä, on tärkeä ottaa huoli puheeksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kerro huolestasi huoltajalle, turva-aikuiselle, opettajalle, terveydenhoitajalle tai omalle tutulle partiojohtajalle, joka auttaa sinua asian kanssa eteenpäin. Kerro rohkeasti. Voit myös tutkia mahdollisen huolen kokoa esimerkiksi Mielenterveystalon huolinavigaattorin avulla.

Lähde:

www.mielenterveystalo.fi/nuoret/hae_neuvoja_ja_apuja/mista_apua/Pages/default.aspx

www.mielenterveystalo.fi/lapset/haeneuvojajaapua/huolinavigaattori/Pages/default.aspx

Partio on harrastus, jossa ollaan lähellä toisia sekä tehdään ja koetaan asioita yhdessä. Yhdessä vietetyt leirit, retket ja tapahtumat kuorivat mahdollisia suojakerroksia ja huomaat voivasi olla oma aito itsesi. Ei ole väliä onko tossut viimeisintä merkkiä tai onko jakaus oikeassa kohtaa. Tämä on se taika, mikä luo vahvoja, jopa elinikäisiä siteitä partiolaisten välille. Ollessamme lähellä toisia partiolaisia voimme myös huomata mahdollisia huolenaiheita esimerkiksi mielialaan liittyvää alavireisyyttä, mikä voi näkyä esimerkiksi itkuisuutena ja itsensä mitätöimisenä. Partiojohtajan, tavallisen ihmisen tärkein rooli näissä kysymyksissä on olla ihminen ihmiselle. Partiojohtajan ei tarvitse, eikä pidä, ryhtyä mielenterveyden ammattilaiseksi. Sitä varten ovat erikseen olemassa hoitoon ohjaukset ja hoitavat tahot.

Miten otat huolen puheeksi?

  1. Kerro huolestasi selkeästi ja suoraan.
  2. Kysy mitä henkilö itse ajattelee ja miten hän kokee tilanteen.
  3. Kuuntele rauhallisesti ja anna aikaa. Siedä myös hiljaisuutta.
  4. Rohkaise kertomaan todellinen tilanne. Tunteita tai reaktioita ei tarvitse pelätä. Asioista oikeilla nimillä puhuminen auttaa.
  5. Kiinnitä huomiota sekä omaan että toisen sanattomaan viestintään.
  6. Puhu myös henkilön vahvuuksista ja voimavaroista.
  7. Ohjaa henkilö tarvittaessa lisäavun piiriin.  Jos kyseessä on alaikäinen henkilö huolehdi huoltajien kanssa keskustelusta. Tue heitä selvittämään yhdessä, mikä on luontevin paikka juuri tässä tilanteessa hakea apua: kouluterveydenhuolto,  terveyskeskus, kolmannen sektorin järjestöt tai jokin muu. Työssäkäyvän osalta myös työterveyshuolto voi olla yksi vaihtoehto.

Puheeksi ottaminen antaa mahdollisuuden puhua! Tämän takia on tärkeä ottaa asioita puheeksi ennen kuin ne ehtivät paisua. Huomaat sitten ikätoverin tai johtajan olemisessa muutosta, mistä sinulle nousee huoli, ota asia puheeksi esimerkiksi turva-aikuisen kanssa. Näin saat vietyä asiaa eteenpäin, eikä sinun tarvitse kantaa asiaa ja huolta mielessäsi yksin. Muista huomioida myös lapsen/nuoren huoltajat.

Riippumatta siitä onko huolissaan partiokaverista tai ei, kaikki ihmiset tulee kohdata yhdenvertaisesti. Partion kasvatustavoitteiden mukaan suhde toiseen nähdään muun muassa taitona asettua toisen asemaan ja erilaisuuden rikkautena. Sairastunut partiokaveri on pohjimmiltaan se sama vanha hyvä ystävä.

Psyykkiset sairaudet eivät näy ulospäin, kun sairaus on hyvässä tasapainossa. Mahdollisesta sairaudesta huolimatta kannustamme sinua rohkeasti elämään itsesi näköistä täyttä elämää. Jos jokin asia mietityttää tai huolestuttaa, kysy rehellisesti ja avoimesti. On tärkeä säilyttää luottamuksen ilmapiiri. Avoimella keskustelulla voi tukea toista parhaiten ja taata mahdollisimman hyvä partiotoiminta.

Neuropsykiatriset (nepsy) oireyhtymät kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja autismikirjo ovat tavallisia aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä. Niiden näyttäytyminen arjessa vaihtelee ympäristön, stressin ja häiriön vakavuuden mukaan. Ne näyttäytyvät erityisesti kaveritaitojen haasteina ja voivat näkyä vahvasti ryhmätoiminnoissa. Näihin voi usein liittyä käytöksen, oppimisen, unen ja motoriikan haasteita, mielialavaihteluja, ahdistus / pakko-oireisuutta sekä aistiherkkyyttä.

Nepsy-ominaisuudet vaikuttavat siten jokapäiväiseen elämään: niin sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, tunteiden säätelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Oireiden voimakkuudet ja ilmiasut vaihtelevat eri ihmisillä eri ympäristöissä. Kaikkia oireita ei ole kaikilla. Samalla henkilöllä voi olla useampia oireyhtymiä. Koska nepsypiirteet ovat hyvin tavallisia haluamme seuraavaksi kertoa niistä tarkemmin.

“ADHD:ssa esiintyy pitkäaikaisia ja toimintakykyä haittaavia vaikeuksia keskittymisessä, aktiivisuuden säätelyssä ja impulssien hillinnässä. ADHD on yleisin kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Sitä esiintyy noin 5-7% kouluikäisistä lapsista ja 3-4 % aikuisista.  ADHD:n taustalla on neurologinen tai neurobiologinen häiriö. ADHD:ta ei siten voi itse aiheuttaa. Diagnoosi perustuu aina lääkärin arvioon ja huoltajien huolelliseen haastatteluun. ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti oppimisvaikeuksia, autismikirjon häiriöitä tai tic-oireita. Tic-oireet ovat äkillisiä ja tarkoituksettomia nykäyksiä tai äänteitä.”

Lähde: Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Autismisäätiö, Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019-hanke.

Viimeistään kouluiässä oireet yleensä aiheuttavat huomattavaa toiminnallista haittaa ja ADHD tulee todetuksi. Lapsi ei jaksa keskittyä annettuihin tehtäviin, tehtävien aloittaminen ja oman toiminnan suunnittelu ovat vaikeaa. Lapsi toistuvasti keskeyttää ja häiritsee touhuamisellaan opetusta. Hänen on usein vaikea odottaa vuoroaan, kuunnella ohjeita tai asettua rauhoittumaan. Kuvattujen toiminnallisten vaikeuksien vuoksi on tavallista, että lapsi saa osakseen runsaasti toiveita lopettaa häiritsevä toiminta ja ”olla kunnolla”. Jatkuvan negatiivisen palautteen myötä lapsen vahvuudet voivat unohtua. Pääsääntöinen negatiivinen palaute voi laskea itsetuntoa ja omanarvon tunnetta. ”Olen huono, enkä kelpaa mihinkään”. Tämä voi johtaa alavireisyyteen ja masentuneeseen mielialaan ja sitä kautta myös käytöshäiriöihin, mikä usein näyttäytyy ”millään ei ole mitään väliä” -tyylisenä käyttäytymisen mallina.

Toivottua käyttäytymistä voi tukea toiminnallisuuden lisäämisellä, johdonmukaisuudella, selkeillä, yksinkertaisilla ja mielellään kuvitetuilla tai selkosanaisesti kirjoitetuilla toimintaohjeilla. Kuvat pysyvät sanoja paremmin mielessä eivätkä ne muutu tunteiden vaikutuksesta. Toiminnan pilkkomisella, liikkumisen tai käsillä/jaloilla räpeltämisen mahdollistamisella ja myönteisellä ohjaamisella toiminnan aikana voidaan tukea onnistumista. Jos voit tehdä vain yhden asian: lisää myönteistä vahvistamista.

ADHD henkilöt ovat usein hyvin aktiivisia ideoiden ja aloittaen uusia toimintoja. He innostuvat nopeasti uusista asioista ja ovat niitä heti valmiina kokeilemaan. Usein he voivat olla hyvin puheliaita, eivätkä aina malta odottaa omaa vuoroaan vaan ottavat ajan ja tilan itselleen. Paikallaan pysyminen hiljaa vaikeuttaa entisestään keskittymistä. Esimerkiksi piirtäminen, sinitarran muovailu, jalan heiluttaminen tai jonkinlainen räpeltäminen samanaikaisesti voivat helpottaa keskittymistä.

Luottamuksellisesta ryhmästä kertoo se, että voidaan yhdessä pohtia apukeinoja erilaisiin pulmiin. Yksi ei yllä ottamaan tavaraa hyllyltä, ja hänelle vinkataan jakkara. Toinen ei kykene kuuntelemaan hiljaa, ja hänelle annetaan purkka purtavaksi. Riittävät keinot ovat usein hyvin yksinkertaisia ja halutessa mahdollisia toteuttaa.

ADHD ei katoa iän myötä, vaan tavallisesti muuttaa muotoaan. Ulkoinen levottomuus voi usein vaihtua sisäiseksi levottomuudeksi. Tällöin korostuvat keinot tyynnyttää ja rauhoittaa itsensä. Päihteet eivät ole toimiva keino.

ADD on osa ADHD:ta. Siinä haasteena on erityisesti merkittävä tarkkaavuuden pulma, mikä voi näyttäytyä esimerkiksi pysähtyneenä haaveiluna sekä merkittävinä toiminnanohjauksen vaikeuksina. Ulospäin näkyvä liikkeessä oleminen tavallisesti puuttuu.

Lähde: https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/

Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen viestii ja on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman. Autismikirjoa esiintyy kaikkialla maailmassa ja eri tutkimusten mukaan sitä esiintyy väestöstä noin 1,5-3,6 prosentin välillä.

Monilla autismikirjon ihmisillä on aistisäätelyyn liittyviä erityispiirteitä, esimerkiksi yli- ja aliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja väreihin. Lisäksi autismikirjon ihmisiä yhdistää erityinen stressiherkkyys. Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten esimerkiksi hyvä yksityiskohtien havaitseminen ja keskittymiskyky erityisiin mielenkiinnon kohteisiin sekä hyvä oikeudentaju.

Autismi, Aspergerin oireyhtymä ja laaja-alainen kehityshäiriö ovat kaikki osa autismikirjoa. Autismikirjon henkilöillä on tavallista useammin myös epilepsiaa tai lieviä epileptisiä oireita, adhd-oireita, tic-oireita tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Mielialaongelmat ovat myös tavallisia. Halutessasi voit etsiä lisää tietoa muun muassa Autismiliiton nettisivuilta.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia

Sosiaalisessa kommunikaatiossa

Voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Voi olla vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita. Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä. Tämä ei tarkoita sitä, että heillä ei olisi tunteita. Päinvastoin usein ajatellaan, että he aistivat ja tuntevat ”liikaa”, mikä voi lamata toimintaa eri tavoin.

Sosiaalisessa mielikuvituksessa

Voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet

Monilla on erityisiä mielenkiinnon kohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnon kohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnon kohteet tuottavat iloa ja onnellisuutta elämään.

Toistuva käyttäytyminen ja rutiinit

Haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Hän saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Hyvä kohtaaminen

  • Selvitä aluksi, miten hän kommunikoi. Tarvittaessa omaiset tai muut ko. ihmisen tuntevat ovat parhaita asiantuntijoita.
  • Kommunikoi selkeästi ja käytä konkreettista kieltä. Noudata kommunikoinnissa selkeää vuorottelua. Tarvittaessa hyödynnä kuvia ja kirjoitettuja ohjeita.
  • Ole rauhallinen, ystävällinen ja määrätietoinen.
  • Poista ylimääräiset ärsykkeet (melu, valo, hajut, liika lämpö). Vältä turhaa puhetta. Hiljaisuus voi tarkoittaa, että henkilö prosessoi asiaa. Anna hänelle aikaa vastata.
  • Älä tulkitse – kyseessä on harvoin uhma, itsekkyys tai paha tahto.
  • Ole suora ja selkeä. Varmista, että asiasi on ymmärretty.
  • Ota huomioon myös fyysinen etäisyys.

Lähde: https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo

Onnistunut partiotapahtuma

Tapahtuman sujumisen kannalta on hyödyllistä kertoa omista erityispiirteistä kuten esimerkiksi ahdistusherkkyydestä tai aistierityisyydestä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sinulla on korostuneen herkkä tuntoaisti, minkä vuoksi esimerkiksi jonossa oleminen voi olla hankalaa. Tällainen toisen liian lähellä oleminen / töniminen voi tuntua jopa fyysisenä kipuna. Tällöin sinun paikkasi jonossa voi olla ensimmäinen tai viimeinen. Nukkuminen teltassa vieri vieressä partiokavereiden kanssa voi olla ahdistava ajatus. Tarvittaessa keskustele mahdollisuudesta majoittua omaan telttaan.

Jos lapsella/nuorella on lääkehoito, on tärkeää, että siitä päättävät aikuiset ymmärtävät partiotapahtumien luonteen ja kuormittavuuden. Myös myönteiset asiat kuormittavat. Lääkehoito voi mahdollistaa myönteisen kokemuksen sekä henkilölle itselleen että koko ryhmälle.

Kerro myös keinoista, joilla saat tasattua omaa kuormitusta ja stressiä. Esimerkiksi tapahtumarikkaan päivän saattaminen maaliin onnistuneesti voi vaatia oman ajan ottamista. Ajan, jolloin on mahdollista olla irti sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja halutessa omassa kuplassaan.

Erilaiset neuropsykiatriset häiriöt tulee ottaa huomioon kiinnittämällä huomiota ryhmän kokoon ja johtajien/aikuisten määrään, toiminnan jäsentämiseen ja ennakointiin sekä ylimääräisen aistikuorman minimoimiseen.

Partioon osallistuminen edellyttää, että henkilö pystyy toimimaan noin ikätasoisesti ryhmänsä jäsenenä ja ottamaan vastaan ohjausta ja apua.  

Perinteinen kokousrunko, jossa toiminta pilkotaan (alun fyysinen energianpurku -leikki, vanhan kertaus ja uuden opettelu toiminnallisin menetelmin ja lopun rauhoittuminen) helpottaa kaikkien osallistumista toimintaan. Asioilla on selkeä alku ja loppu. Toimintoja pilkotaan ja vireystilaa nostetaan erilaisten leikkien avulla.

Pääsääntöisesti jokaisen toiveena on saada kuulua ryhmään ja olla yksi muiden joukossa omin edellytyksin.  Ryhmästä tulisi kuitenkin muodostaa sellainen, että se on mukavalla tavalla hallittavissa ja jokaisella ryhmäläisellä on hyvä olla. Erityispiirteet voivat merkittävästi rikastuttaa ryhmän toimintaa, kun niistä puhutaan avoimesti ja suhtaudutaan riittävän ymmärtävästi. On merkityksellistä, että kaikki ryhmän jäsenet tietävät riittävästi ryhmässä olijoiden erityisyyksistä. Ei ole olemassa syytä, mikä antaisi oikeuden kiusata tai käyttäytyä huonosti. Partiossakin avoimuus antaa mahdollisuuden ja avaa oven reiluudelle.

Erityisryhmien ohjaamisen tueksi on kehitetty Kikkapakki, joka sisältää esimerkiksi tietoa seuraavista toimintaa helpottavista asioista: tunnekortit, liikennevalot, Time Timer -ajastin, hypistelylelut. Lisätietoa löydät linkin kautta partio.fi/100uuttatapaa

Lisätietoa:

www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/nepsy/selviytymiskeinot/kuvat.html

www.autismiliitto.fi/files/2715/Mika_ihmeen_autismikirjo_3p_nettiin.pdf

www.autismiliitto.fi/files/2831/A5_autismikirjon_lapsi_kouluiassa_web.pdf

www.autismiliitto.fi/files/2717/Parisuhdeopas_6_painos_nettiin.pdf

Todettu psyykkinen sairaus tai neuropsykiatrinen oireyhtymä ei ole este partion harrastamiselle, kun hoito on tasapainossa. Samalla tavalla esimerkiksi diabetestä sairastava henkilö voi osallistua partioon: hänellä on taito huolehtia itsestään ikätasoisesti ja sairaudesta on kerrottu selkeästi vastuussa oleville johtajille. Näin puitteet turvalliselle osallistumiselle ovat kunnossa.  Akuutti itsetuhoisuus ja syömishäiriö voivat olla esimerkkejä henkeä uhkaavasta sairaudesta, jolloin partiolainen ei pääsääntöisesti voi osallistua retkiin, vaelluksiin tai leireihin. Tavallisiin viikkotapahtumiin voi osallistua vointi ja riittävä tuki huomioiden. Asiasta kannattaa kuitenkin keskustella avoimesti henkilön ja hänen huoltajiensa kanssa riittävän tuen saamiseksi. Päätös osallistumisesta on aina tapahtumasta vastuussa olevalla johtajalla.

Tapahtuman ilmoittautumisen yhteydessä kysytään osallistujan mahdollisia sairauksia ja allergioita. Näitä ei kysytä uteliaisuudesta, vaan turvallisuuden näkökulmasta. Turvallisuus partiossa mahdollistuu tiedon ja tiedostamisen kautta. On erittäin tärkeää, että lähijohtajalla on tieto mahdollisesta sairaudesta ja lääkehoidosta. On myös hyvä huomioida, että arki leirillä pääsääntöisesti eroaa kotiarjesta huomattavasti. Leirillä olet osa isompaa ryhmää, jolloin sosiaalisten kontaktien määrä on huomattava. Kuljet ryhmäsi kanssa niin ohjelmissa kuin ruokailuissa. Nukut ryhmäsi kanssa, mahdollisesti teltassa vierekkäin luontoäänet taustalla. Aamulla yhteisen herätyksen myötä etsit tarvittavat tavarat rinkasta ja aloitat uuden leiripäivän ryhmäsi kanssa. Oman ajan ja yksityisyyden puute voivat vaikuttaa kuormitusta ja ärsyyntymistä lisäten. Ne voivat myös vaikeuttaa nukahtamista, tai voit myös nukkua erittäin hyvin. Meistä jokainen reagoi asioihin omalla tavallaan.

 Kannustamme sinua tapaamaan ryhmäsi lapsen / nuoren huoltajat ja käymään avointa keskustelua keinoista, mitkä tukevat harrastamista. Se mikä sujuu kotona, ei välttämättä suju partiossa, ja päinvastoin. On tärkeää, että kerrot mahdollisesta tarpeesta vetäytyä olemaan itseksesi sillä yhteisessä leiriohjelmassa yksinolemista ei ole ohjelmoitu.

Yhden henkilön haasteet eivät saa kokoaikaisesti määritellä partioryhmän toimintaa. Itseään tai muita satuttamaan pyrkivä henkilö ei pääsääntöisesti voi osallistua partiotoimintaan. Jokainen tilanne on kuitenkin arvioitava huolellisesti erikseen kaikkien turvallisuus ja turvallisuuden tunne huomioiden.

Viikkotoiminnan ulkopuolella esimerkiksi leireillä ja reissuissa ollaan poissa tutuista kuvioista ja kololta. Turvallisuusasiat pitää ottaa entistä tarkemmin huomioon. Joskus psyykkinen tai fyysinen sairaus voi estää osallistumisen. Asiaa tulee pohtia tarkasti ja osallistujan oma mielipide ottaa huomioon. Päätös kuitenkin kuuluu henkilöille, jotka kantavat tapahtumasta vastuun. Päätavoitteena on järjestää kaikille turvallinen ja onnistunut tapahtuma. Isoimmilla leireillä on yleensä osana leiriorganisaatiota mielenterveysasioiden ammattilaisia, joilta saa tukea ja apua.

Joskus elämässä voi myös eteen tulla tilanne, missä partioharrastuksesta saatu tuki ei ole riittävä tai oma sairaus estää partiossa toimimisen. Tällöin on hyvä hakea apua partion ulkopuolisilta terveydenhuollon ammattilaisilta. On tärkeää, että kukaan ei jää yksin. Pyydä tarvittaessa rohkeasti apua lippukunnan turva-aikuiselta tai piiristä.

Yksin oleminen omissa ajatuksissa tai tekemisissä on tärkeä taito ja sitä tulee tarvittaessa harjoitella. Se on eri asia kuin yksinäisyys. On tavallista tuntea itsensä joskus yksinäiseksi. Se ei ole vaarallista. Kuitenkin jos yksinäisyys on lähes jokapäiväistä, vaikuttaa se varmasti mielialaasi. Voit silloin olla mieleltäsi alavireinen ja kokea ulkopuolisuutta myös tutussa porukassa. Sinun voi myös olla vaikea luottaa, että olet toivottu ryhmän jäsen.

Masennuksesta voi olla kyse silloin, kun alakuloisuus muuttuu pitkäkestoiseksi ja voimakkaammaksi. Sitä esiintyy useimpina viikonpäivinä ja siihen liittyy samanaikaisesti muita oireita, kuten alakuloisuus, toimintakyvyn lasku, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet, univaikeudet, ruokahaluttomuus, alentunut kyky tuntea kiinnostusta tai mielihyvää sekä ajatusten keskittyminen kuolemaan. Masentunut henkilö jättäytyy usein pois harrastuksistaan. Hän ei jaksa lähteä, eikä näe lähtemisessä enää mielekkyyttä. Oikein millään ei tunnu olevan merkitystä. Ruoka ei maita ja päivärytmi on usein mennyt sekaisin. Kouluun / työhön on vaikeampi lähteä ja osa jää kotiin. Monenlaiset huolet voivat herätä. Erilaiset epämääräiset kivut ja säryt ovat hyvin tavallisia. Henkilö voi olla hyvin itsekriittinen, vetäytynyt tai aggressiivinen tai näitä kaikkea. Tunnemaailmaa kuvaa tavallisesti apaattisuus, toivottomuus, syyllisyys ja ahdistuneisuus. Masennus ilmenee eri tasoisena.

Lähde:

www.mielenterveystalo.fi/lapset/ammattilaisille/hairiot/mieliala_ja_ahdistuneisuushairiot/Pages/masennus.aspx

www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/kokemuksia/Pages/masennus.aspx

www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/Pages/default.aspx

Ahdistuneisuus on normaali tunne. Aina ahdistuneisuus ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä. Silloin kun huolet, jännittäminen tai pelot estävät osallistumasta ikätasoiseen tai mieluisaan toimintaan, ahdistuneisuuteen kannattaa puuttua. Keskustele havainnoistasi aina lapsen/nuoren huoltajan kanssa. Tehokasta huolien ja pelkojen kesyttämisessä on kohdata ahdistusta herättäviä tilanteita pienin, sietokyvyn mukaan kasvavin askelin. Lapsen/nuoren tulee oppia luottamaan itseensä ja kykyynsä tulla toimeen pelkojensa kanssa.

Lähde:

www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_kesyttaminen/Pages/osio1.aspx

Ahdistuskohtaus tarkoittaa äkillisesti ilman näkyvää syytä tulevaa kohtausta. Ahdistuskohtauksia voi aiheuttaa esimerkiksi suuret väkijoukot, esiintyminen, vieras paikka, kovat äänet ja monet muut arkipäiväiset asiat. Tyypillisiä oireita ovat sydämentykytys, hyperventilointi (liikahengitys), vapina, heikotus, kuoleman pelko, kuvotus, kylmänhikisyys, tukehtumisen tunne.

Ahdistuskohtausta kutsutaan yleisesti myös paniikkikohtaukseksi. On kuitenkin syytä huomioida, että kaikki paniikkikohtaukset eivät ole ahdistuskohtauksia. Paniikkikohtaus voi johtua myös pelkotiloista. Oireet ovat monesti samankaltaisia.

Kun kohtaat voimakkaasti ahdistuneen:

  1. Toimi rauhallisesti ja ohjaa henkilö rauhalliseen paikkaan ja ole hänen vierellä.
  2. Ohjaa rauhalliseen hengittämiseen omaa hengitystäsi korostetustikin mallintamalla. Voit esimerkiksi laskea kolmeen sisään- ja uloshengityksen aikana.
  3. Lapsen kanssa hyvä keino voi olla piirtää omalla sormella hänen kämmenen ääriviivoja jolloin sisään- ja uloshengitykset visualisoituvat. Älä tee tätä jos lapsi ei halua häneen koskettavan.
  4. Hyperventilaatiossa hengittäminen paperipussiin voi rauhoittaa hengityksen.
  5. Kerro, että kohtaus ei ole vaarallinen ja menee ohi.
  6. Tilanteen jälkeen varmista oma ja tilanteessa olleiden jaksaminen.
  7. Jatka normaaleja rutiineja.
  8. Kerro tilanteesta huoltajalle.

On tilanteita, joissa voimakkaat tunteet ottavat vallan, ja henkilö saattaa hermostua, loukkaantua tai suuttua paljon. Tällöin suuttunut henkilö voi olla hallitsemattoman aggression vallassa. Näitä tilanteita, joihin liittyy paljon tunteita voi olla missä tahansa, yhtä lailla satunnaisessa jäätelökioskin jonossa kuin partiossa. Tällaiset tilanteet voivat tulla vastaan kaiken ikäisten kanssa toimiessa. Tunteiden hallinta on lapsille pääsääntöisesti paljon vaikeampaa kuin aikuiselle.

Poissa tolaltaan olevan henkilön kohtaaminen edellyttää asiallisuutta. Häntä ei kannata ärsyttää millään tavalla lisää. Ei kannata lähteä mukaan suuttumukseen, riitelemään jostakin tai väittelemään siitä, kuka on oikeassa. Sellaisessa ajaudutaan usein vain tuloksettomaan väittelyyn ja vastapuolen raivostuminen pitkittyy tai yltyy.

Voimakkaan tunteen vallassa ajattelu ei toimi, eivätkä väittely tai perustelut yleensä auta. Suuttunut henkilö voi ymmärtää perusteluja ja nähdä muita näkökulmia vasta, kun on päässyt eroon tunnekuohustaan.

KUKIPASO-malli (KUuntele, KIitä, PAhoittele, SOvi)

on lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren kehittämä malli aggression portaista. Siinä tavoitteena on suuttuneen rauhoittaminen ja tilanteesta selviäminen ilman isompaa riitaa. Kun pyritään tilanteen ja vastapuolen rauhoittamiseen, käytetään muun muassa rauhoittavaa olemusta, puhetta ja aikaa. Neuvottelujen ja perustelujen aika on vasta sitten, kun kaikki osapuolet ovat varmasti rauhallisia. Keskustelu voi olla hyvä siirtää toiselle päivälle ja joskus sovitusti jättää pitämättä.

  1. Kuunnellessa keskity suuttuneeseen kohteliaasti. Anna hänelle paljon aikaa kertoa asiansa. Osoita kaikin tavoin, että haluat ja ehdit kuunnella häntä. Katso silmiin, ellei se ole hänelle vastenmielistä, älä vilkuile muualle. Voit nyökytellä, mutta vältä keskeytyksiä.
  2. Anna suuttuneelle kiitosta. Jos voit sanoa ”Olet oikeassa”, sano se. Muussa tapauksessa kiitä siitä, että hän otti asian puheeksi. ”On hyvä, että kerroit tästä” ”Tosi hyvä että kerroit, että tämä asia suututtaa sinua.” ”Tuo on tärkeä näkökulma.”
  3. Pahoittele tilannetta, jossa nyt ollaan. Jos sinussa on vähänkin syytä, myönnä virheesi ja pyydä anteeksi. ”Olen todella pahoillani! Se on minun syytäni!” Jos et koe olevasi syyllinen, pahoittele toisen tilannetta. ”Olen todella pahoillani, että tässä kävi näin.” ”On ikävää, että se asia meni noin pieleen.” ”Olen pahoillani, että tämä asia on pahoittanut mielesi.”
  4. Älä jätä asiaa täysin kesken, sovi jotain. Älä vaihda puheenaihetta äläkä poistu paikalta ennen kuin jotain on sovittu: Epäkohta on selvitetty tai uusi ajankohta asian selvittämiseen on päätetty.
  5. Harjoittele itsehillintää. Pysy rauhallisena. Oma suuttumus ei edistä asiaa mitenkään. Älä puolustele, älä selitä. Sen aika tulee vasta kun ollaan ihan rauhallisia ja asiallisia. Vähättelevät tai alistuvat eleet tai ilmeet, tai hymy, voivat lisätä suuttumusta. Rauhallinen olemus viestittää, ettei tässä ole hätää, eikä tästä tule väkivaltatilannetta.
  6. Luota mahdolliseen pelkoosi: jos tilanne tuntuu liian uhkaavalta, poistu paikalta ja hae apua.

Lähde: Aggression portaat, Raisa Cacciatore, Opetushallitus 2007

Miten voi toimia, jos joku on aggressiivinen muita kohtaan

Edellä opit kukipaso -mallin, mikä toimii erinomaisesti myös tässä. Siispä kun ääni nousee ja tavarat lentävät pitää tilanteeseen aina reagoida. Mitä aiemmin tilanteeseen puuttuu sen vähemmällä yleensä selviää eteenpäin. Tehokkainta on säätää omaa käyttäytymistä.

  1. Ole rauhallinen, älä provosoi.
  2. Toimi tiiminä, jos mahdollista.
  3. Puhuttele henkilöä etunimeä käyttämällä.
  4. Pidä riittävä välimatka raivoavaan henkilöön ja pyri puheella saamaan hänet istumaan alas.
  5. Anna aikaa rauhoittua. Jos mahdollista tarjoa vettä ja tila, missä olette riittävän suojassa tilanteen ylimääräisiltä seuraajilta.
  6. Turvaa oma selustasi eli pidä näköyhteys kokoaikaisesti. Hyökkäyksen kohteeksi joutuessasi sinulla on oikeus käyttää puolustettavia voimakeinoja pakoon pääsemiseksi. Voimakas äänenkäyttö voi myös pysäyttää hyökkäyksen.

Lamaantuminen on pelkotilassa tavallista, eikä sitä pidä kokea epäonnistumisena. Tutkijat eivät vielä tiedä miksi näin käy, mutta johtavan teorian mukaan uhattu ihminen tekee alitajuisen tulkinnan. Tulkinnan, voiko tilanteesta selvitä sosiaalisin keinoin, esimerkiksi puhumalla, taistelemalla vastaan tai pakenemalla. Jos ei, keho lamaantuu.

Ravinteikas ja säännöllinen ruokailu auttaa jaksamaan ja lisää hyvinvointia. Erilaiset tehtävät ja tapahtumat vaativat kestävyyttä ja peruskuntoa. Kestävyyttä tuovat riittävä ravinto ja lepo, ilman niitä ei jaksa eikä voi turvallisesti harrastaa. Tämän vuoksi partiotapahtumissa on säännölliset päivärytmiin rakennetut ruokailut, joihin kaikkiin on tärkeä osallistua.

Murrosiässä nuoren keho muuttuu valtavalla vauhdilla ja muutokset voivat saada oman kehon tuntumaan vieraalta. Nuorella voi olla tunne, ettei oma keho ole omassa hallinnassa. Nuorella voi olla suurikin huoli omasta painostaan ja itsetarkkailu voi korostua. Nuoren huolet ja murheet voivat heijastua syömiseen, ja syömisestä voi tulla tapa hallita haastavia tunteita, kuten surua, vihaa tai yksinäisyyttä. Taustalla voi olla myös kiusatuksi tulemista, perheen sisäisiä vaikeuksia tai suorituspaineita koulusta ja menestymisestä. Erilaisten syömishäiriöiden taustalla on siis psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja fyysisinä sairauksina. Suhtautuminen ruokaan, liikuntaan, omaan kehoon, itseensä ja painoon on vääristynyttä. Ajatusten suuntaaminen ruokaan, liikuntaan ja painoon on keino välttää psyykkistä pahaa oloa ja elämän solmuja.

Alkuvaiheessa sairastunut ei koe olevansa sairas vaan saavansa oireista enemmän hyötyä kuin haittaa. Kuitenkin jatkuessaan haitat kasvavat, mutta sairastunut on riippuvainen toimintamallistaan. Syömishäiriöisen tukemiseen tarvitaan aina ammattiapua. Lähiverkostolla on suuri merkitys toipumisen tiellä.

Syömishäiriöön sairastuminen on pitkä prosessi, joten sen tunnistaminen on vaikeaa. Yleisimmät syömishäiriön muodot ovat anoreksia ja bulimia. Anoreksiassa syömistä vältellään tai seurataan erittäin tarkasti, mikä johtaa painon putoamiseen. Bulimiassa oireena on ahmimiskohtaukset, jossa kadotetaan tunne syömisen hallinasta. Ahmimiskohtauksen jälkeen ruuasta pyritään pääsemään eroon oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai runsaalla liikunnalla. Myös ortoreksia eli pakkomielle terveelliseen ruokaan kuuluu epätyypillisiin laihuus häiriöihin.

Suurin osa sairastuneista on tyttöjä ja naisia, mutta syömishäiriöihin sairastuu myös poikia. Syömishäiriöön sairastutaan tavallisimmin 15- 24 vuoden iässä. Suurin osa sairastuneista on normaali- tai ylipainoisia. Myös ylipainon taustalla voi olla syömishäiriö.

Tukeminen ja puuttuminen saattaa olla vaikeaa, koska lähestyminen asian tiimoilta koetaan uhkana. Henkilöltä puuttuu usein myös sairauden tunto eli henkilö ei koe olevansa sairas. Sairastunut pyrkii myös saamaan kaikesta viestinnästä vahvistusta omaan tavoitteellensa. Esimerkiksi koulumenestyksestä kehuminen voikin kääntyä sairastuneen päässä vaatimukseksi tehdä enemmän ja syödä vähemmän.

Jos epäilet syömishäiriötä

  1. Toimita henkilö päivystykseen, jos hän voi fyysisesti huonosti esimerkiksi pyörtyy, häntä huimaa, oksentelee tai ei jaksa kävellä.
  2. Ilmaise huolesi asiasta.
  3. Tue normaaliin ruokakulttuuriin.
  4. Kerro asiasta luotettavalle aikuiselle.
  5. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.
  6. Jatka normaaleja rutiineja.
  7. Kerro tilanteesta alaikäisen huoltajalle.

Lähde:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta/Pages/default.aspx

Viiltely tarkoittaa oman kehon toistuvaa ja tarkoituksenmukaista satuttamista. Viiltelyyn sisältyy itsemurhan vaara ja se on epäsuoraa itsetuhoisuutta. Viiltely on yritys selviytyä sietämättömästä olosta ja käsitellä henkistä ahdistusta fyysisen kivun (viiltelyn) kautta.  Sen taustalla on usein vihan ja toivottomuuden tunteita itseä ja muita kohtaan, mutta voi olla myös rankkaa kiusaamista, masennusta tai syömishäiriö. 

Viiltelyn on huomattu tarttuvan käyttäytymismallina. Viiltely aiheuttaa helposti riippuvuutta ja sitä voi olla vaikea lopettaa, vaikka haluaisikin. Viiltelyjälkiä pyritään piilottelemaan, kuten myös omia tunteita. Ulospäin viiltelevä nuori voi olla iloinen ja sosiaalinen, mutta sisällä oleva ahdistus ei häviä viiltelemällä kuin hetkeksi. Nuori kokee kuitenkin häpeää viiltelystä.

Viiltelyn avulla nuori hakee huomiota ja toivoa, että joku huomaisi hänen pahan olonsa. Sinä voit olla tuo henkilö, joka huomaa hädän.

Jos huomaat nuoren viiltelyn:

  1. Selvitä onko tarvetta ensiavulle.
  2. Kysy nuorelta viiltelystä, kysy miten voisit auttaa.
  3. Suhtaudu asiaan vakavasti, mutta rauhallisesti.
  4. Älä tuomitse tai kiellä viiltelyä.
  5. Varaudu keskustelemaan tilanteesta huoltajien kanssa. Saat tukea turva-aikuiselta tai piiristä.
  6. Kannusta hakemaan apua tai ohjaa tarvittaessa avun piiriin.
  7. Pysy henkilön luona.
  8. Kerro asiasta luotettavalle johtajalle tai turva-aikuiselle.
  9. Varmista lähempien partiokavereiden vointi.
  10. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.
  11. Jatka normaaleja rutiineja.

www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx

Itsetuhoisuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, johon sisältyy itsensä vahingoittaminen tai henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Käyttäytyminen voi olla suoraa tai epäsuoraa.

Epäsuora itsetuhokäyttäytyminen voi tarkoittaa elämää uhkaavien riskien ottamista, ilman tietoista itsensä vahingoittamisen tai kuoleman päämäärää. Epäsuora itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi riskien ottamisena liikenteessä, päihteiden liikakäyttönä, todettujen fyysisten tai psyykkisten sairauksin hoidon laiminlyömisenä tai oman terveyden kohtuuttomana rasittamisena. Holtiton seksuaalikäyttäytyminen voidaan myös nähdä itsetuhoisuutena. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha-ajatuksina, itsemurhasta puhumisena, keskeytyneenä itsemurhayrityksenä, itsemurhayrityksinä tai itsemurhana. Keskeytyneellä itsemurhayrityksellä tarkoitetaan läheltä piti –tilannetta, jossa esimerkiksi toinen ihminen keskeyttää itsemurhan tekemisen.

Nuoruuteen kuuluu elämään ja kuolemaan liittyvien asioiden pohtiminen.  Tavanomaiseen kehitykseen ei kuitenkaan kuulu itsensä vahingoittaminen tai jatkuva toive kuolemasta. Nuoren itsetuhoajatusten tavoitteena ei useinkaan ole kuolema, vaan halu päästä eroon sietämättömästä olotilasta.

Itsetuhoisuuden puheeksi ottaminen

  • Jos olet huolissasi nuoresta ja epäilet hänen miettivän itsemurhaa, ota asia nuoren kanssa välittömästi puheeksi. Älä odota, että itsetuhoiset ajatukset menevät itsestään ohi.
  • Jos nuori puhuu itsemurhasta, on tilanteeseen puututtava, vaikka nuori sitä vastustaa.
  • Pysy rauhallisena, kuuntele avoimesti ja anna nuorelle aikaa kertoa.
  • Vaikka tilanne tuntuisi vaikealta, anna nuorelle mahdollisuus ottaa esille ahdistavia, vaikeita ja salassa pidettyjä asioita.
  • Osoita huolenpitoa ja välittämistä, anna aikaasi.
  • Kuuntele kärsivällisesti. Moralisointi tai hätäily ei auta.
  • Kysy nuorelta suoraan asioita:
  1. Oletko ajatellut itsemurhaa?
  2. Onko sinulla suunnitelma, miten aiot sen toteuttaa?
  3. Oletko aiemmin yrittänyt itsemurhaa?
  4. Mikä auttaisi sinua jatkamaan elämää?
  5. Miten voin auttaa sinua?
  • Muista, että keskustelusta ei ole haittaa nuorelle, eivätkä suorat kysymykset johda itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
  • Kerro nuoren itsetuhoisista ajatuksista tai suunnitelmista nuoren huoltajille. Älä lupaa nuorelle, ettet kerro asiasta muille.
  • Kerro nuorelle, että apua on saatavilla.
  • Saata nuori huoltajien luokse / perille asti avun piiriin. Varmista nuoren turvallisuus, älä jätä nuorta yksin.
  • Painota nuorille, että kaverin itsemurhaan viittaavista puheista on aina kerrottava aikuiselle.

Jos epäilet itsemurhavaaraa

  1. Ota puheet aina tosissaan.
  2. Soita tarvittaessa 112.
  3. Ilmoita asiasta lippukunnanjohtajalle ja turva-aikuiselle sekä huoltajille.
  4. Poista lähettyviltä alkoholi, lääkkeet, terävät esineet sekä asiat, joilla voi helposti vahingoittaa itseään.
  5. Älä jätä nuorta yksin, osoita huolenpitoa ja halua kuunnella.
  6. Huolehtikaa toisistanne ja alaikäisistä.
  7. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.
  8. Jatka normaaleja rutiineja.

Jos nuori on yrittänyt itsemurhaa

  1. Anna tarvittava henkeä pelastava ensiapu.
  2. soita 112.
  3. Ilmoita asiasta lippukunnanjohtajalle ja turva-aikuiselle sekä huoltajille.
  4. Poista lähettyviltä alkoholi, lääkkeet, terävät esineet sekä asiat, joilla voi helposti vahingoittaa itseään.
  5. Älä jätä nuorta yksin, osoita huolenpitoa ja halua kuunnella.
  6. Huolehtikaa toisistanne ja alaikäisistä.
  7. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.
  8. Jatka normaaleja rutiineja.

Jos nuori on tehnyt itsemurhan

  1. Soita 112. Viranomainen ilmoittaa asiasta huoltajille.
  2. Ilmoita asiasta lippukunnanjohtajalle ja turva-aikuiselle.
  3. Ilmoita asiasta piiriin.
  4. Älä jätä ketään yksin.
  5. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.

Partio on päihteetöntä toimintaa. Suomen laki kieltää alle 18 –vuotiaan päihteiden käytön. Päihteiden käytöstä kannattaa keskustella avoimesti kaikissa ikäluokissa ja kannustaa päihteettömyyteen. Kaikkien alaikäisten päihteiden käyttöön on puututtava. On tärkeää puuttua huolestuttavaan päihteiden käyttöön myös täysi-ikäisten kohdalla. Säännöllinen käyttö arkena ja viikonloppuisin, varsinkin jos se johtaa sovittujen asioiden peruuntumiseen tai laiminlyönteihin, antaa syyn puuttua ja ilmaista huolta käytöstä. Omaa tai kaverin päihteiden riskikäyttämistä voi arvioida AUDIT -testillä. Nuorten päihteiden riskikäyttämistä voidaan arvioida ADSUME -testillä. Suomen partiolaisten päihdelinjauksessa käsitellään päihteitä tarkemmin.

Jos tapaat alaikäisen päihtyneenä

  1. Selvitä ensiavun tarve.
  2. Soita tarvittaessa 112.
  3. Ilmoita asiasta lippukunnanjohtajalle ja turva-aikuiselle.
  4. Sovi lippukunnanjohtajan kanssa, kuka ilmoittaa huoltajalle ja milloin nuori haetaan kotiin.
  5. Soita piirin toiminnanjohtajalle ja sovi tarvittaessa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä.
  6. Varmista lähimpien partiokavereiden vointi.
  7. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.
  8. Jatka normaaleja rutiineja.

Jos huolestut täysi-ikäisen päihteiden käytöstä

  1. Ota asia puheeksi.
  2. Ilmaise oma huolesi.
  3. Tarjoa apua esimerkiksi ohjeistamalla ottamaan yhteys terveydenhuoltoon.
  4. Ilmoita lippukunnanjohtajalle ja turva-aikuiselle, jos henkilö esiintyy päihtyneenä partiotapahtumassa.
  5. Tilanteen jälkeen varmista myös oma jaksaminen.
  6. Jatka normaaleja rutiineja.

Partion päihdelinjaus: www.partio.fi/lippukunnille/lippukunnan-johtaminen/toiminnan-turvallisuus/paihteet-ja-partio/

nuortenlinkki.fi/testialue/testit/paihteet

paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/alkoholi/alkoholin-kayton-riskit-audit

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Psykoosioireet voivat olla aistiharhoja (kuulo, näkö, haju, tunto), epäluuloisia ajatuksia, pelokkuutta, aistien yliherkkyyttä, aggressiivisuutta, levottomuutta, jumiutumista tai pysähtyneisyyttä. Myös kiputuntemus voi puuttua. Psykoottinen henkilö voi tulkita muiden käyttäytymistä uhkaavaksi, minkä vuoksi hän voi olla esimerkiksi pelokas.

Jos epäilet että kaverillasi on psykoottisia oireita, ota heti yhteyttä aikuiseen johtajaan tai leirillä ensiapuun /leirisairaalaan. Psykoosi vaatii aina lääkärin arvion.

Psykoosi oireiden puhkeamiseen voi altistaa päihteet, pitkittynyt stressi, aiempi sairastettu psykoosi, uudet tilanteet (kuten leiri), ihmisen kasvuun ja kehittymiseen liittyvät kehitysvaiheet, masennus ja vakavat psyykkiset sairaudet kuten skitsofenia. Psykoosioireiden puhkeaminen vaatii usein monia kuormittavia pitkään jatkuneita tekijöitä. Psykoottinen henkilö ei usein itse tunnista omaa tilaansa tai sen vakavuutta.

Lisää voit lukea:

www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/tietovisat/Pages/Psykoosin-tietovisa.aspx

Kun kohtaat psykoottisen henkilön:

  1. Ole rauhallinen.
  2. Pyri pitämään keskusteluyhteys yllä.
  3. Jos psykoottinen puhuu epätodellista asioita älä jankkaa tai väitä vastaan.
  4. Pyydä tilanteeseen tai lähettyville muita ihmisiä.
  5. Kerro, että haluat auttaa.
  6. Älä laita käsiä selän taakse tai taskuun, pidä ne näkyvillä, mutta ei nyrkissä.
  7. Älä naura tai ilmehdi, psykoottinen usein tarkkailee ympäristön ihmisiä ylikorostuneesti.
  8. Varmista, että pääset poistumaan paikalta, jos tilanne kriisiytyy.
  9. Toimita henkilö lääkärin arvioon tai soita 112.
  10. Tilanteen jälkeen varmista oma ja tilanteessa olleiden jaksaminen.
  11. Jatka normaaleja rutiineja.
  12. Kerro tilanteesta huoltajalle.

Aggression portaat, Raisa Cacciatore, Opetushallitus 2007

Esteille hyvästit! Opas autismikirjon sekä adhd- ja Tourette-oireisten lasten kasvattajille. Autismisäätiö, Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019-hanke.

Hyvän mielen koulu, käsikirja mielenterveystaitojen vahvistamiseen yläkoulussa. Suomen Mielenterveysseura 2018

Hyvää mieltä yhdessä. Käsikirja alakoululaisten mielenterveyden edistämiseen.

Mieli Suomen Mielenterveysseura 2017

Mielenterveys VOIMAKSI, käsikirja nuorisotyön ammattilaisille, Anna Erkko, Marjo Hannukkala, Mieli 2018

 

https://www.voimisteluklubi.fi/energiset-liikkujat

https://www.mielenterveysseura.fi/fi

https://www.mielenterveystalo.fi

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/nuorten-kriisit/viiltely-huono-selviytymiskeino

https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/mielenterveys/viiltely?fbclid=IwAR3hFevOJrVacH-rb_U9AgD4n3UkLRxVMOKlOlwkEaejWA4Qd1M6f3m8VSQ

https://www.tampere.fi/ekstrat/

https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/nepsy/vaikeudet.html

https://www.autismiliitto.fi/files/2715/Mika_ihmeen_autismikirjo_3p_nettiin.pdf

https://www.autismiliitto.fi/files/2831/A5_autismikirjon_lapsi_kouluiassa_web.pdf

https://www.autismiliitto.fi/files/2717/Parisuhdeopas_6_painos_nettiin.pdf

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/hae_neuvoja_ja_apuja/mista_apua/Pages/default.aspx

https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/haeneuvojajaapua/huolinavigaattori/Pages/default.aspx