Ansiomerkit ovat yksi tapa kiittää ansioituneita lippukunnan jäseniä. Kiitosta ei pidä jättää vain pestin loppuun, sillä kiitos motivoi jatkamaan ja palaute kehittymään.
Ansiomerkkien ehdottamista ei sovi jättää vain yhden harteille, sillä ehdottamiseenkin tarvitaan vähintään kaksi partiolaista: ehdottaja ja vahvistaja. Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi sopivia ehdokkaita ansiomerkkien saajiksi tulisi harkita säännöllisesti.
Katso Kuinka palkita ansioituneet partiolaiset -iltateen tallenne
Lippukunta voi järjestää ansiomerkkitoimintansa monin tavoin. Kiittäminen ja siten myös ansiomerkit ovat osa pestijohtajan pestiä. Lippukunnalla voi olla myös erikseen nimetty ansiomerkkivastaava tai ansiomerkkitoimikunta, joka vastaa ansiomerkkien säännöllisestä ehdottamisesta. Ansiomerkkitoimikunta voi koostua esimerkiksi kokeneista partiojohtajista, lippukunnan hallituksen jäsenistä ja/tai johtokolmikosta.
Tasapuolisuuden nimissä myös lippukunnan ansiomerkkitoiminnasta vastaavien kiittämisestä pitää huolehtia. Liian usein esimerkiksi ansiomerkkien ehdottamisesta vastaava lippukunnanjohtaja jää ilman ansiomerkkiä, koska hän voi huolehtia kaikkien lippukunnan muiden jäsenten kiittämisestä kuin omastaan.
Kuksaan lippukunta voi merkitä ansiomerkkivastaavan pestin yhdelle tai usealle. Pestin merkitsemällä lippukunta saa ajankohtaista tietoa ansiomerkeistä keskusjärjestöltä ja partiopiiriltä/FiSSc:lta.
Ansiomerkkien ehdottaminen kannattaa laittaa lippukunnan toimintakalenteriin ja aikatauluttaa ansiomerkkikokous noin kuukautta ennen ansiomerkkiehdotusten määräaikaa. Vuosittain kannattaa miettiä, missä tilaisuuksissa ansiomerkkejä haluttaisiin luovuttaa, ja sen mukaan laskea, mihin mennessä ansiomerkkiä pitää ehdottaa, jotta sen saa luovutettavaksi haluttuun tilaisuuteen.
Lippukunnassa ansiomerkeistä vastaavien tulisi vähintään kerran vuodessa tarkistaa lippukunnan jäsenistä partiotehtävissä toimivat ja heidän pestivuotensa. Apuna voi käyttää Kuksan ansiomerkkiraporttia , josta näkee oletuksena lippukunnan jäsenille viimeisen 10 vuoden aikana myönnetyt ansiomerkit.
Linkki: Kuksa – Raportit – Ansiomerkit –Organisaation jäsenten ja luottamushenkilöiden ansiomerkit (suora linkki vaatii, että olet kirjautuneena Kuksaan)
Kun lippukunnassa mietitään, kenelle ansiomerkkiä pitäisi ehdottaa, kannattaa käyttää esimerkiksi seuraavia keinoja:
- Ikärajoja ja/tai tiettyjä pestejä vaativien merkkien osalta kohdistetaan tarkastelu vain ikärajat ja/tai pestit täyttäviin lippukunnan jäseniin ja mietitään, kuka/ketkä heistä täyttävät myös merkin muut myöntöperusteet (esimerkiksi II luokan Mannerheim-solkea varten käydään läpi lippukunnan 17–19-vuotiaat nuoret).
- Ansiomitalien ja -ristien osalta tarkastellaan kahta eri ryhmää: 1) aiemmin ansiomitalin tai -ristin saaneita ja 2) vaeltajia ja aikuisia, jotka eivät vielä ole ansiomitalia saaneet. Ansiomitalin tai -ristin aiemmin saaneiden osalta tarkastellaan, onko edellisestä kulunut jo vaadittu aika ja täyttääkö henkilö seuraavan merkin myöntöperusteet. Niiden osalta, joilla vielä ei ole ansiomitalia, tarkastellaan, minkä ansiomitalin myöntöperusteet henkilö täyttää, ja tarvittaessa perustellusti voidaan hypätä ensimmäisten mitalien yli.
Ansiomerkkejä ehdotettaessa pitää muistaa myös ne lippukunnan jäsenet, jotka toimivat partion muilla organisaatiotasoilla (esimerkiksi aluejärjestössä, partiopiirissä/FiSSc:ssa tai keskusjärjestössä). Tällaisille partiolaisille ansiomerkkiä voi ehdottaa yhteistyössä heidän pestiesihenkilöiden kanssa.
Lisäksi ajoittain on hyvä käydä läpi myös lippukunnan toiminnan tukijat ja miettiä, miten heitä voisi kiittää tekemästään työstä tai antamastaan tuesta.
Keskusjärjestöllä ja sen A-jäsenillä on kaikilla oma ansiomerkkijärjestelmänsä. Myös useilla aluejärjestöillä sekä lippukunnilla on käytössään omat ansiomerkit.
Kun lippukunnassa herää ajatus oman ansiomerkin tai ansiomerkkijärjestelmän kehittämiseksi, on tärkeää ottaa seuraavat seikat huomioon.
Heraldiikasta ja symboliikasta
Heraldiikka (eli vaakunaoppi) määrittelee sitä, minkälaiselta erilaiset vaakunat,tunnukset ja merkit näyttävät ja mitä ne kertovat. Jo hyvin varhaisessa suunnittelun vaiheessa on hyvä olla yhteydessä Partioheraldikot ry:een ja käydä keskustelua ajatellun merkin ulkoasusta ja siihen liittyvästä symboliikasta. Apua saa myös SP-FS ry:n Ansiomerkkiryhmältä.
Kannattaa selvittää, minkälaisia tunnuskuvia tai merkkejä lippukunnalla on tai sen historiassa on ollut. Jos kyseessä on nuori lippukunta, jolla ei ole entuudestaan omia tunnuksia tai symboleja, voi esim. kotikunnan vaakuna, jokin paikallinen erityisominaisuus tai rakennelma olla merkin tai kuvion suunnittelun lähtökohtana. Kuviossa, on se sitten jonkun elottoman tai elollisen, joko reaalisen tai fantasiaolennon tai -esineen kuva tai symboli tai mikä tahansa näiden yhdistelmä, ei luonnonmukaisuus ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on. On pyrittävä välttämään liian täyteen ahdettua kuva-aihetta, pelkistäminen merkitsee selkeyttä. Kuvioiden tulee olla sellaisia, että ne erottuvat.
Kun merkin ulkoasusta ja kuvasta on päästy yksimielisyyteen, tulee laatia tarkka sanallinen selvitys ja kuvaus merkistä, sen materiaaleista ja mitoista, kuvioista ja symboliikasta . Heraldiikassa tätä nimitetään blasonoinniksi, eli merkkikuvion kuvaaminen sanallisessa muodossa. Nämä kannattaa kirjata merkin Perustamiskirjaan ja liittää se myös päätöksen tehneen kokouksen pöytäkirjaan. Päätös täytyy tehdä myös siitä, numeroidaanko merkit ja jos, niin miten.
Kriteeristö
Lippukunnan tulee tarkoin harkita sitä, millä myöntöperusteilla ansiomerkki (-merkit) voi saada. Myös merkin ehdottamiseen liittyvät seikat, kuten milloin ehdotuksia voi jättää, minkälaisiin kysymyksiin ehdottajan tulee vastata ehdokasta ja hänen toimintaansa kuvatessaan sekä ketkä käsittelevät ja tekevät päätökset ehdotuksista.
Jos on tarkoitus perustaa useampiluokkainen ansiomerkkijärjestelmä, edellä mainitut seikat tulee laatia kaikkien merkkien kohdalle ja asianomaiset, merkin ehdottamiseen liittyvät kysymykset laatia täsmällisesti kullekin merkille.
Tulee pohtia myös sitä, minkälaisissa tilaisuuksissa ja puitteissa merkit luovutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät.
Suunnittelusta
Kun edellä esitetyt asiat on käyty läpi ja jos kyseessä ei ole jonkin aiemmassa historiassa käytössä olleen merkin uudelleen käyttöönotosta, alkaa varsinaisen fyysisen merkin tai merkkien suunnittelu. Pinssi- tai neulakiinnitteiset soljet ovat usein nauhamerkkejä edullisempia; niitä kannetaan pääsääntöisesti partiopuseron oikean taskun alla tai alasaumassa. Nauhassa kannettavat ansiomerkit kiinnitetään vasemman taskun yläpuolelle keskusjärjestön ja piirin merkkien jälkeen kauimmaksi vartalon ajatellusta keskiviivasta katsoen.
Varsinkin suunnittelun alussa, mutta myös koko prosessin aikana kannattaa olla yhteydessä Partioheraldikot ry:een sekä merkkien valmistajiin.
Kustannuksiin vaikuttaa runsaasti, mistä materiaalista merkit valmistetaan, myös valmistusmenetelmät ja työvaiheiden lukumäärä vaikuttavat hintaan.
Tilaaminen
Kun merkki tai merkit on suunniteltu, piirretty ja mahdollisesti mallinnettu 3D-tulosteena, seuraa valmistajan kilpailutus, jonka perusteella merkkejä tilataan sopivaksi arvioitu määrä. On hyvä, että lippukunta säilyttää itsellään oikeudet merkin työkaluun, sillä valmistaja saattaa vaihtua historian kulussa.
On myös kohtelias ele luovuttaa yksi numeroimaton kappale merkistä tai merkkisarjasta Suomen Partiomuseoyhdistys ry:lle oheistettuna Perustamiskirjalla ja blasonoinnilla.
Merkki osaksi jäsenrekisterijärjestelmää
Lippukunnan tulee olla yhteydessä keskusjärjestön jäsenpalveluiden asiantuntijaan (tällä hetkellä Ville Jokinen) yksityiskohtaisten ohjeitten saamiseksi lippukunnan ansiomerkin liittämiseksi osaksi partion jäsenrekisterijärjestelmää. Tämä mahdollistaa myös merkin ehdottamisen ja käsittelemisen sähköisesti. Järjestelmä tuottaa myös listat myönnetyistä merkeistä liitettäviksi esim. vuosikertomukseen tai historiikkiin.
Valokuva: Susanna Oksanen
