Ansiomerkit ovat yksi tapa kiittää ansioituneita lippukunnan jäseniä. Kiitosta ei pidä jättää vain pestin loppuun, sillä kiitos motivoi jatkamaan ja palaute kehittymään.
Ansiomerkkien ehdottamista ei sovi jättää vain yhden harteille, sillä ehdottamiseenkin tarvitaan vähintään kaksi partiolaista: ehdottaja ja vahvistaja. Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi sopivia ehdokkaita ansiomerkkien saajiksi tulisi harkita säännöllisesti.
Lippukunta voi järjestää ansiomerkkitoimintansa monin tavoin. Kiittäminen ja siten myös ansiomerkit ovat yleensä osa pestijohtajan pestiä. Lippukunnan kannattaa nimetä erikseen ansiomerkkivastaava tai ansiomerkkitoimikunta, joka vastaa ansiomerkkien säännöllisestä ehdottamisesta. Kuksaan lippukunta merkitsee ansiomerkkivastaavan pestin yhdelle tai usealle partiojohtajalle. Pestin merkitsemällä lippukunta saa ajankohtaista tietoa ansiomerkeistä keskusjärjestöltä ja partiopiiriltä/FiSSc:lta.
Ansiomerkkitoimikunta voi koostua esimerkiksi kokeneista partiojohtajista, lippukunnan hallituksen jäsenistä ja/tai johtokolmikosta.
- Ansiomerkkien myöntökriteereistä, ehdottamisesta ja luovuttamisesta löydät tietoa muualta ansiomerkkisivuilta.
Ansiomerkkien ehdottaminen kannattaa laittaa lippukunnan vuosikelloon ja aikatauluttaa ansiomerkkikokous muutamaa kuukautta ennen ansiomerkkiehdotusten määräaikaa. Vuosittain kannattaa miettiä, missä tilaisuuksissa ansiomerkkejä luovutetaan.
Lippukunnan ansiomerkkivastaavien tulee vähintään kerran vuodessa käydä läpi lippukunnan jäsenistä partiotehtävissä toimivat ja heidän pestivuotensa. Apuna voi käyttää Kuksan ansiomerkkiraporttia, josta näkee lippukunnan jäsenille viimeisen 10 vuoden aikana myönnetyt ansiomerkit.
Linkki: Kuksa – Raportit – Ansiomerkit –Organisaation jäsenten ja luottamushenkilöiden ansiomerkit (suora linkki vaatii, että olet kirjautuneena Kuksaan)
Kun lippukunnassa mietitään, kenelle ansiomerkkiä pitäisi ehdottaa, kannattaa käyttää esimerkiksi seuraavia keinoja:
- Ikärajoja vaativien merkkien osalta kohdistetaan tarkastelu vain ikärajat täyttäviin lippukunnan jäseniin ja mietitään, kuka/ketkä heistä täyttävät myös merkin muut myöntöperusteet (esimerkiksi II luokan Mannerheim-solkea varten käydään läpi lippukunnan 17–19-vuotiaat nuoret).
- Tiettyjä pestejä vaativien merkkien osalta kohdistetaan tarkastelu vain pestit täyttäviin lippukunnan jäseniin ja mietitään, kuka/ketkä heistä täyttävät myös merkin muut myöntöperusteet (esimerkiksi Collanin solki ja Louhisuden solki)
- Ansiomitalien ja -ristien osalta tarkastellaan täyttääkö henkilö merkin myöntökriteerit sekä onko edellisestä mahdollisesta merkistä kulunut riittävän pitkä aika (kts. karenssiajat ja maltillisuussääntö).
Ansiomerkkejä ehdotettaessa pitää muistaa myös lippukunnan johtokolmikko ja ansiomerkkivastaavat, sekä ne lippukunnan jäsenet, jotka toimivat partion muissa organisaatioissa (esimerkiksi aluejärjestössä, partiopiirissä/FiSSc:ssa tai keskusjärjestössä). Heille ansiomerkkiä voi ehdottaa yhteistyössä heidän pestiesihenkilöiden kanssa.
Lisäksi ajoittain on hyvä käydä läpi myös lippukunnan toiminnan tukijat ja miettiä, miten heitä voisi kiittää tekemästään työstä tai antamastaan tuesta.
Keskusjärjestöllä ja sen A-jäsenillä on kaikilla oma ansiomerkkijärjestelmänsä. Myös useilla aluejärjestöillä sekä lippukunnilla on käytössään omat ansiomerkit.
Kun lippukunnassa herää ajatus oman ansiomerkin tai ansiomerkkijärjestelmän kehittämiseksi, on tärkeää ottaa seuraavat seikat huomioon.
Heraldiikasta ja symboliikasta
Heraldiikka (eli vaakunaoppi) määrittelee sitä, minkälaiselta erilaiset vaakunat, tunnukset ja merkit näyttävät ja mitä ne kertovat. Jo hyvin varhaisessa suunnittelun vaiheessa on hyvä olla yhteydessä Partioheraldikot ry:een ja käydä keskustelua ajatellun merkin ulkoasusta ja siihen liittyvästä symboliikasta. Apua saa myös SP-FS ry:n ansiomerkkiryhmältä.
Kannattaa selvittää, minkälaisia tunnuskuvia tai merkkejä lippukunnalla on tai sen historiassa on ollut. Jos kyseessä on nuori lippukunta, jolla ei ole entuudestaan omia tunnuksia tai symboleja, voi esim. kotikunnan vaakuna, jokin paikallinen erityisominaisuus tai rakennelma olla merkin tai kuvion suunnittelun lähtökohtana. Kuviossa, on se sitten jonkun elottoman tai elollisen, joko reaalisen tai fantasiaolennon tai -esineen kuva tai symboli tai mikä tahansa näiden yhdistelmä, ei luonnonmukaisuus ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on. On pyrittävä välttämään liian täyteen ahdettua kuva-aihetta, pelkistäminen merkitsee selkeyttä. Kuvioiden tulee olla sellaisia, että ne erottuvat.
Kun merkin ulkoasusta ja kuvasta on päästy yksimielisyyteen, tulee laatia tarkka sanallinen selvitys ja kuvaus merkistä, sen materiaaleista ja mitoista, kuvioista ja symboliikasta. Heraldiikassa tätä nimitetään blasonoinniksi, eli merkkikuvion kuvaaminen sanallisessa muodossa. Nämä kannattaa kirjata merkin perustamiskirjaan ja liittää se myös päätöksen tehneen kokouksen pöytäkirjaan. Päätös täytyy tehdä myös siitä, numeroidaanko merkit ja jos, niin miten.
Kriteeristö
Lippukunnan tulee tarkoin harkita sitä, millä myöntöperusteilla ansiomerkki (-merkit) voi saada. Myös merkin ehdottamiseen liittyvät seikat, kuten milloin ehdotuksia voi jättää, minkälaisiin kysymyksiin ehdottajan tulee vastata ehdokasta ja hänen toimintaansa kuvatessaan sekä ketkä käsittelevät ja tekevät päätökset ehdotuksista.
Jos on tarkoitus perustaa useampiluokkainen ansiomerkkijärjestelmä, edellä mainitut seikat tulee laatia kaikkien merkkien kohdalle ja asianomaiset, merkin ehdottamiseen liittyvät kysymykset laatia täsmällisesti kullekin merkille.
Tulee pohtia myös sitä, minkälaisissa tilaisuuksissa ja puitteissa merkit luovutetaan ja kuka/ketkä sen tekevät.
Suunnittelusta
Kun edellä esitetyt asiat on käyty läpi ja jos kyseessä ei ole jonkin aiemmassa historiassa käytössä olleen merkin uudelleen käyttöönotosta, alkaa varsinaisen fyysisen merkin tai merkkien suunnittelu. Pinssi- tai neulakiinnitteiset soljet ovat usein nauhamerkkejä edullisempia; niitä kannetaan pääsääntöisesti partiopuseron oikean taskun alla tai alasaumassa. Nauhassa kannettavat ansiomerkit kiinnitetään vasemman taskun yläpuolelle keskusjärjestön ja piirin merkkien jälkeen kauimmaksi vartalon ajatellusta keskiviivasta katsoen.
Varsinkin suunnittelun alussa, mutta myös koko prosessin aikana kannattaa olla yhteydessä Partioheraldikot ry:een sekä merkkien valmistajiin. Kustannuksiin vaikuttaa runsaasti, mistä materiaalista merkit valmistetaan, myös valmistusmenetelmät ja työvaiheiden lukumäärä vaikuttavat hintaan.
Tilaaminen
Kun merkki tai merkit on suunniteltu, piirretty ja mahdollisesti mallinnettu 3D-tulosteena, seuraa valmistajan kilpailutus, jonka perusteella merkkejä tilataan sopivaksi arvioitu määrä. On hyvä, että lippukunta säilyttää itsellään oikeudet merkin työkaluun, sillä valmistaja saattaa vaihtua historian kulussa.
On myös kohtelias ele luovuttaa yksi numeroimaton kappale merkistä tai merkkisarjasta Suomen Partiomuseoyhdistys ry:lle oheistettuna Perustamiskirjalla ja blasonoinnilla.
Merkki osaksi jäsenrekisterijärjestelmää
Lippukunnan tulee olla yhteydessä keskusjärjestön jäsenpalveluiden asiantuntijaan (tällä hetkellä Ville Jokinen) yksityiskohtaisten ohjeitten saamiseksi lippukunnan ansiomerkin liittämiseksi osaksi partion jäsenrekisterijärjestelmää. Tämä mahdollistaa myös merkin ehdottamisen ja käsittelemisen sähköisesti. Järjestelmä tuottaa myös listat myönnetyistä merkeistä liitettäviksi esim. vuosikertomukseen tai historiikkiin.
Valokuva: Susanna Oksanen
