Seurakuntayhteistyö

Seurakunta on usein arvokas kumppani lippukunnalle! Monet seurakunnat tarjoavat tilan tai rahallista avustusta lippukunnan toimintaan. Partion ja evankelis-luterilaisen kirkon yhteistyöllä on pitkä perinne ja piispainkokouksen päätöksellä partio on yksi seurakunnan nuorisotyön muoto. Mikään raha ei kuitenkaan ole ilmaista eikä yhdenkään seurakunnan ydintehtävä ole tukea partiota, joten hyvään yhteistyöhön kannattaa panostaa.

Vähintä, mitä kukin lippukunta voi tehdä, on pitää yllä keskusteluvälejä seurakuntaan. Lippukunnanjohtajan ja muun hallituksen kannattaa tavata kirkon partiotyöntekijä (usein Seppo) ja kirkkoherra vuosittain. Etenkin uusien lippukunnanjohtajien kannattaa käydä sanomassa käsipäivää pestin alkaessa. Esimerkiksi adventtikalenterin vieminen kirkkoherranvirastoon ja glögikupposen nauttiminen yhdessä on helppo tapa hoitaa suhteita. Kirkon väkeä kannattaa myös kutsua käymään leireillä ja retkillä. Myös lippukunnan lehti kannattaa lähettää seurakuntaan.

Seurakunnissa on monenlaista toimintaa, johon partio voisi osallistua. Edelleen kirkon nuorisotyö tavoittaa ison osan 15-vuotiaiden ikäluokasta rippileireillä. Ehkä vaellusrippikouluun voisi lähteä pari partiolaista mukaan? Tai nuorisotyöntekijät tietäisivät parikin samoajaikäistä, joilta puuttuu harrastus? Kysyminen ja ääneen ajattelu kannattaa aina!

Kukin lippukunta määrittelee itse ja yhteistyössä seurakunnan kanssa, millaista hengellistä kasvatusta se tarjoaa. Osa lippukunnista on käytännössä uskonnottomia, toisissa uskonto on osa toimintaa siinä missä retkeilykin. Lippukunnan tapoja ja perinteitä kannattaa välillä tarkastella kriittisinkin silmin ja miettiä, miten kaikenlaisista taustoista tulevat lapset mahtuisivat mukaan.